Mies lyttää itsetuntoni

Henkisesti väkivaltaisen kanssa uhri ei voi löytää oikeaa tapaa reagoida! Se on väkivallan dynamiikka ja tavoite - alistaa ja nöyryyttää uhria.

Kun itsetunto on murennettu, on vaikea lähteä pois. Mutta se on mahdollista. Ja jos sinulla vielä on jäljellä itsearvostusta ja uskoa itseen, lähde vielä kun et ole täysin tuhottu. Henkinen väkivalta myös usein johtaa fyysiseen.

Puhu ystävillesi, läheisillesi. Pyydä apua. Hae apua työterveyshuollossa, Naisten linjasta, terveyskeskuksesta tms. On helppo sanoa lähde, mutta se on ainoa vaihtoehto, vaikka onkin vaikeaa. Tee suunnitelma, etsi uusi kämppä, valmistaudu kertomatta puolisollesi.

Älä välitä niistä, jotka syyllistävät siitä, että et ole jo aiemmin lähtenyt. Heillä ei ole ymmärrystä ihmismielestä eikä empatiakykyä. Mutta siitä huolimatta, mene päättäväisesti kohti eroa.

Kuinka typerä pitää ihmisen olla, jos yhä ap:n tilanteessa miettii, mitähän tässä pitäisi tehdä?

Jos uhkailee drills niin sano että sopii ja käskettiin tulostaa ero paperit

AP, voisit olla vaimoni. Hänen ajatusmaailmansa menee juuri noin.

Hän kokee asiat juuri noin omalta kantiltaan. Syyttää minua, että syyllistän häntä, vaikka sanon, että minä koen asian niin ja näin. Niin hän haluaa ottaa sen niin että syyllistän häntä. Vaimoni kokee, että lyttään häntä, vaikka kyse on ollut juuri toisin päin. Minun pitäisi olla miehenä vahva ja ottaa vastaan kaikki tunteet ja olla se tunteiden kaatopaikka, jonne saa tunkea kaikki pettymykset vuodesta toiseen. Toinen saa kiukutella ja näyttää tunteensa, mutta minä saan näyttää vain positiiviset tunteet. Sitten joskus kun olen erimieltä ja vähän harmittaa, kun jokin menee mönkään, vaimo kokee tämän, että olen suuttunut ja hänkin suuttuu, vaikka olen vasta harmistunut. Vaimo tivaa mikä nyt on, ja se tivaaminen johtaa lopulta riitaan. Ihan kuin minua ei saisi ikinä mikään asia parisuhteessa harmittaa.

Vaimolla on paljon sääntöjä kotioloissa lapsille ja minulle, mutta tilittää aina minulle kun jokin ei toimi. Toimin yleensä ohjeiden mukaan, mutta joku perheessä ei ole toiminut ja otan vastaan sitten vaimoni vuodatuksen. Jos yritän sanoa etten ole tehnyt sitä tai olen huolehtinut asiasta, niin se ei auta vaan vaimo jatkaa tilitystä.

Vaimo on itse kontroloiva tyyppinen ihminen ja kokee kaikki minun mielipiteenikin olevan rajoituksia hänelle. Olen korkeasti koulutettu,älykäs ja tiedän paljon eri asioista. Joudun taiteilemaan siinä mitä sanon. Vaimo kuuntelee muita ihmisiä paremmin ja uskoo heitä mieluummin kuin minua. Minun mielipide on vaimoni mielestä aina uhka hänelle tai hänen lyttäämistä. Kun joku sanoo saman asian kuin minä, hän vain silloin hyväksyy mielipiteeni. Vaimo on sanonut vain kaksi kertaa minulle, että olin oikeassa.

Olen viime vuosina ottanut muutaman kerran sormuksen pois riidellessä sen vuoksi, että vaimo haluaa itse ylläpitää riitaa ja käyttää provosoiva sanoja, kun ensin itse ehdottaa juttelua asioista. Juttelu ei pitäisi olla sitä, että toinen provosoidaan suuttumaan. Vaimo ei näe asioita minun näkökulmastani vaan katsoo monesti vain omasta näkökulmasta. Itse haluaisin olla tasa-arvoisesta parisuhteessa, mutta vaimon jotenkin kateellinen muille, mitä muilla on ja haluaa sitä ja tota. Joskus olisi kiva, että kysyisi mitä minä haluan.

