¤¤¤¤PLUSSANNEET CLOMISTIT vk35¤¤¤¤

Lisäisin tuohon minun esittelyyni. Esikoinen sai alkunsa 3. clomikierrosta jossa avusteena Ligesteron (kahdessa ekassa Terolut). Tämä toinen 1. clomi-kierrosta ilman muita avuja :D

onpas hiljaista nykyään...missä olette?



itse kävin tänään rakenneultrassa ja kaikki näkyi kuulemma olevan ok!!!

huojentunut olo...ja veljessarja ilmeisesti jatkuu..poikaa veikkaili :)

hieno juttu...

kertokaahan tekin miten menee ja joillakin alkaa olee LA pian??

Laskettuaika tosiaankin lähestyy. Tänään viikkoja 34+2. Kovasti supistelee tämä toinen jo, tietysti elo on vähän verkkaisempaa kuin esikoisesta kun ekakerralla sai lepäillä rauhassa. Nyt isoveljelle ( 1v 10kk) tulossa ilmeisesti uhma ja muutenkin alkanut nähtävästi kelailemaan näitä vauva juttuja. On ollut kyllä tosi hankala tässä viimepäivät. Ei ole mm. nukkunut päiväunia 3 päivään ja se tuntuu, myös äitissä!!! Haettiin tänään vauvalle sänky ja se taitaa mietityttää poikaa... Äitin syli on paras, muttakun siinä alkaa olla ahdasta : (

Eli Hannalle sitä esittelyä...minä olen 23, mies 25 ja meillä on 07/04 syntynyt tyttö, joka saatiin siis luomuna. Nyt toinen raskaus meneillään ja tärppäsi toisesta clomi+tero kierrosta. Pikkukakkosen laskettu aika on 15.4.2007...näillä näkymin.



Elikkäs tänään kävin alkuraskauden ultrassa ja sieltä löytyi pieni sintti jolla sydän sykki vimmatusti ja vastasi viikkoja.Kyllä oli hieno tunne ja ihanaa nähdä, että masussa todella on elämää, kun en ole oikeen tähän raskauteen vielä uskonut. Nyt vaan on vielä pitkä odotus edessä ja eihän vieläkään ihan voi huokaista helpotuksesta, mutta nyt ainakin aion alkaa iloita tästä raskaudesta.

Pahoinvointi vaivaa, rinnat on kipeät ja naama kukkii ja selkä on todella kipeä. Lääkärillekkin selkäkivuista sanoin ja hän sitten painoi kahta pistettä ristiselästä ja kyllä sattui. Mulla on selkä ja kyljet aivan jumissa ja ne tarvis saada nyt äkkiä kuntoon ennen kun alkaa maha kovasti kasvaa. Sitten olen pulassa. Käyn kyllä joka päivä lenkillä, mutta täytyy varmaan kokeilla auttaisko uiminen.

Tällaisia mietteitä tänään...nyt syömään ja nukkumaan.



Helinä 7+2

Täällä ollaan. Selkä on vähän parempi, muttei sillä enää töitä tehdä. liitoskivut vaivaavat, liikkuessa tuntuu kuin koko alaosasto särkyisi. Alavatsaa nipistelee, supistelee ja närästää, on ummetusta jne...pikkuvaivoja kaikki verrattuna siihen älyttömään selkäsärkyyn, josta olen viimeiset viisi-kuusi viikkoa kärsinyt.



Art: sinullahan alkaa olla hyvä määrä viikkoja koossa! Hieno juttu! Itselläni on vielä muutama viikko jaksettavaa...kyllä se tästä.



Kelan päätöksiä en ole vielä saanut ja tänään jo sinne soittelinkin, kuullakseni, että työnantaja on ne paprut sinne toimittanut elokuun puolivälissä. Samalla kuulin, että päätöksen saamiseen menee tällä hetkellä noin nelisen viikkoa, eli sitten jossakin vaiheessa syyskuun puoliväliä selviää. Voi kun saisin pian äitiyspakkauksen!



Vauva myllää kohdussa minkä ehtii, eikä hänellä enää tunnu olevan kamalan paljon tilaakaan. Pitkältä ihmisenalulta hän vaikuttaa kun kädet vispaavat ihan alhaalla ja jalat meinaavat tunkea ulos rintalastan alapuolelta. Melkoisen voimakkaita ovat jo useimmat töytäisyt ja varsinkin öisin pikkuinen siellä mellastaa pitkiäkin aikoja.



Eipä tässä tämän ihmeempiä...seuraavan kerran pääsen neuvolaan syyskuun toisella viikolla.



Kanelisokeri 28+3

piiitkästä aikaa!!



Täällähän voidaan kuukauden päästä (aikana) alkaa odottelemaan synnytyskertomuksia! Jännittääkä teitä kakkosen odottajia synnytys enemmään kuin esikon kohdalla?



