Lue keskustelun säännöt.
Pelko hylkäämisestä
28.08.2014 |
Minulla on jäänyt lapsuudesta todella vahva hylkäämisen pelko. En jaksa kertoa mistä se kaikki sai alkunsa, mutta se on yhä todella vahva. Olen 40-v, ja ei, rahaa terapiaan ei todellakaan ole. Mutta tämä hylkäämisen pelko on sabotoinut jo monta suhdettani, ja on itsensä todistava ennuste. Eli minut hylätään yhä uudelleen ja uudelleen, tai koen sen niin. Kaikki tärkeimmät ihmiseni hylkäävät minut, enkä uskalla enää kiintyä keneenkään, tai hylkään hänet ensin.
Olisiko jotain, mitä voisin ITSE tehdä tälle asialle? Voisitteko suositella vaikka jotakin kirjaa.
Kommentit (5)
Sen kun tietäisi. Vaikea juttu, varsinkin nykymaailmassa, jossa kaikki muuttuu koko ajan. Pätkätöitä, pätkäsuhteita, irrallisuutta, juurettomuutta. Mutta sinulla on kuitenkin aina yksi ihminen: sinä itse. Pidä siitä ihmisestä hyvä huoli.
Ehkä helpottaa myös muistaa, että jokainen ihminen on loppupeleissä aina yksin. Se on ihmisen osa. Kaikesta joutuu luopumaan. Aivan kaikesta. Opettele mielenrauhaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minulla sama ongelma, tässä muutamia kirjoja, joista itse olen saanut apua:
JOSEFFSSON, DAN:KESTÄVÄN SUHTEEN SALAISUUS (http://www.hs.fi/tulosta/HS20100412SI1TL02pgk)
Kimmo Takanen: Tunne lukkosi (http://www.tunnelukkosi.fi/)
JUNKKARI, KAIJA MARIA:LÄSNÄ JA LÄHELLÄ
Irene Kristeri: Tule lähelle, mene pois
[quote author="Vierailija" time="28.08.2014 klo 15:01"]
minulla sama ongelma, tässä muutamia kirjoja, joista itse olen saanut apua:
JOSEFFSSON, DAN:KESTÄVÄN SUHTEEN SALAISUUS (http://www.hs.fi/tulosta/HS20100412SI1TL02pgk)
Kimmo Takanen: Tunne lukkosi (http://www.tunnelukkosi.fi/)
JUNKKARI, KAIJA MARIA:LÄSNÄ JA LÄHELLÄ
Irene Kristeri: Tule lähelle, mene pois
[/quote]
Kiitos paljon!
ap
Ben Furman "koskaan ei myöhäistä hankkia itselleen onnellinen lapsuus"...jotain sinnepäin sen kirjan nimi.
"Vapaaksi ahdistuksesta" Wayne Dyer . Siinä on myös tehtäviä.
Kirjastossa on myös muita.
Al anon, jos perheessä on ollut jokin"mörkö" ...sen ei tarvitse olla ollut juuri alkoholi, vaan joku mikä on tehnyt perheestä epävakaan.
Kannuataisin johonkin vertaisryhmÄÄn. Niitä on ja niissä saa tukea samoin koskevista ja usein voi olla joku vetäjä mukana.
Tsemppiä. Olet hyvällä tiellä, kun tiedostaminen ongelman ja pyrit ratkaisuun. Pikkuhiljaa se etenee. Onne antamaan. Naisten kartano on myös yksi paikka.
Tukinet myös. Netistä kaikkien noiden ryhmien tietoja löytyy. Ja varmasti muitakin. Etsi rohkeasti ja kokeile rohkeasti. Joku voi tuntua omalta paikalta tai sellaiselta mistä saat tuen. Sinne voi jäädä ja sieltä voi lähteä. Vapaaehtoista.
Sama vika. Olen jopa samanikäinen. Minulla auttoi hyvän miehen rakkaus. Hän siis ei jättänyt minua, vaikka yritin työntää hänet pois kaikin tavoin. Nyt on onnellinen ja rauhallinen olo. Mutta pitkän tien se on vaatinut. Onneksi mies on hyvin kärsivällinen. Ei näitä valitettavasti joka oksalla istu. Mutta hyvä, että tiedostat itse ongelmasi.
Voimia!!!