Vaimo haukkuu minua riidellessään väkivaltaiseksi ja hulluksi. Muissa parisuhteessa ei ole näin väkivaltaisia miehiä. Tosiasiassa olen menettänyt totaalisesti hermoni kahdesti. Vaimo haluaa kontrolloida myös riitaa. Minun pitäisi aina säilyttää maltti. Vaikka olen hermostunut niin kertaakaan en ole uhannut väkivallalla tai koskenut häneen ja hän vaan syyttää minua väkivaltaiseksi. Olemme olleet yhdessä jo 25 vuotta.

Ihan vaan palstalaisille tiedoksi, kun AP kerää säälipisteitä ja voi olla hyvin vaimoni. Kaikki ei kuitenkaan ole niinkuin näyttää.

AP voisi kertoa avoimemmin tilanteesta.

Yllä olevalle tiedoksi, olet itsekin sekopään kanssa yhdessä. Mikä saa sinut pysymään suhteessa, jossa on henkistä väkivaltaa? Ei kuulosta, että teidän suhteessa olisi mitään hyvää.

Vierailija kirjoitti:

AP, voisit olla vaimoni. Hänen ajatusmaailmansa menee juuri noin.

Hän kokee asiat juuri noin omalta kantiltaan. Syyttää minua, että syyllistän häntä, vaikka sanon, että minä koen asian niin ja näin. Niin hän haluaa ottaa sen niin että syyllistän häntä. Vaimoni kokee, että lyttään häntä, vaikka kyse on ollut juuri toisin päin. Minun pitäisi olla miehenä vahva ja ottaa vastaan kaikki tunteet ja olla se tunteiden kaatopaikka, jonne saa tunkea kaikki pettymykset vuodesta toiseen. Toinen saa kiukutella ja näyttää tunteensa, mutta minä saan näyttää vain positiiviset tunteet. Sitten joskus kun olen erimieltä ja vähän harmittaa, kun jokin menee mönkään, vaimo kokee tämän, että olen suuttunut ja hänkin suuttuu, vaikka olen vasta harmistunut. Vaimo tivaa mikä nyt on, ja se tivaaminen johtaa lopulta riitaan. Ihan kuin minua ei saisi ikinä mikään asia parisuhteessa harmittaa.

Vaimolla on paljon sääntöjä kotioloissa lapsille ja minulle, mutta tilittää aina minulle kun jokin ei toimi. Toimin yleensä ohjeiden mukaan, mutta joku perheessä ei ole toiminut ja otan vastaan sitten vaimoni vuodatuksen. Jos yritän sanoa etten ole tehnyt sitä tai olen huolehtinut asiasta, niin se ei auta vaan vaimo jatkaa tilitystä.

Vaimo on itse kontroloiva tyyppinen ihminen ja kokee kaikki minun mielipiteenikin olevan rajoituksia hänelle. Olen korkeasti koulutettu,älykäs ja tiedän paljon eri asioista. Joudun taiteilemaan siinä mitä sanon. Vaimo kuuntelee muita ihmisiä paremmin ja uskoo heitä mieluummin kuin minua. Minun mielipide on vaimoni mielestä aina uhka hänelle tai hänen lyttäämistä. Kun joku sanoo saman asian kuin minä, hän vain silloin hyväksyy mielipiteeni. Vaimo on sanonut vain kaksi kertaa minulle, että olin oikeassa.

Olen viime vuosina ottanut muutaman kerran sormuksen pois riidellessä sen vuoksi, että vaimo haluaa itse ylläpitää riitaa ja käyttää provosoiva sanoja, kun ensin itse ehdottaa juttelua asioista. Juttelu ei pitäisi olla sitä, että toinen provosoidaan suuttumaan. Vaimo ei näe asioita minun näkökulmastani vaan katsoo monesti vain omasta näkökulmasta. Itse haluaisin olla tasa-arvoisesta parisuhteessa, mutta vaimon jotenkin kateellinen muille, mitä muilla on ja haluaa sitä ja tota. Joskus olisi kiva, että kysyisi mitä minä haluan.

