Tarina, verta, hikeä ja kyyneliä.

Nyt tulee hieman pidempi teksi omasta elämästä ja voi olla suhteellisen sekavaa tekstiä, mutta yritetään pitää mahdollisimman yksinkertaisena. 

Olen tämän samaisen tekstin kappaleen postannut eräälle toiselle foorumille mutta siitä jäi paljon osia varsinkin tuolta loppupuolelta vajaaksi niin teenpä tässä aikani kuluksi päivitetymmän version. Nyt kun asia taas jostain kumman syystä on alkanut painamaan uudestaan ja samat asiat tulee mietiskelyä aina nukkumaan mennessä jne..

Tarina alkaa viime vuoden loppu talvesta. Löydettiin toisemme niinkin yllättävästä paikasta kuin suomi24 chat, taisipa vielä olla omien synttäreiden jälkeinen päivä kun pienessä krapulassa en muuta tähdellisempää tekemistä keksinyt (Käyn siis tuolla suomi24 chatissa n. 3 kertaa vuodessa ja joskus on ollut yli vuodenkin pausseja, rekisteröitynyt 2005/ Toinen osapuoli oli käymässä chatissa ensimmäistä kertaa). No juu, Ilta/yö meni rattoisasti siinä niitä näitä jutellessa, lopputuloksena lisäsimme toisemme facebookissa kavereiksi. Meni kuukauden päivät, juttelimme facebookissa todella harvoin, tyyliin mitä kuuluu johon toinen vastasi viikon jälkeen ja kysyi saman kysymyksen toiselta. Jossain vaiheessa kuukausi, kaksi tästä eteenpäin aloimme juttelemaan säännöllisemmin ja tilanne kehkeytyi niin säännölliseksi että puhelin numerot vaihtui, muija kysyi numeroani ja aluksi vähän emmin että mitä sinä sillä teet. Aloimme pitämään toisiimme enemmän ja enemmän yhteyttä, ensin tekstiviestien muodossa ja sittemmin soittelimme toisille. Aluksi jutut olivat ihan jokapäiväisiin juttuihin liittyviä mutta kokoajan mentiin henkilökohtaisemmaksi ja alettiin utelemaan asioita toisistamme. Tuli useampi yö valvottua puhelimen kimpussa kun juttua riitti ja hauskaa oli. Muutama yö taisi mennä niinkin että valvottiin 03-04 ja kummallakin herätys töihin 05:00, no ei siinä ei tuo silloin haitannut eikä ongelmaksi koitunut. Tähän malliin kun jatkettiin tuli puhetta tietystikkin että koskas nähdään ihan kasvotusten. Asuin toisella puolella suomea, joten tätähän piti vähän suunnitella, taino asuin pohjanmaalla ja muija asuu kymenlaaksossa. Mulla oli itsellä varattu vapun jälkeiselle viikonlopulle mökki Ikaalisista. Sovittiin sitten että menen käymään tuolla muijan luona sitä ennen eli tuossa Vapun aikana pyörähtäsin sinne ja sovittiin että jos kaikki menee hyvin niin voisin vaikka olla yhden tai kaksi yötä hänen luonaan. Lyötiin päivät lukkoon. 

Sittenpä koitti se aamu kun piti startata, hyppäsin junaan ja perillä sydän jyskyttää.. viimeinen vilaus peiliin ja junasta ulos hirveässä paniikissa että mitähän tästä tulee. Muija odotteli parkkipaikalla, ei siinä mitään käytiin kahvilla, suunniteltiin että mitäs yhdessä tehtäisiin, kaikki meni hyvin. Hypättiin autoon ja käytiin vähän ajelemassa ja sitten muija kysyi että mitäs nyt sitten. No todettiin yhdessä että kaikki on hyvin että mennään vaikka sinne sun luokse ja sinnehän sitten mentiin. Tunnelma oli kyllä todella kireä, kumpikin jännitti tilannetta todella paljon ja ei siinä meinannut sanaa suustaan saada kun vaan mietti että mitähän se toinen nyt ajattelee minusta. Noh tuli ilta, yö katseltiin televisiota ja tutustuttiin toisiimme sen mitä jännitykseltä uskalsi. Kun väsy alkoi painaa jo pitkän reissun päätteeksi kysyin sitten että mites nukkuminen, missä nukutaan jne. No sänkyynhän sitä sitten päästiin. Seuraavana aamuna oli vähän sekavat tunnelmat. Muijalla on pieni poika 3-vuotias tuolloin joka oli hoidossa..jossain. Taidettiin siinä aamun jälkeen yhdessä hakea poika hoidostaan ja minuahan jännitti taas ihan hirveesti, en ole touhunnut lasten kanssa ikänä ja olen sellainen stressiperse aina joka asian suhteen. No eipä siinä mitään kummallista, poika oli iloinen ja naureskeli niin omakin olo rauhoittui. Olin vielä yhden yön ja sitten piti kurvata Ikaalisiin. Tästä lähtien olimme ns. "parisuhteessa". Tulihan sitä monesti juteltua jo aikaisemminkin että mitenkäs tämä onnistuu kun asumme niin valtavan kaukana toisistamme, mutta kuitenkin. Ikävähän se sitten alkoi painaa jo meno reissulla kun visiitti jäi jotenkin tyngäksi, tai siltä tuntui kun eka päivä meni panikoidessa yms. Ei saanut oikein mitään aikaiseksi. No heti alettiin suunnitella että koskas seuraavan kerran. 

