Lue keskustelun säännöt.
sopivaa koirarotua etsimässä
27.08.2014 |
Hei! Olen reilu parikymppinen opiskelijatyttönen, jolla on sietämätön koirakuume ollut jo pidemmän aikaa. Olen suunnitellut ottavani koiran joko joulun seudulla (jolloin pidemmät vapaat ja koiran kanssa enemmän aikaa) tai vasta keväällä valmistumisen jälkeen. Ajattelin kuitenkin olla kaukaa viisas ja alkaa jo toden teolla tutkimaan erilaisia koirarotuja ja etsimään minulle sopivaa. Eli asun siis yksiössä, omakotitaloalueella, lähellä luonnon polkuja. Haluaisin koiran, jonka kanssa lenkkeily sujuisi suht reippaasti ja että koira jaksaisi myös pidempiä lenkkejä. Koiran tulisi myös viihtyä jonkun verran yksin, koska koulu ja/tai työt vievät oman aikansa. Turkin trimmausta hieman kammoksun hinnan vuoksi, mieluummin siis koira, jolla on suhteellisen helppo turkki. Olisi myös mukava, jos koira tulisi toimeen myös muiden eläinten kanssa. Onko teillä kokemusta ja vinkkejä siitä, millaista rotua kannattaisi lähteä tutkimaan? :)
Kommentit (26)
Rottweiler tietenkin, lenkkeilee ja tykkää olla ulkona, helppo turkki ja sosiaalinen jos pennusta asti sopeuttaa oma 2v uros ei ole rähissyt vielä kenellekkään tosissaan, haluaa vain leikkiä. Kun tottuu ympäristöön niin ei turhia mölise tai hauku. töissä ollessa köllöttää kiltisti tuhoamatta mitään. Pentuna kanteli kenkiä joka paikkaan, mutta sekin jäi. Ja onhan siinä vielä sekin puoli että antaa kohtalaisen turvan jos hiipparit könyää liian tuttavalliseksi, mutta mielenkiinnolla ukko tutustuu muihin ihmisiin ja koiriin ihan nätisti. kouluttaa täytyy ja oppii helposti perusjutut ainakin. Omaakin tahtoa löytyy kyllä eikä tartte naama punaisena rähjätä kuule kyllä normi juttelun. =)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa käydä erilaisissa koiratapahtumissa tutustumassa eri rotuihin. Ja tosiaan miettiä, että koiran rodulle tyypillinen luonne ja viettirakenne on sellainen, että tulet sen kanssa toimeen. Jotkut rodut ovat paljon kovempia ja hankalampi kouluttaa ja kasvattaa. Samoin kannattaa miettiä tarkoin ottaako uroksen vain nartun. Jotkut lähtökohtaisesti vartiointiin jalostetut rodut voivat olla hankalia, ja vääränlaisella kasvatuksellahan aika monesta koirasta saa ongelmakoiran. Joten itselle sopivan (ei liian vaikean) rodun valinta on tärkeää, samoin paneutuminen koiran kasvattamiseen. Perusfiksu, tasapainoinen ihminen osaa kyllä kasvattaa koiria ja lapsia, mutta kuten tiedämme, on myös paljon ihmisiä, jotka eivät pitkäjänteiseen ja myönteisyyteen perustuvaan kasvatustyöhön pysty.
Kennelliiton sivuilla on tietoa valinnasta ja mitä huomioida.
Onko sinulla aiemmin ollut koiraa? Jos ei, jätä vilkkaimmat palveluskoirat laskuista, en ehkä sitä rotikkaakaan ensimmäiseksi koiraksi suosittelisi. Miten olisi joku yleisemmistä noutajaroduista tai lappalaisrodut? Minkä kokoista olit ajatellut ja minkä näköisistä koirista tykkäät?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsekin olen nimenomaan nuita seurakoiria miettinyt, mutta itselläni ei ole niistä yhtään kokemusta, eikä juurikaan tietoa, mikä rotu olisi parhain. Omat kokemukset ovat nimenomaan näistä metsästyskoirista, jollaista en kaupunkiin ottaisikaan. Rottweiler houkuttaisi kyllä, mutta sen koko epäilyttää, jotenkin sellainen pienempi tuntuu paremmalta. Havannan koiraa on joku minulle ehdottanut, onko siitä kellään tarkempaa tietoa? Onko helppo kouluttaa tms.
Kotona asuessani meillä on ollut erilaisia sekarotuisia, jack russeli ja nyt on beagle. Yksin asuessani ei koirakaveria vielä ole ollut. Pienemmät tai keskikokoiset ovat enemmän mieleeni. Ulkonäkökriteereitä ei oikeastaan muuten ole, kunhan turkki olisi suhteellisen helppohoitoinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
havannan koiran turkissa on aikamoinen hoitaminen. Turkkia saa harjata ja kammata paljon, eikä se jaksa välttämättä juosta pitkiä lenkkejä lumessa ja loskassa. Ottaisin jonkun isomman, esim, itse pidän novascotiannoutajista. EN ottaisi ihan kääpiökoiraa, kun tavoitteena on liikkuminen ja juokseminen. Joku pieni paimenkoira - ei liian aktiivinen - voisi myös olla kiva (ainakin minusta :)
Ja jos koiran pitää kestää pakkasellakin ulkona, turkin laatu on tärkeä ottaa huomioon. Ja tosiaan se, että pitkäturkkisille koirille tarttuu karvoihin kaikki havut ja oksat yms. turkkiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.08.2014 klo 23:06"]Kotona asuessani meillä on ollut erilaisia sekarotuisia, jack russeli ja nyt on beagle. Yksin asuessani ei koirakaveria vielä ole ollut. Pienemmät tai keskikokoiset ovat enemmän mieleeni. Ulkonäkökriteereitä ei oikeastaan muuten ole, kunhan turkki olisi suhteellisen helppohoitoinen.