Vaimo haukkuu minua riidellessään väkivaltaiseksi ja hulluksi. Muissa parisuhteessa ei ole näin väkivaltaisia miehiä. Tosiasiassa olen menettänyt totaalisesti hermoni kahdesti. Vaimo haluaa kontrolloida myös riitaa. Minun pitäisi aina säilyttää maltti. Vaikka olen hermostunut niin kertaakaan en ole uhannut väkivallalla tai koskenut häneen ja hän vaan syyttää minua väkivaltaiseksi. Olemme olleet yhdessä jo 25 vuotta.

Ihan vaan palstalaisille tiedoksi, kun AP kerää säälipisteitä ja voi olla hyvin vaimoni. Kaikki ei kuitenkaan ole niinkuin näyttää.

AP voisi kertoa avoimemmin tilanteesta.

AP tässä.

Teidän tilanteenne ei kuulosta samalta kuin meidän. Mieheni on sanonut suoraan, että hänen mielestään kaikki parisuhteemme ongelmat ovat minun syytäni. Hän ei näe itsessään ja omassa käytöksessään mitään vikaa.

Minä myös suoraan sanoen toivon, että mieheni näyttäisi joskus tunteitaan. Vaikeita asioita ja tunteita hänen on tosi vaikea käsitellä, eikä hän sitä oikein teekään. Km minä sitten nostan asiat keskusteluun, hän kokee, että aiheutan ongelmia, koska vaikeista asioista ei voida vain vaieta. Mutta eihän ne vaikeat asiat mihinkään katoa vaikenemalla vaan ne jää vaivaamaan, jos niitä ei selvitetä puhumalla.

Vaimosi kuulostaa itse asiassa joissakin kohtaa vähän mieheltäni. Mieheni ei kuuntele tai usko, jos sanon jotain, mutta jos joku muu sanoo saman asian, hän suhtautuu ihan eri tavoin. Joskus olen miettinyt, kokeeko hän jotenkin uhkaksi sen, että olen meistä korkeammin koulutettu. Hänellä on jatkuvasti tarve korostaa omaa älykkyyttään ja erinomaisuuttaan.

Mitä tiedät miehesi lapsuudesta ja kotioloista? Ongelmat voivat olla sieltä lähtöisin. Jos näin on, niin asian ymmärtäminen auttaa teitä kumpaakin eteenpäin. Mieheni oli myös hyvin mustasukkainen eikä hän pystynyt luottamaan minuun. Vasta myöhemmin selvisi, että hänen lapsuuden perheessään oli uskottomuutta,. Mies ei ollut tiennyt siitä, vaikkakin hän oli havainnut siihen viittaavia asioita.

Erolla uhkailu loppui, kun kerroin miehelle, että seuraavalla kerralla, kun ero tulee puheeksi, niin ero viedään loppuun saakka. Ei mies oikeasti halunnut erota. Se oli vain riitelyssä käytetty väline.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ei todellakaan. Miten tuollaiseen edes retkahdit alun perin. 

Alussa kaikki oli helpompaa ja erilaista, vaikka kai merkkejä oli ilmassa. Olisi pitänyt vetää rajat heti alkuun, sanoa että mulle ei puhuta tai mua kohdella noin. En kai uskaltanut, ja tässä vaiheessa se on jo hankalampaa...

Ap

Ei ole yhtään hankalampaa. Samoilla sanoilla toimii edelleen. "Minulle ei puhuta noin tai kohdella näin, sillä se on alentavaa/loukkaavaa/henkistä väkivaltaa! Jos emme voi ratkoa ongelmia keskustelemalla, parisuhdeterapiassa tai tekemällä kompromisseja, jotka tyydyttää molempia, niin eroamme, sillä heitämme. molemmat elämämme hukkaan olemalla suhteessa, jossa emme voi olla omia itsejämme emmekä tule kuulluksi."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ei todellakaan. Miten tuollaiseen edes retkahdit alun perin. 

Alussa kaikki oli helpompaa ja erilaista, vaikka kai merkkejä oli ilmassa. Olisi pitänyt vetää rajat heti alkuun, sanoa että mulle ei puhuta tai mua kohdella noin. En kai uskaltanut, ja tässä vaiheessa se on jo hankalampaa...