Kävin n. 2 kertaa kuukaudessa visiitillä, viikonloppuja ja tuollaisia kun kummallakin oli vapaata. Tätä kesti alku kesän ajan. Kun kaikki meni hyvin niin sitähän alettiin sitten pikkuhiljaa suunnittelemaan pidemmälle ja alettiin puhumaan olisiko se mitenkään mahdollista että muuttaisin lähemmäksi. Itsellä oli kova halu, olen sen tyypin ihminen että kun "rakastun" rakastun korviani myöten ja olen suhteessa mukana 110% ja teen kaikkeni sen eteen vaikka joutuisin sitten itse tekemään vaikka ja mitä ja vaikka kaikki asiat eivät ole itselle se paras vaihtoehto. Tietysti en muuttoa yksin suunnitellut vaan oltiin kumpikin 100% tässä mukana Noh..

Hätä ja kiire oli suuri, en löytänyt asuntoa samalta paikkakunnalta vaan hieman kauempaa, olisiko 30km välimatkaa ollut. Muutin Kesäkuun vikoilla viikoilla, taisi olla juuri juhannusta ennen vai olisiko jopa ollut juhannus.. Vaikka oma asunto olikin vietin viikot muijan asunnolla. Heinäkuulla sain sitten hieman ikävämpiä uutisia, joudun armeijaan ja sinne lähtöhän taisi nyt ulkomuistista olla 14. päivä heinäkuuta. Muija ei tästä tietystikkään ilosta hyppinyt vaan oli jopa vähän vihainen. Kuitenkin sinne piti lähteä ja hymyissä suin kuitenkin kummatkin oltiin ja ajateltiin että nopeastihan se puoli vuotta menee että ei tässä hätää ja nykysin joka viikonloppu pääsee kuitenkin lomille niin ei tämä maailmaa kaada. Armeijassa tuli oltua, joka lomalla menin muijan luokse ja kaikki oli hyvin. Kotona kävin ehkä koko intin aikana pari kolme kertaa kääntymässä, hakemassa tavaroita tai jotain muuta. Skipataan vähän eteenpäin kun ei mitään ihmeellistä tuolla välillä tapahtunut.

Koitti pikkuhiljaa syksy, minä vielä armeijassa ja tässä vaiheessa jo onneksi tieto että puolella vuodella selvitään ja pääsenkin kotiin jo itseasiassa hieman aikaisemmin eli Marraskuulla.(Olen ollut armeijassa vuonna 2007 hetken aikaa). Syksy oli hienoa aikaa, vaikka armeija masensi, muija jaksoi piristää ja pari kertaa pääsi jopa käymään vierailulla mitkä oli jotain niin parasta ja iltalomillakin tuli muijan luona käytyä. Kyllä jaksoi taas metsässä tetsata hetken aikaa. 

Huomasin tässä syksyn aikana kuinka muija alkoi selailemaan kaikenmaailman korulehtiä ja aina oli jossain pöydällä jotain mainosta asiaan liittyen. Vihjaili kuinka kaverit menee kihloihin ja kuinka ne saa vauvoja ja kaikenlaista muuta kivaa. No meillähän meni siihen aikaan sen verran hyvin ja tuntui mahanpohjassa siltä että tässä se minun elämäni nainen on, joten lämpesin ja aloin itsekkin kehittämään päässäni ajatusta, mikä ettei kihloihin. Rakastan naistani ja haluan hänen ja hänen pojan kanssaan yhteisen tulevaisuuden. Yhteen muuttamisestakin oli puhetta paljon. Olin itse todella paljon vastaan tätä, muijalla on omistusasunto ja perustelin hänelle tätä sillä että minä en kenenkään nurkkiin halua tulla roikkumaan, katsotaan yhteenmuuttamista sitten kun pääsen armeijasta pois, saan työpaikan ja minulla on sinulle maksaa sen verran kuin puolet kustannuksista on. 

