En usko että lapsemme saa yhtään kaverisynttärikutsua tänäkään vuonna.

No just olihan tää provo kuten arvasin voi jessus taas ootte outoja

Tiedän tunteesi.

Me jouduimme tekemään kovasti töitä, että saimme lapsillemme kavereita uudelta paikkakunnalta. Lapsemme ovat reippaita, sosiaalisia ja kärsivät kun vanhat kaverit jäivät eikä uusia ollut.

Päiväkodissa lapset vähän karttelivat, kaikilla oli jo kaverit. Synttäreistä supistiin ja juteltiin että sinä ja sinä olet kutsuttu. Meillä on mansikkakakakkua ja vaikka mitä herkkuja, mutta SUA ei ole kutsuttu. Me ei tunneta SUA eikä tiedetä missä asut, niin et voi tulla. Tuntui että tämän lauseen lapsi oli kuullut vanhempiensa suusta.. Ei riittänyt että lapset olivat olleet puolivuotta samassa ryhmässä, vielä oltiin vieraita.. Yhdet synttärit menivät ja niistä puhuttiin päiväkodissa, lapseni oli ainoa joka ei ollut mukana. Heti kun sain tietää, juttelin ryhmän ohjaajan kanssa ja kerroin tilanteen. Kerroin että pelkään lapseni jäävän ulkopuoliseksi porukassa. Hän otti hienosti asian puheeksi lasten kanssa ja jutteli aikuisten kanssa. Kaikki olivat sitä mieltä ettei yhtä saa sulkea ryhmästä pois ,vaan yritetään tutustua uuteen tulokkaaseen.

Seuraavana aamuna lapsen korissa oli kutsu synttäreille. Muiden koreissa ei ollut kutsuja, oli ollut jo paljon aiemmin. Sitten tulivat oman lapseni synttärit, joille kutsuttiin kaikki ja siitä tämä synttäreille pääsy/ ystävystyminen lähti. Lapsen synttäreille tuli pari vanhempaakin, jotka osoittautuivat oikein mukaviksii.

Oli hyvä että otin ajoissa asian puheeksi. En tiedä mitä olisi käynyt, jos lapseni olisi aina jätetty juhlista pois.

Nyt eskarissa, kysyn joka päivä lapseltani, kenen kanssa on touhuillut. Yhdesä sitten mennään sanomaan kaverille moi ja kysytään haluaisiko tämä lähteä joskus puistoon, tai tulla vaikka meille leikkimään. Jos lapsen vanhempi on vieressä, hoituu tutustuminenkin ja numerotkin voi vaihtaa samalla.

Voithan jutella tilanteesta myös eskariopettajan kanssa. Kerro että pelkäät pojan jäävän ulkopuoliseksi. Voihan olla että hän pystyy vaikuttamaan ja ohjaamaan lastasi oikeanlaisten kavereiden porukkaan. Älä jää odottelemaan ja anna ajan kulua, sillä nyt eskarissa on hyvä hetki tutustua uusiin lapsiin. Ongelma myös vaikeutuu kun lapset kasvavat..

En usko että köyhyys on syynä, opeta itsesi vähättely. Vanhemman täytyy olla aktiivinen ja kutsua kavereita kylään. Onne matkaan!

Vai että trolli, no voihan vi...u

Alkaa kuulostaa vähä onnettomalta provolta. Ei nyt oikeesti köyhyys oo syyllinen jos lapsella ei oo kavereita.

Ellei tilanne oo niin paha että asutaan sillan alla ja pukeudutaan riepuihin..

Todella ikävää! :(

Tää on taas se ammattivalittaja, joka asuu sellaisessa asunnossa, jota ei saa myydä eikä rempata, koska mies kieltää. Ja siinä on kaksi huonetta ja keittiö ja kohta kouluun menevä poika nukkuu vanhempiensa kanssa. Ap ei myöskään ole koskaan päässyt työelämään, hankkimaan koulutusta tai tekemään yhtään mitään. Hänellä on noin 100 eri sairautta ja syöpäkin käväisi pari viikkoa. Tämä trolli on pyörinyt tuolla kaksplussalla vaikka kuinka monta vuotta. Ja valitus vaan jatkuu. Millon on ottamassa eroa ja millon ei, millon ei saa taaaaskaan töitä eikä taaaaskaan onnistu opiskelut. Ja rahaa ei ole ikinä.

Eikö kukaan ole vielä tunnistanut ap:ta? Tuhoon tuomittu yrittäjämiehen kroonisesti sairas vaimo,alati täällä avautuva nainen, joka ei ota onkeensa yhdestäkään annetusta vinkistä.

Ilmeisesti on jo nyt maalannut lapselleenkin yhtä kurjan tulevaisuuden eikä muulla tavalla halia edes asiaa ajatella tai vinkkejä vastaanottaa. Kunhan valittaa elämänsä kurjuudesta.

[quote author="Vierailija" time="27.08.2014 klo 15:38"]

[quote author="Vierailija" time="27.08.2014 klo 15:32"]

Mistä muka huomaa, että olette köyhiä? Jos oikeasti olette niin köyhiä, ettei huonekaluja talossa, eikä ruokaa jääkaapissa ja lapsilla todella rikkinäiset ja kulahtaneet vaatteet niin en minäkään ehkä haluaisi lapseni ystävystyvän teidän lapsenne kanssa. Syynä se, että epäilisin perheellä olevan muitakin ongelmia kuin köyhyys (päihde-, mielenterveys-, tai ihan vain elämänhallintaongelmia). Jos olisin tutustunut perheen vanhempiin ja todennut ihan täysijärkisiksi, ei olisi mitään ongelmaa! Pakkaisin lapselleni evästä mukaan itselleen ja kaverilleenkin, ettei tarvitsisi vain käydä toisten jääkaapilla. 

[/quote]

Asumme hyvin pienessä talossa eikä lapsellamme ole omaa huonetta, lisäksi talomme on remontin tarpeessa.

[/quote]

Aiempien juttujesi mukaan teillä on kuitenkin asuinneliöitä yli 60. Meillä on 44,5 neliön kaksio ja lapsellani on kavereita.