Ap

Koskaan ei ole liian myöhäistä löytää omaa ääntään ja omaa arvoaan. Lopeta kynnysmattona oleminen

Mikä se mies on sinua haukkumaan? Herra ja hidalgo? Kuningas? Maailman valtias?

Laita miehellesi luu kurkkuun. Ota itseäsi niskasta kiinni ja sanot hänelle että nyt saa tahti luvan muuttua ja jos ei muutu niin loppuu. Ja lopetat kans. Elämä on liian lyhyt tuhlattavaksi lyttäävälle puolisolle. Olet paremman arvoinen!

Lue kirja Why does he do that.

Vierailija kirjoitti:

Mitä tiedät miehesi lapsuudesta ja kotioloista? Ongelmat voivat olla sieltä lähtöisin. Jos näin on, niin asian ymmärtäminen auttaa teitä kumpaakin eteenpäin. Mieheni oli myös hyvin mustasukkainen eikä hän pystynyt luottamaan minuun. Vasta myöhemmin selvisi, että hänen lapsuuden perheessään oli uskottomuutta,. Mies ei ollut tiennyt siitä, vaikkakin hän oli havainnut siihen viittaavia asioita.

Erolla uhkailu loppui, kun kerroin miehelle, että seuraavalla kerralla, kun ero tulee puheeksi, niin ero viedään loppuun saakka. Ei mies oikeasti halunnut erota. Se oli vain riitelyssä käytetty väline.

Olen yrittänyt ottaa lapsuuden puheeksi, mutta mies ei oikein suostu siitäkään puhumaan. Hänen mielestään yritän vain mustamaalata hänen lapsuuttaan, ja kaikki vika on oikeasti minussa.

Olen yrittänyt sanoa, että minä yritän vain ymmärtää. Häntä ja käytöstään. Mutta hän ei tunnu sitä tajuavan, vaan suhtautuu kaikkeen niin kovin vihamielisesti.

Erosin 20v liiton jälkeen täsmälleen samanlaisesta miehestä. Olisi pitänyt erota jo vähintään 10v aiemmin, mutta kun oli ne pienet lapset.

Päivääkään en ole katunut eroa. Nyt on ihanaa kun kukaan ei hauku ja räyhää :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tiedät miehesi lapsuudesta ja kotioloista? Ongelmat voivat olla sieltä lähtöisin. Jos näin on, niin asian ymmärtäminen auttaa teitä kumpaakin eteenpäin. Mieheni oli myös hyvin mustasukkainen eikä hän pystynyt luottamaan minuun. Vasta myöhemmin selvisi, että hänen lapsuuden perheessään oli uskottomuutta,. Mies ei ollut tiennyt siitä, vaikkakin hän oli havainnut siihen viittaavia asioita.

Erolla uhkailu loppui, kun kerroin miehelle, että seuraavalla kerralla, kun ero tulee puheeksi, niin ero viedään loppuun saakka. Ei mies oikeasti halunnut erota. Se oli vain riitelyssä käytetty väline.

Olen yrittänyt ottaa lapsuuden puheeksi, mutta mies ei oikein suostu siitäkään puhumaan. Hänen mielestään yritän vain mustamaalata hänen lapsuuttaan, ja kaikki vika on oikeasti minussa.

Olen yrittänyt sanoa, että minä yritän vain ymmärtää. Häntä ja käytöstään. Mutta hän ei tunnu sitä tajuavan, vaan suhtautuu kaikkeen niin kovin vihamielisesti.

Kukapa sellaisesta puheenaiheesta tykkäisi. Jos miehen perheestä puhuminen ei onnistu, niin väkisin sitä ei kannata yrittää. Ilmeisestikin liian herkkä aihe hänelle varsinkin, kun luottasta sinuun ei ole.

Tärkeintä olisi, että mies itse ymmärtäisi, mistä hänen huonot tunteet sinua kohtaan ovat peräisin. Sinun on vaikea auttaa asian käsittelyssä, jos mies ei edes suostu keskustelemaan asioista. Oma miehenikin oli alkuun täysin hukassa emmekä varmasti kumpikaan ymmärtänyt, mistä on kyse. Vähitellen mies oppi luottamaan minuun, mutta mustasukkaisuus oli ilkeää. Parhaiten tehosi, kun sanoin suoraan miehen loukkaavasta käytöksestä. Jos teillä ei ole lapsia eikä miehen kanssa pysty puhumaan ongelmista, niin ero voi olla paras vaihtoehto.