Itsellä siis kakkonen tulossa (10+ viikot) ja välillä tulee pohtineeksi synnytystä. Ensimmäistä ei edes ymmärtänyt jännittää kun ei mitä on odotettavissa...ja nyt tietää. Ei tosin hirveästi jännitä tai pelota mutta mietityttää...erityisesti että mikä voi mennä pieleen ja mikä kivunlievitys olisi sopiva...hirvittää nämä viimeaikaiset uutisoinnit pitkittyneistä synnytyksistä epiduraalipuudutteiden jälkeen..

kyselit synnytyksestä...juu pelottaahan se kun tietää mikä on edessä,minulla jo kolmannen kerran. kävinkin silloin tosiaan juttelemassa jo toisesta sairaalassa ja aion mennä nytkin...ei sitä juuri suunnitella voi, sen huomasin,mutta onpahan oma mielenrauha kun on " muka" suunniteltu :)

ei siinä minullakaan muuten niin pelkoja olisi,mutta kun oikeastaan ilman mitään kivunlievityksiä olen nuo edelliset synnyttänyt ja kipu on valtava...isoja vauvoja vielä olleet...mutta onhan siitä kuitenkin selvitty :)

tsemmppiä vaan kaikille joilla synnytys jo lähellä :)!!!!!

Täällä voidaan ihan hyvin. Eilen alkoi päätä särkemään ja aamuyöstä oli pakko ottaa lääkitys ja ei silläkään vielä helpottanut kun migreeni kerran oli. Aamupäivällä toinen annostus niin jo onneksi alkoi elämä hymyilemään.

Ei vaan millään tahtoisi ottaa lääkkeitä, vaikka Panadol onkin sallittu, tosin sain ekat 16viikkoa syödä ihan tarpeeksi kun koko ajan päätä särki.

Maha-asukki on aika vilkas edelleen, saa nähdä nukkuuko lainkaan kun syntyy :)

Yöt on aika pyörimistä ja unet jää aika katkonaiseksi. Onneksi ei sentäs tarvitse töissä enää olla.



Synnytyksestä oli juttua ja kyllä jännittää vaikka kolmas tulossa ja toinen sektio edessä, mutta luotan että toinenkin leikkaus menisi yhtä hyvin kuin ensimmäinen.



Mutta nyt ruokaa laittamaan, eskarilaisen taksi on kohta pihalla...



viliweera 27+1

Kylläpä on todella tukala olo ollut tänään. Alapäätä vihloo ja olen ihan mega ummetuksella. Vauva tuntuu olevan masussa poikittain, ja eilisen mylläämisen jälkeen on tänään tuntunut huolestuttavan vähän liikkeitä.



Tuleva synnytys pelottaa minuakin. En osaa sanoa miksi. Ilmeisesti kivun vuoksi tai sitten muuten vain kun pelottaa, että jokin voi mennä pieleen.



Viliweera: Mainitsit siitä, että sinulle on tehty sektio jo aiemmin. Mietin omalla kohdallani, että jos joudun sektioon, niin milloin yleensä voin alkaa yrittämään uutta vauvaa? Onko siihen säädetty jokin toipumisaika? Meillä kun on se nelonen suunnitteilla tähän melko lailla heti perään niin, että kolmannen ja neljännen ikäeroksi tulisi max 2½ v.



Ikävää tuo päänsärky. Itselläni on myös migreeni, mutta tässä odotusaikana olen kärsinyt vain muutaman kohtauksen. Ärsyttävää on, että särky alkaa yöllä ja pahenee vain, mikäli en ota siihen rutkasti Panadolia.



Neuvolaan pääsen onneksi 8.9. Toivottavasti näistä viikoista eteenpäin sitten pääsisi jo käymään useammin kuin kerran kuukaudessa. Eikös se neuvolaseuranta tihene loppua kohden?



Onneksi ei tosiaankaan tarvitse enää tehdä töitä! En olisi jaksanut loppuun asti ollakaan, vaikka selkä olisikin kestänyt. Nuo liitoskivut ainakin ovat todella invalidisoivia, muista vaivoista puhumattakaan.



Nyt pitää mennä iltapalalle. Piti vielä toivotella tervetulleeksi kaikki uudet odottajat, joita en ole muistanut onnitella. Niin, että tervetuloa joukkoomme vain!



Kanelisokeri 28+6

Kanelisokeri: Joo tosiaan kakkonen syntyi sektiolla ja taisin silloin kysyäkin jo sairaalassa onko joku suositusaika uudelle raskaudelle, mutta en kyllä jaksa muistaa kun reilu 5v. on jo aikaa vierähtänyt.

Mutta tuntuu olevan ihan lääkäristä kiinni nuo suositusajat, tyyliin yrittää voi heti ja siitä sitten toinen ääripää on vuosi sektiosta.

