80-luvun ruotsinlaivamuistot?

Suvun tädit meni ruotsiin vierailulle ja osa tädeistä tuli suomeen vierailulle monta kertaa vuodessa. Jokatapauksessa eivät käyttäneet alkoholia tai tupakoineet mutta aina kassissa tuliaisena täydet lastit alkoholia ja tupakkaa. Karkit ja hajuvedet kului mutta täysien pullojen kasat vain kasvoi kaapeissa. 

Viinoja ei saanut viedä hyttiin vaan ne kerättiin pussissa kaupan eteisaulan lattialle.

Kahden pussin kanssa, joissa oli laivakarkkeja, menin ja laskin ne pussit siihen lattialle ja otin niiden tilalle viinakassit ja läksin.

Sit oli hauska loppumatka. Ikää ei olisi ollut viinoihin.

Nämä muistot on 70-luvulta ja ruotsinlaivoilta rannikkokaupungista, josta merimatka Ruotsin puolelle vei muistaakseni viitisen tuntia suuntaansa. Olin itse silloin lapsi ja teini.

Matkoja tehtiin usein ja vanhemmat olivat aivan ympäripäissään kun päästiin kotisatamaan. Tullissa sitten jännitettiin, saadaanko kaikki viinat ja tupakat tuotua kotiin. Kerran isäni oli työntänyt avonaisen viskipullon housun kauluksen ja vyön alle ja tullissa pullo alkoi valua jalkaa pitkin alas ja valahti pultusta lattialle. Tullimies katsoi hetken ilmeettömästi ja viittoi isääni jatkamaan matkaansa.

Hiihtolomareissulla oli mumma mukana ja talvi kun oli, avomerellä näkyi vain jäätä laivan ikkunoista. Kun olimme tulossa satamaan, näkyi jo vettäkin. Mumma käski meidän olla hörsköttämättä, kun oli sulaa molemmin puolin. Mumma oli ajatellut, että laiva oli liukunut jään pinnalla ja sulassa vedessä oli vaara, että laiva kaatuu, jos emme istu rauhassa.

Voi voi, kyllähän näitä sattumuksia oli paljon. Nyt ne tuntuvat huvittavilta.