Ap on vela joka ei ole saanut kullia sitten 80-luvun jakorasia-aikojen ja keksii taas satujaan 🤣😂😅

Ei hyvä. Aloittaja on ihastunut/ rakastunut omaan kuvitelmaansa ihmisestä/miehestä, jolla ei ole mitään vastinetta todellisuudessa. Kaikki konkreettinen todiste mitä mies itsestään antaa, ei ole hyvää. Haukkuu, arvostelee, valehtelee, sairaalloisen mustasukkainen, epäilee, lyttää alaspäin, "on aina oikeassa".

Jos aloittajalla on lista näitä huonoja ominaisuuksia kompensoivista asioista miehessä, hän voisi listata niitä ja miettiä, ovatko ne sen arvoisia, että uhraa oman minuutensa ja itsetuntonsa tuon liiton alttarilla. 

Näitä tilanteita on omassa tuttavapiirissä toisinaan tullut esiin. Ongelmallista näiden henkilöiden kanssa on se, että ystäville puretaan tilanteiden problematiikkaa ja sitten kun ollaan saatu hieman huojentaa omaa mieltään, palataan saamaan  henkisiä nyrkiniskuja takaisin huonoon suhteeseen.

Y h y y y y a h i s t a a niin kamalasti ja on pa h a olo kun kipuilen y h y y y y 😫😩

Ap:n juttu on täyttä satua. Yksikään mies ei käytä sanaa ”ilkeä”. Se on naisille niin törkeiden Disneyn satujen sanastoa.

Kuulostaa todella tutulta. Mieheni käyttäytyy hyvin samantapaisesti. Haukkuminen alkoi kun muutimme yhteen, sitten onkin riitojen yhteydessä nostanut esille, mitä kaikkea tein väärin seurusteluaikana. Ei tunnu pääsevän yli mistään, mitä olen joskus tajuamattani tehnyt väärin (esim. en muuttanut tarpeeksi ajoissa hänen luo, en lähtenyt hänen kanssaan lomalle, nyt hän ei ole päässyt lomalle riittävästi takiani...).

Riidat myös kärjistyvät hänen huutaessa ja riehuessa, kuinka haluaa erota minusta ja heittelee tavaroitani oven eteen "valmiiksi". Riidan keskellä vain hänellä on oikeus haukkua minua ja menettää hermonsa, itse en saa puolustautua. Seuraavana päivänä hän yleensä peruu eroaikeet ja pyytelee jopa anteeksi. Hän on haukkunut minussa aivan kaikkea paitsi ulkonäköäni. Olen saanut kuulla olevani mielisairain, masentavin ja yksinäisin ihminen maan päällä, on jopa ehdottanut itsemurhaa minulle. Nuorempana olin kyllä masentunut, mutta hoidin itseni kuntoon. Olen aina ollut herkkä ja kiltti ihminen, mitä muut minussa ovat arvostaneet aiemmin, mieheni ei.

En itse koe tarvetta riitelyyn juuri koskaan. Olen huomannut, että miehen hermostuessa minun kannattaa vain olla hiljaa ja odotella rauhoittumista. Hän ei aina edes muista, mitä on sanonut raivopäissään. On toisaalta hyvä, että hän purkaa turhautumistaan, tyyli on vain vääränlainen. Olen hokenut hänelle, että pysy asiassa, keskustele ongelmasta, lopeta haukkuminen jne. Hokenut ja hokenut. Yritän olla provosoitumatta ja itkemättä.

On hämmentävää, miksi kukaan sietää tuollaista käytöstä. Itse olen kuitenkin huomannut miehessä hieman muutosta parempaan, hänen kärsivällisyytensä on kasvanut ja riitojen intensiteetti laantunut. Kun meillä on hyvä päivä, on suhteessamme paljon huumoria ja hyviä keskustelujakin jopa.

Olet masokisti. Minä en kuuntelisi moista pelleä päivääkään.