Tuli päivä, kävelin koru liikkeeseen ostin itseäni miellyttävän kihlasormuksen kummallekkin, naiselleni hieman erikoisempi ja itselle ns. normaali sileä. Muhin sormuksia itselläni muutaman viikon ja mietin tapaa kuinka tuon asian esille. Suunnittelin kaikenlaista suurta mutta nämä sitten meni romukoppaan, meni liian monimutkaiseksi ja itselläni kun ei autoa ole käytössä niin joutu sitten luopumaan. Yksi ilta sitten päätin että mitäs tässä mä näitä muhin senkun tuon asian esille yksinkertaisesti ja ytimekkäästi. Muija oli töissä ja taisipa sitten mennä ylitöiksi kun tuli myöhään kotiinsa. Olin jo vähän kynttilää sun muuta asennellut mutta nämä piti sitten purkaa äkkiä alta kun meni jo liian myöhäiseksi ylitöiden takia. Ei siinä, seuraavana viikonloppuna sain kosittua. Kihloissa oltiin ja elämä hymyili. Täytyy kyllä myöntää näin kun jälkikäteen asiaa miettii että olisi ehkä pitänyt vielä hetki muhia noita rinkuloita taskussa ja miettiä. Muutamia typeriä riitojakin sattui tuolle välille kun sormuksia muhin. Tässä elettiin Lokakuuta. (Jälkikäteen tulin johtopäätökseen ettei hänellä ylitöitä ollutkaan vaan oli luultavasti exänsä kanssa viettämässä laatu aikaa)

Viikot meni taas omalla painollaa ja ei mitään erikoista sattunut. Nojoo, kusinhan minä sormus koon, eli sormushan oli liian suuri muijan sormeen, joten hän piti sitä kaulassaan (ja ei kuulemma töissä saisikaan pitää edes kihlasormusta sormessaan, wut?) .. Tarkoitus oli että sormusta pienenettäisiin, mutta kun asiaa kävin kysymässä sanottiin että se on riski sitten kun sormuksessa on kiviä että voipi mennä soikeeksi tai kivet tippua tjms. Ei sitten lähdetty sormusta pienentämään muijan toiveesta, vaikka itse sanoin että ostetaan sitten uusi jos menee vituiksi. Itseasiassa yhdessä käytiin jo uusia katsomassakin sitten myöhemmin, Marraskun puolella jo.

Marraskuussa sitten alkoi asiat menemään pain prinkkaalaa. Pikku riitoja täysin turhanpäiväistä asioista ja muija alkoi riisumaan facebook kavereitani, jokainen nainen oli kuulemma minun entinen hoito. Noh, muutamia tälläisiä turhia poistinkin kavereistani, ei kylläkään vanhoja hoitoja vaan ihan kavereita joihin ei hirveästi enää ole ollut yhteydessä. Helvetti oli irti jos joku naispuolinen sattui minulle puhelimeen kirjoittamaan vaikkapa "mitä kuuluu, kun ei miehestä oo mitään kuulunut pitkään aikaan", kaikki mitä kirjoitin takaisin oli lirkuttelua tjms. "Helvetti oli irti" meinaa tämän naisen kohdalla että mökötetään ja suusta ei sanaa tule. "Mikä on, ei mikään" keskustelua. Tästä kaikesta vittuuntuneena poistin koko Facebookin.. Osaan se toki minäkin olla mustasukkainen ja tiedän sitä jossain määrin olevanikin, mutta siitä vähän myöhemmin. 

Marraskuu: Pääsin armeijasta pois nipin napin, aivot meinasi sulaa kun kotona meni huonommin ja vielä leireillä meni viikot niin ettei saanut edes yhteyksiä kotiin päin otettua tai jos sai niin keskellä yötä helvetin väsyneenä.

Tässä hieman aiemmin ennen riitojen alkua oli itseasiassa puhetta muijan kanssa josko muuttaisin saman katon alle, no tässä vaiheessa taas muija ei innostunut. Tämä unohtui tuosta välistä kertoa. Aloin jo armeijassa ollessani etsimään asuntoa lähempää kuin tuo nykyinen 30km päässä oleva. Löysinkin asunnon samalta paikkakunnalta samoihin aikoihin kun armeijan portista viimeisen kerran astelin.(Tai muija löysi tuon asunnon) Muutto tapahtui Marraskuun vikalla viikonlopulla. Laitetaan tähän sellainen välimaininta että vaikka nuita pikku riitoja olikin niin silti meillä meni ihan ok, jotkut päivät oli huonompia mutta yleisesti ottaen kaikki oli hyvin. Tää nyt vähän hyppii, pahoittelen.