Mutta ehkä itse sen liki vuoden varmaan odottaisinkin ennen kuin uutta yrittäisin.

Kannattaa sitten kysyä jos sektioon päädyt niin sairaalasta, luulisi että leikkaavan lääkärin saa juttusille jos haluaa.

Mua alkuun jännitti tämä sektion jälkeinen raskaus, vaikka aikaa todella onkin välissä. Mutta ei tämä ole poikennut mitenkään aiemmistakaan.



Meillä terkka sanoi, että viikon 30 jälkeen käydään kahden viikon välein neuvolassa ja sitten muistaakseni viikosta 36 lähtien viikon välein. Ja esikoinen kun meni vielä yliaikaseksi niin sitten la:n jälkeen kävin joka toinen päivä :)

No nyt ei ole pelkoa että yli menee...



Nyt pitää mennä saunaan!

Tervetuloa kaikille uusille odottajille. Hyvä kun joukko kasvaa, sillä kohtahan täältä toisesta päästä aletaan siirtyä synnyttäneiden puolelle, HUI!



Pitkästä aikaa laitan nyt omia kuulumisiani, kun on taas jotakin kerrottavaa vakio valitusteni lisäksi. Kropassaan sen kyllä tuntee, että alkaa olla raskauden loppuviikot menossa. Liitoskivut ovat iltaisin tuskallisia ja vauva melskaa kohdussa niin, että tuntuu että vatsa repeää kohta.



Olin tänään synnytystapa-arviossa (tehtiin koska viimeksi synnytin sektiolla). Kaikki oli hyvin, lääkäri toivotti tervetulleeksi synnyttämään normaalisti, ihanaa. Vielä viime viikolla neuvolassa sanottiin vauvan olevan sitkeästi perätilassa, ja niin luulin tilanteen edelleen olevan. Mutta yllätys oli todella positiivinen kun lääkäri tänään ultralla totesi, että pää alaspäin sikiö nyt on. Voi kunpa nyt pysyisikin niin! Toivuin viimeksi sektiosta hitaasti ja olin tosi kipeä, en haluaisi kokea sitä uudelleen vaan haluaisin kokea normaalin synnytyksen.



Lääkäri kehoitti maltillisuuteen synnytyksen odottelussa, eli että ei pidä hätäillä, vaan että on todennäköistä että raskaus menee mulla yliaikaiseksi. Esikoiseni kohdallahan synnytys käynnistettiin rv42, nyt ei anneta kuulemma mennä niin paljon yli, vaan ehkä sellaiset 10 päivää. No, katsotaan, jospa tämä pikkuinen nyt alkaisi syntymään itsestään ilman käynnistelyä. Se olisi kai ihannetilanne kun takana kuitenkin on tuo sektio, että supistukset tulisivat spontaanisti ilman että niitä keinotekoisesti lääkkeillä tehdään.



Edelleen ultrassa jäi salaisuudeksi tulevan lapsemme sukupuoli, eli jännitys säilyy nyt sitten ihan loppuun saakka. Painoarvio oli pienempi kuin kahdesta pojastani, joten jännäillään...



Severon rv 34+3

En oo (ehkä alitajuisesti) vielä tällä palstalla juuri kirjoitellut, vaikka listautunut olenkin. Nyt mut vois sitten poistaa listalta. Eilen ultrassa rv 8 +1 todettiin, että sikiön koko vastaa rv 6, eikä sydänäänet näy. Huomenna sitten tyhjennys edessä... Aika surkea olo on, kun lasta pitkään yritettiin ja kovasti toivottiin.

Nyyti79 olen todella pahoillani, voi harmi kun piti käydä näin inhottavasti :( Jaksamisia sinulle



Poistin sinut listasta, toivottavasti saan sinut sitten taas pian lisätä siihen listaan :)

olen vilpittömästi pahoillani puolestasi...jaksamista...



toivottavasti pian liityt uudestaan joukkoomme.

Tosiaankin viikot käyvät vähin ja synnytys lähetyy. En oikein osaa kauheasti jännittää (tai en sitten myönnä itselleni ; ) Ekassa synnytyksessä oli kyllä aika ulkopuolinen olo, kun se käynnistettiin ja sitten sain kaksi epiduraalia jonka ansiosta olin täysin tunnoton / tietämätön esim. supistuksista. Lisäksi en tänäkään päivänä pysty sanomaan miltä tuntuu ponnistuksen tarve, kun en sitä TODELLAKAAN tuntenut : /



Enemmän tuossa lähestyvässä synnytyksessä jännittää/huolestuttaa esikoisen hoito. Vanhemmat ja muutkin sukulaiset kun asuvat niin kaukana (lisäksi minun ja mieheni vanhemmat ovat tuossa lokakuun alussa tahoillaan etelän lämmössä). Kaverini ovat taas pääasiassa töissä, joten pohdittavaa riittää...



art 36+2