[/quote] Aika moni rotuhan tuohon sopii, jos sulla ei ole kiire, niin mene joulukuussa messariin, siellä on kaikki rodut esillä. Monilla rotujärjestöillä on siellä myös info-osasto.
Aiemmin ehdottamieni lisäksi (noutajat jne) voisin heittää vaikka sellaisia kuin krömfolander ja whippet. Molemmissa on tietysti myös heikommat yksilönsä, mutta keskivertorodunedustaja voisi sopiakin. Entä sekarotuinen? Löytökoirissa on valtava tarjonta. Päädyitpä mihin tahansa niin onnea uudelle koiranomistajalle, vaikutat oikein hyvältä sellaiselta :)
Totta, samaa mietinkin tuosta havannan turkista. Onhan se ihan totta, että aika haastavaksi menisi esim syksyisin tuo ulkoilu, kun joka käynnin jälkeen pitäisi pestä melkein koko koira. Talvella ulkoillessa en pidä ajatusta takista mahdottomana, vaikka mieluumin ottaisinkin koiran, joka ei palele koko ajan ja olisi ehkä kestävämpi. Esimerkiksi chihuahuaa en voisi itselleni kuvitella mitenkään päin. Mopsi olisi hellyyttävä, mutta nuo perinteiset hengitysvaikeudet yms vaikuttavat tietenkin päätökseeni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mopsi ei myöskään ole urheilullisemmasta päästä. Itse olen vähän miettinyt mäyräkoiraa seuraavaksi jos pienempään päädyn. Itselläni pikkukoiran kriteerinä on siis juuri helppo turkki ja liikunnallisuus.
Niin, totta. Sekarotuinenkaan ei ole poissuljettu vaihtoehto!
Tässä googlettamalla törmäsin bostoninterrieriin ja voi kuinka hellyyttävän näköinen otus se onkaan! Infossa luki sen olevan vilkas ja aktiivinen, ystävällinen sekä suhteellisen terve rotu. Tuo vaikuttaisi hyvinkin potentiaaliselle vaihtoehdolle. Onko siitä kellään omakohtaista kokemusta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä ota koiraa. Koira on valtava riesa. Koira haisee, paskoo paikat, kuolaa, vie rahat.
Rotweiler on kyllä ihan paras koira, mitä maa päällään kantaa, mutta koulutettava! Jos rotukan otat, hanki ensin vahva knowhow sen kasvatuksesta ja kouluta se sen mukaan! Jos yksiössä asut, ala voi suurikokoiselle rotukalle olla liian pieni, ellet työpäiväsi jälkeen ole sen kanssa loppupäivää pihalla. Rotukka on leikkisä vielä aikuisenakin, jos sen kanssa peuhaa tarpeeksi. On hyvä vahti ja tosi ihana kaveri! Meillä oli narttu, maailman parhain koira, ehdottomasti.
Olethan ottanut huomioon karvanlähdön? Siedätkö sitä, että pikku asunnossasi on läjäpäin karvoja joka ikinen päivä karvan lähdö aikoihin? Eikä koira ole ihan hajutonkaan, ellei ulkolenkin jälkeen vie suihkuun
Mutta sinä mietit valintasi, ja se voi olla mikä vaan. Hyvä, että harkitset huolella! Rotuja riittää!
Bostoneilla on tietääkseni aika paljon hedelmöittymis- ja synnytysvaikeuksia. Lisäksi ne ovat pentutarjontaan nähden hyvin suosittuja, eli pentua saattaa joutua odottamaan kauankin. Jos bostoniin päädyt, niin panosta kasvattajaan. Kasvattajan huolellinen valinta kyllä kannattaa muutenkin :). Sekarotuisia on tosiaan paljon tarjolla, mutta suosittelen aika ehdottomasti löytökoiraa. Esimerkiksi Baltian maiden ja Venäjän löytökoirista löytyy myös pieniä ja pentuja. Ota löytökoira silloin jonkin järjestön kautta, saat varmemmin oikeasti eläinlääkärin tarkistaman ja rokotetun koiran.
Eikö bostoninterriereillä ole hengitysvaikeuksia? Ainakin Sauli Niinistön koira rohisee kävellessään. Eli hengitystiet ahtaat? Vai oliko vain tuo yksi yksilö, jolla vikaa?
Ainakin voit jättää kaikki metsästykseen käytettävät rodut, esim, terrierit pois laskuista, jos haluat että koira tulee toisten eläinten kanssa toimeen. Samoin jättäisin kaikki rakenteellisesti sairaat rodut pois, kuten ranskanbulldoggit, mopsit jne. Katsoisin Kennelliiton sivuilta eri rotujen sairaustilastoja. Miettisin sopivan koirarodun koon ja sen, millaista toimintaa sen kanssa haluaisin tehdä. Paimentavat ja seurakoirarodut ovat usein helppoja, koska ottavat luontaisesti ihmiseen kontaktia, eivät toimi yhtä itsenäisesti kuten esim. jotkut terrierit jne. Alkaisin perehtyä jo myös koiran kasvatukseen ja opettamiseen.