Taisi olla ensimmäinen viikko menneillään muuton jälkeen, vietin suurimman osan aikaani edelleen muijan luona. Aiemmin olin jo huomannut kuinka muija kirjoittelee viestiä jatkuvasti jonkun kanssa ja kun minä menen lähelle niin puhelin pois. Ensimmäinen asia aamulla ja viimeinen illalla on puhelin kourassa ja näyttö käännetään pois jos yritänkin vilkaista. Tämä sitten kulminoitui yksi yö, oltiin menossa nukkumaan muija kirjotteli viestiä kysyin että kenelle ja sano sille nyt hyvää yötä et tule nukkumaan. Noh puhelin meni yöpäydälle, mutta minä kun olin "nukkunut" hetken niin puhelin löyty kouraan uudestaan ja itseasiassa kirjoitteli sitä viestiä peiton alla, tästä suivaantuneena tokaisin jotain tyyliin, "piip jos on nuin tärkeetä asiaa nii mä lähen omaan asuntoon nukkumaan" Olin lähdössä, muija takertui kiinni, työnsin useamman kerran hänet sängyllä siinä samalla kun yritin pukea. Viimeisellä kerralla sitten kun työnsin vähän voimakkaammin hänet sängylle (Ei kovia reunoja tai muutakaan), tästä varmaan tulee kommenttia, no kuitenkin työnsin hänet sen verran voimakkaasti sängylle ja hänen sormensa takertui hupparin taskuun kiinni sillä seuraamuksella että kipeäähän se teki ja hän jäi siihen pitämään kättään ja minä lähdin talsimaan kotia. Yöllä vielä soiteltiin ja hän valitteli sormeaan, sanottiin kuitenkin hyvät yöt ja et katellaanpa huomenna. Seuraavana päivänä muija kävi toteamassa lääkärissä että sormihan on murtunut. Taisipa tulla muutaman päivän väli kun ei oltu yhteydessä kuin puhelimen välityksellä. Noh meni hetki niin tuli viestiä että tuleppa tänne mulla on ikävä, menin olin tulin. Ravasin kotini ja hänen kotinsa väliä päivittäin. Jouluksi lähdin äitini luokse käymään, muija ei taas innostunut mutta eipä tuo halunnut mukaankaan lähteä. Soiteltiin joka päivä ja oltiin viesteillä yhteyksissä, no ei siinä mitään sen kummempaa. Muija valitteli että kuinka joutuu olemaan joulun yksin, poika oli kuulemma isällään joulun ajan ja hän yksin kotona. Noh, myöhemmin selvisi että joulun he viettivät kolmestaan muijan kotona. Tämä selvisi paljon myöhemmin siis, ei heti tuolloin. 

Joulun jälkeen lähdettiin äitini kanssa ajamaan minun luokseni. Ensimmäistä kertaa äitini ja silloinen tyttöystäväni näkivät toisensa. Pari päivää siinä puuhailtiin yhdessä. Sain äitiltäni kissan joululahjaksi. 

Tammikuussa sitten alkoi tapahtumaan hauskoja asioita. Kiinnitin taas huomiota jo vanhaan asiaan eli kun whatssapissa tuota keskustelua pidettiin yllä aika aktiivisesti muijan kanssa niin nytpä sitten siellä käytiin mutta vastausta ei kuulunut mulle päin. Tästä vikisin useaan otteeseen johon todettiin että töissä niin kiire että ei ehdi vastaamaan vaan käy vaan katsomassa viestit mitä olen laittanut, no eipä siinä mitään.

Yksi kaunis ilta kun viestiä kirjoittelin ja mitään ei kuulunut, tiesin että muija on töistään jo päässyt. Pistin töppöstä toisen eteen ja kävelin oven taakse, kolkuttelin aikani ei vastausta. 3- vuotias poika kävi ovella sanomassa että me ei haluta sua tänne ja huomasin sitten että muijahan kattoo ikkunan raosta. Istahin sitten siihen, odottelin hetken ja soittelin useamman kerran muijalle, ei vastaa ja sitten meni puhelin kiinni. Noh mietin että mitähän se tämä nyt on, taisinpa suutuksissani pari kertaa oveen nyrkillä lyödä ja lähdin kotia itku kurkussa, tässä samalla huomasin että jopas on tuttu auto pihassa mutta en nyt kyllä saa päähäni että mistä.. koitin numerotiedustelusta kysyä kenen auto on mutta en muistanut rekkaria (Vika numero väärä). 

