Neljäs lapsi :(

No, minä sain neljännen 37 vuotiaana ja ihan oli suunniteltu lapsi. Ei kai sitä osaa lohdunsanoja sanoa. Mutta eiköhän se neljäs mene jo rutiinilla. Uskon, että kun vauva syntyy, rakastut siihen, kuin muihinkin ja kun ikäeroa on, eri tavalla jaksat nauttiakin siitä vauvan nuuskuttelusta.

Toki se kahdenkeskinen aika siirtyy. Mutta ajattele positiivisesti, että muut lapsesi ovat isompia, että jonkin vuoden päästä he voivat vahtia kuopustanne ja saatte omaa aikaa. 

Ja ei elämä lopu neljäänkymmeneen. Matkustella ehtii myöhemminkin miehen kanssa kahdestaan. Onhan teillä vuosia jäljellä.

Vammaista lasta nyt ei kannata sen kummemmin pelätä. 36v on nykyään ihan tavallinen ikä tehdä lapsia, eikä se vielä ole mikään riski-ikä.

Ymmärrän, että ajatuksesi ovat nyt sekaisin. Mutta uskon, että vuoden päästä katsot vauvaasi, joka nukkuu tuhisten, että olipa ihanaa, että vielä saimme tämän. Tai ainakin toivon, että se menisi niin. Koska jokainen lapsi ansaitsee syntyä toivottuna. Itse olen ollut lapsi, joka oli vanhemmilleen riesa ja olen kärsinyt siitä kovasti koko elämäni. Siksi toivon, että saisit ajatuksesi kääntymään. Ihan lapsesi takia.

Kaikkea hyvää sinulle.

Pääsette helpommalla kuin aiemmin kun toiset lapset ovat isoja ja voivat auttaa lastenhoidossa. Lellitte pikkuista koko perheen kesken.

Ajattele että saat vielä kerran breikin työelämästä. Sitten se on vaan eläkkeen odottelua.

ai kauheeta. tätä mä en ole ikinä ymmärtänyt, että ei tehdä mitään kun lapset on pieniä ja odotetaan jotain ihme pesäntyhjennystä ja sit tätä ja tota ja tuota. kuolema voi tulla sitä ennen.

eläkää täysillä päivittäin, ei lapset sitä estä

Sama tilanne. Raskaaksi ehkäisystä huolimatta. Keskeytän todennäköisesti tämän raskauden, en vaan enää jaksa aloittaa tällä iällä alusta. Ja kyllä ne riskit vaan kasvaa 35 ikävuoden jälkeen

mä sain 4. 38 v ja ja 5. 41 v. ei mitään vammoja ja matkusteltiin entiseen malliin. ei perhe mua ole koskaan estänyt tekemästä mitä haluan.

Hei kiitos teille, kun ette kivittäneet. Varmasti lasta rakastetaan yhtä paljon kuin muitakin lapsiamme, tää on vaan niin iso shokki. Miehen kanssa tehtiin lapset nuorina ja nyt meni kaikki suunnitelmat uusiks, kestää tähän tottua. Huh sentään!

[quote author="Vierailija" time="27.08.2014 klo 17:40"]Sama tilanne. Raskaaksi ehkäisystä huolimatta. Keskeytän todennäköisesti tämän raskauden, en vaan enää jaksa aloittaa tällä iällä alusta. Ja kyllä ne riskit vaan kasvaa 35 ikävuoden jälkeen
[/quote]

Onko miehesi samoilla linjoilla? Meillä mies haluaa lasta enemmän kuin minä, tai siis ei ole niin shokissa...AP

Mä sain neljännen 41 veenä, vasta sitten tuntukin että koko perhe on koossa.

Musta tulee 3. kerran äiti 42-vuotiaana. Nyt vasta tuntuu että oikeasti osaan rennosti nauttia äitiydestä, vauva-ajasta enkä stressaa turhia. Jos pitää valvoa öitä niin sitten valvon ja jos vauva itkee niin sitten hyssytellään. En hätäile muun perään. Vanhemmat lapset on jo murkkuikäisiä, ne voi auttaa tarpeen tullen ja ovat myös innoissaan tulevasta vauvasta. Käsipareja on avuksi jos tulee hätä. Kun nuo 2 oli pieniä, piti olla huolissaan että saanko töitä ja putoanko työelämän kelkasta. Nyt on vakityö eikä työ tunnu niin tärkeältä, perhe on tärkeämpi. En jaksa pelätä ees vammaisuutta. Jos vammainen lapsi tulee, niin sekin on sitte tarkotettu niin.

Onnea! Tottakai sitä saa järkyttyä, mutta uskon että kun vauva on syntynyt niin kaikki epäilykset tuntuu kaukaisilta.

Itsekin välillä kaipailen vielä kolmatta lasta, mutta jotenkin tunnen ettei voimavaramme riitä, enkä halua väsyttää itseäni enää vauvan kanssa.... Mutta uskon silti että kolme tai jopa neljä lasta olisi ihan ideaalia perhedynamiikan kannalta.

Äitini oli 40v kun synnyin ja olen ollut rakastettu (ja hemmoteltu..?) iltatähti.

äippä36v

On samoilla linjoilla. Tukee päätän mitä tahansa. Karulta tuntuu lopettaa raskaus mutta kuten sanottu, emme kumpikaan enää jaksa aloittaa alusta. En saa yrityksistä huolimatta itselleni mitään muuta kuin ahdistusta miettiessäni että antaisin tämän raskauden jatkua.