Lähdin sitten kaverin luokse käymään toiselle paikkakuntaa kun tuntui siltä että nyt ei jaksa olla yksin ja käsitellä tätä asiaa. Olin 3. päivää reissussa, tulomatkalla tuli muijalta viesti että missä oot. Vastasin että mitä se sinua liikuttaa. Noh muija pyysi käymään ja että tule katsomaan mitä olen tehnyt. Lähdinpä sitten käymään katsomaan. Siellä oli vähän rempattu asuntoa, maalailtu ja sen semmosta. Kysyin sitten että jaa ihanko olet yksin duunaillut, juu olen. Kysyin kans että mikäs oli kun ovi ei auennut ja puhelimeen ei vastattu tuossa pari päivää sitten "en tiedä, en vaa avannu enkä vastannu". Just just.. 

Noh olin yön, seuraavan päivän kun muijalla oli vapaata ja taas yön ja seuraavana aamuna piti sitten lähteä ruokkimaan kissa omaan kotiin. Jäin sitten kotiin ja illalla taas sama juttu ei vastaa puhelimeen eikä viesteihin, eiku taas töppöstä toisen eteen ja oven taakse. Noh, en ehtinyt oven taakse vaan näin saman auton samassa parkissa, nyt sitten numeroriedusteluun rekkari ja sieltähän paljastui tämän pienen pojan isä eli muijan ex ukko. Tässä vaiheessa mulla levis kasetti ihan täysin, kävelin kädet täristen n. 100m päähän, soitin paniikki puhelun siskolleni ja ääni värisi ja tunne oli sanoinkuvaamaton. Väristää vieläkin kun tätä kirjoitan. Olin lähdössä pois, mutta sitten jostain sain päähäni että minähän menen sinne ovelle ja varmistan voiko olla niin että se jätkä on siellä. Noh ovelle, koputtelin, hakkasin nyrkillä, huusin, sit naks, potkasin ulko-oven lasista läpi, no sieltähän se koko jengi paljastu. Huutelin vähän lisää ja lähdin pois. Taksi piti itselle soittaa lääkäriin kun isohko lasinsirpale meni nilkasta läpi.

Illan aikana tuli muutama ei niin mairitteleva viesti laitettua tälle muijalle, olin kyllä niin vihainen ja shokissa kaikesta että huh huh.

Noh tästä se hauskuus vasta alkaa..(ja tästä eteenpäin häpesin suhdetta häneen jo siinä mielessä että en edes kavereilleni maininnut omista tekemisistä ja reissuista tämän ihmisen kanssa. Alitajuisesti kait tiesin jo että tästä ei tule mitään..)

Tammikuusta kelaillaan Maaliskuun puolelle kun alko muijalta tulemaan viestiä taas minun suuntaan, sitä ennen oli täysin hiljaista. Täytyy myöntää että itselleni jäi niin monta kysymysmerkkiä tilanteesta että laittelin kyllä usemman viestin tällä välillä muijan suuntaan. Sillä varmaan edelleenkin mietin näitä asioita koska niin paljon jäi asioita vaivaamaan mille en vaan itse keksi mitään järkevää selitystä. 

Viestiä siis häneltä tuli ja taisipa muutaman kerran soitellakkin. Noh olin juuri tulossa kaverini luota toiselta paikkakunnalta junassa kun näitä alkoi tippumaan. Olin juuri unohtamassa koko naisen, (Jälkikäteen mietin jos tässä vaiheessa olisin päästänyt irti ja unohtanut olisi nyt huomattavasti parempi olla, no mutta kun ei..), mutta puheluun vastasin, ja vaikka siihen sanoinkin kovemmalla äänellä keskellä Lahden juna-asemaa että pippipipiip jätä minut rauhaan ei kiinnosta, ole hyvä ja poista numeroni äläkä ota mitään yhteyttä. No ei lopettanut, soittoa tuli heti perään kun sain edellisen suljettua. Estin tässä vaiheessa hänet whatssappissa. Hän kiersi tuon laittamalla normi txt. Viestin sisältö oli että tule käymään tai minä tulen käymään, jutellaan. Pehmenin ja pari kertaa sanoin että tule, nyt heti, yksin.. sullahan on hoitaja siellä (Viittasin muijan ex ukkoon). Ei koskaan tullut, aina oli jotain tekosyitä. Noh, myöhemmin sitten muija tuli, pojan kanssa. Ensi näkeminen oli kiusallinen.. tyhjiä katseita..

Muija kuittas kaiken sanomalla, se oli virhe sinua minä rakastan anna rakas anteeksi, olen ollut tyhmä jne. No minähän maailman typerin ihminen annan anteeksi. Samana iltana menin hänen luokseen yöksi tuon hänen käyntinsä jälkeen..noh rehellisyyden nimissä sanotaan että ensimmäiset 2. viikkoa mitä tuon naisen kanssa taas olin tekemisissä se ei ollut mitään muuta kuin seksiä vaikka suurimman osan ajasta hänen luonaan olinkin, olin niin vihainen että siinä ei tunteita ajateltu yhtään. Tuon jälkeen kuitenkin tunteet alkoivat pikkuhiljaa tulemaan pintaan ja taas itselleni soppaa keittelin. Noh eihän siinä, kun vanhoja ei muistellut niin meillähän meni ihan hyvin, naurua riitti. Toisinsanoen kun unohti todellisuuden meni hyvin..

Olin kuitenkin jo aiemmin irtisanonut asuntoni, ennenkuin muija otti minuun yhteyttä. Niinpä huhtikuussa tuli lähtö uuteen asuntoon joka taas oli pirun kaukana tuolta. Kuitenkin päätettiin että yhdessä jatketaan olemista ettei tässä aleta eroamaan kun nyt taas hyvin menee. Muutaman viikon päästä muijalla alkoi kesäloma, lähti mökilleen joka on jossain tuossa puolessa välissä. Sainpa siis itsekkin kutsun sinne ja sinnehän menin. Viikko tuolla oli taas niin onnellista aikaa. Se on jotenkin niin helppoa olla jossain keskellä metsää kun ei tarvii mitään arjen murheita miettiä tai kaivella vanhoja kun ei niistä mikään ole muistuttamassa. Eipä siinä, yhdessä lähdettiin sitten loman jälkeen hänen kotiinsa. Vanhat jutut alkoi taas suurissa määrin mua painaa ja aloinpa sitten ottaa selvää vähän muijan viime aikaisista ja vanhoista tekemisistä. Selvis että tämä pettäminen tämän pojan isän kanssa oli kestänyt hitusen pidemmän aikaa kuin tuo pelkkä kerta jolloin heidät siitä sain kiinni. Olin yhteydessä tähän mieheen ja kyselin muutamia asioita ja ihme kyllä hän vastasi. En nyt ala erittelemään mitä kaikkea selvisi, mutta jos nyt jotain valotan niin he ovat olleet koko sen ajan tekemisissä toistensa kanssaan esim. kuin mitä minä olen ollut mukana kuvioissa ja painotetaan nyt väärinkäsitysten välttämiseksi että kyse ei ole ollut pojan tapaamisista tai pojan kanssa olemisesta vaan ihan jostain muusta. 

Satuinpa kysymään sitäkin että oliko miekkonen tietoinen että olimme olleet kihloissa viime syksynä ja eihän hän ollut ja totesi minulle vain että ei ole hänen ja tämän naisen välisiin asioihin vaikuttanut millään tavalla vaikka olisimme olleetkin. 

Lähdin sitten samana päivänä kohti omaa kotia ja haistattelin paskat lähtiessäni. Muija oli kuin halolla päähän lyöty että mitä nyt. Kerroin että juttelin exäsi kanssa ja minulle selvisi jotain asioita, sanoin vielä että nyt sulla on viimeinen tilaisuus avata sitä suuta ja alkaa selvittämään asioita.. no ei selvittänyt. Hän viittasi aina omaan muistiinsa, en muista. Ja kun mainitsin että ei voi olla niin huono muisti aina niin tämä alkoi vääntämään itkua ja muutenkin hänestä tuli täysin teatraalinen ihminen, hänellä on epilepsia ja lääkkeet kun vaikuttaa muistiin jne.. kaikkea sontaa sieltä aina tuli selityksineen... Kuitenkin olin taas kaukana poissa ja muija totesi vain että hän todistaa minulle että hän rakastaa minua, noh tätä ihmettä jäätiin odottelemaan. (Ei todistanut)

Mutta eipä siinä vielä kaikki. Palattiin taas hetken päästä siihen että puhelimen kautta oltiin jatkuvasti yhteydessä ja se taas johti taas siihen että itseni löysin muijan luota anteeksi antaneena tai niin itselleni väittäen. Muija väitti kiven kovaan että se on ohi nyt, ei ole missään tekemisissä tuon miehen kanssa enää muutakuin pojan asioissa jos sellaisia on. Näytti minulle viestin jossa oli näin sanonut jne. Tähän tuonne menemiseen vaikutti paljon se että muija ei tässä vaiheessa vain kysynyt minua tulemaan ja käymään siellä vaan hän "vaati" että minä muutan hänen kanssaan yhteen tuohon asuntoon. Taas vietiin minua kuin litran mittaa. Nyt taas hämärtää ja ei saa päähän että mitä kaikkea muuta tapahtuikaan... no ei vissiin yhtään mitään mainitsemisen arvoista. 

No mennään hitunen ajassa eteenpäin. Vietettiin mukavaa kahdenkeskistä iltaa, vietiin poika hoitoon muijan vanhemmille. Otettiin siinä vähän ilolientä ja siitä sitten puistoon kävelemään ja sinne jatkamaan iltaa. Jossain vaiheessa sitten muijalle iski into että nyt pitää päästä paikalliseen räkälään. Itse en ollut kovin innostunut mutta sinnehän sitä piti mennä kun toinen sitä niin halusi. Alku illasta oli toki ollut jo puhetta ja ilmaisin jo tuolloin että en ole halukas mutta kuitenkin varauduttiin siihen tavallaan.. Mukana oli vain 20€ ja sillä oletuksella liikenteessä että pitkäksi aikaa ei ainakaan jäädä, yhdet juodaan ja lähdetään. Muijallahan oli vientiä tietysti, itse ravasin tupakalla kun ei vammanen seura jaksanut napata ja siitä muijallekin mainitsin useaan kertaan että lähdetään nyt vittuun täältä. Ei, ei vaan innostunu. Istuttiin 5-6 henkilön pöytä seurueessa. Aikani vonguttua että lähdetään lähdin itse ja sanoin muijalle että tule perästä, odottelin ulkona no ei tullut. Jatkoin ryyppäämistä ulkona yksin muijan asunnon terassilla. Yritin kokoajan soitella, ei vastannut. Lähdin sitten takas baarille vähän ennen valomerkkiä kun ajattelin et no nyt sen on pakko tulla, no eipä näkyny baarikin oli kiinni. Takas tästä terassilla tempomaan kaljaa, mulla ei ollut avainta sisälle niin piti ulkona olla. Puolisen tuntia tai jotain kun siinä odottelin vielä niin ovi aukes.. noh eipä mitään se jätkähän oli mukana joka siellä baarissa oli jo silmänsä iskenyt. Käytiin tämän miehen kanssa tupakalla yhdessä, mies alkoi syyttelemään minua kuinka huono poikaystävä olen, olin vähän että tuota mitä? Kuinka niin jne, mutta ei sieltä sen kummempaa vastausta tullut miksi näin. Muija ilmeisesti oli jotain tarinoita minusta kertonut, sen tarkemmin en tiedä. Mentiin tästä sitten sisälle..Erinäisten asioiden seuraamuksena juttu meni painiksi, tämä asuntoon ilmestynyt jätkä aloitti. Loppujenlopuksi aikamme riehuttuamme kysyin sitten muijalta että miten on, kumpiko täältä lähtee minä vai hän ja minä sain sitten lähteä. Syytä en tiedä.. taino niin, jos ei toisesta paskan vertaa välitä niin mitäpä sitä katella. En tuolta paikkakunnalta tunne yhtään ketään enkä ihan läheltäkään, joten tilanne oli aika paska noin yöllä klo 03 aikaan. Kissakin jäi tuonne ja muijahan oli sen yöllä potkinut myöskin pihalle sillä seuraamuksella että katti on edelleen kadoksissa (Oma kissa oli siis mukana tällä nimenomaisella reissulla). Noh kännykässä oli vielä sen verran puhtia että soitin ainoille tuntemilleni ihmisille läheltä, tämän muijan vanhemmille. Sain sieltä yöpaikan mutta seuraava ongelma oli sitten kyyti sinne. Taksia odottelin tolpalla tovin mutta ei näkynyt ja kännykästä akku tosiaan loppu. Ei auttanut ku lähteä kävelemään, yritin liftata mutta tuollaisella syrjäisellä tiellä yksi auto kerran 4 tunnissa ei paljon auta. 18km tuli käveltyä reppu selässä. 

Aamulla tuli viestiä "missä oot" no en kertonut, vaan sanoin että kaukana sinusta. Pari kertaa tuli muijaa nähtyä ja vielähän se halus mut takas ja niin rakasti ja niin voi että nami nami. Taisinpa vielä pari yötäkin olla sen luona, tilannehan mulla oli se että kotiin asti ei rahaa ollut ja periaatteesta en lainaile joten muijan luona piti yrittää olla mielinkielin että saa muutaman päivän oltua jotta on rahat kasassa kotimatkalle. 

Tässä välissä tuli kans ihan hieno valhe muijalta päästettyä ilmoille, naurattaa vieläkin että mistä se näitä keksi. Puhuttiin että vieläkö olet tekemisissä exäsi kanssa ja hän sanoi että pakko, koska tämä voi kohta olla pois heidän elämästään monta vuotta.. kyselin että kuinkas niin ja hän vastasi että tämä miekkonen on lähdössä lusimaan jotain tuomiotaan jota hän ei osannut kertoa ja tuomio on kuulemma 2vuotta vähintään ja lähtö häkkiin on ehkä ihan jo 2vko:n päästä. Tämä osoittautui paska puheeksi myöhemmin.

No eihän siinä, samana päivänä kun sain rahat, muija lähti aamulla töihin ja laittoi samantien viestin mulle että "en enää tiedä", kysyin jaa että mitä nyt et tiedä ja sitten että no meistä. Tuumasin että olen juuri lähtemässä että ei tarvitse sellaista enää mietiskellä se on ohi. "Missä oot, minne meet, kuka huora se on, ku tuun töistä mä toivon että oot viel mun luona" viestiä tuli koko ajomatkan.

Niin ja unohtui tuosta välistä maininta että muijahan kertoi potevansa vauva kuumetta jo ennen meidän ensimmäistä eroa eli viime vuoden puolella syksystä. Tähän sanoin niin nätisti kuin suinkin vain osasin että nyt ei ehkä ole sellaisen aika ja onneksi en tuollaiseen lähtenyt. 

Tästä ku tullaan tämän vuoden puolelle eli kun alkoi tämä armoton säätäminen niin muija poti edelleen vauvakuumetta tai siis näin hän minulle sanoi ja ei viikkoa mennyt etteikö asia olisi esille noussut. Kertoi jopa jättäneensä pillerit pois jo aikoja sitten. Myöhemmin mietin tätäkin että oliko tämä vain jokin hyvin kiero hänen tapansa yrittää saada minua pois elämästään, siis pelottelemalla että nyt pitää saada lasta kun en itse asiasta niin innostunut ollut. Suoraanhan tämä nainen ei koskaan osannut sanoa että en sovi hänen elämäänsä tai ylipäätänsä mistään asiasta...

Siihen tarina päättyy. Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis, se tuli todettua hyvin tämän vuoden aikana minkä elämästäni kulutin tähän.. Toivottavasti yllä olevasta saa jotain tolkkua, yhtä sekopäisten touhuahan se on. Näin jälkeenpäin miettien kaikki tuo tekee huomattavasti paremmin selkoa. Sitä kun on itse sen tilanteen päällä, on tietynlainen putkinäkö päällä. Tai sitten mä vaan oon mä ja en tajua. Tiedän olleeni tyhmä ja paljon asioita olisi voinut ja pitänyt tehdä eritavalla, mutta olipahan kokemus ja tästä viisaampana kohti tulevia koitoksia.

Loppuun voisi vielä jotain mietteitä laittaa mitä tässä jälkeenpäin tulee vielä mieleen. 

Mietin, miksi, miksi nainen kohteli minua näin. Olinko alusta asti vain jokin kulissi poikaystävä. 

Vai sotkiko armeija ja poissaoloni asiat, toisaalta hänen exältään kysellessäni hän sanoi että tätä on jatkunut aivan alusta saakka joten eipä se intti mitään muuttanut, kait. 

Akka käytti minua sukulaisillaan, oltiin yhdessä katsomassa mummoa, auttamassa häntä, hänen vanhemmillaan ja mökilläkin porukalla oltiin usemman kerran. Tulin hänen isänsä kanssa jo tosi hyvin juttuun. Saunottuakin tuli porukalla usemman kerran.

Tuossa kevään aikana rakensin muijalle, terassin rivitaloon jossa hän asuu, noh en ihan loppuun asti päässyt, katto pellit jäi puuttumaan kun tuli lähtö. Tuli pari kertaa mietittyä eron jälkeen että olipa melko hyvin rakennettu kusetus mua kohtaan, siitä sai muija ilmasta työvoimaa. 

Ja viimeiseksi, mikä on että asioita ei voi sanoa suoraan.. helvetti et ottaa päähän se että toista roikotetaan noin ja annetaan uskoa kaikki se kakka jota toinen suoltaa ilman että ilme värähtää. 

Tästä on aikaa noh.. reilut 4kk kun viimeisen kerran nähtiin mutta vieläkin nämä asiat painavat, ei paljon voi uutta suhdetta miettiä vaikka ehdokkaita olisikin kun ei edellisestä pääse eroon..