Milloin on sopiva aika uusi kumppani esitellä lapsille?
Erosimme eksäni kanssa vajaat 5 kuukautta sitten (eksällä oli suhde työkaveriinsa). Tuolloin muutimme lasten kanssa pois yhteisestä kodistamme. Lapset ovat nyt isällään muutaman yön viikossa, ja ovat tietysti kärsineet erosta kovastikin. Eksän uusi naisystävä asuu nyt entisessä kodissamme, ja lasten pitää siis jo nyt totutella siihen että entisessä kodissaan minun paikallani onkin uusi ihminen. Mielestäni tässä on lasten kannalta todella vähän aikaa kulunut. Oletteko eri mieltä?
Kommentit (2)
Olen samaa mieltä kanssasi. Mielestäni uusia puolisoita ei esitellä lapsille ensimmäiseen puoleen vuoteen, jotta lapsille jää aikaa toipua shokkireaktiosta. Sen jälkeen voidaan hiljalleen tästä uudesta ihmisestä puhua keskustelussa, ja ensimmäinen esittely pitää olla lyhyt ja tapahtua paikassa, jossa lapset pääsevät ikään kuin pakoon. Esim. leikkipuistossa, kahvilassa tai muussa neutraalissa paikassa lapsilla on mahdollisuus vilkuilla uutta ihmistä vanhemman elämässä mutta tilanne ei ole pakonomainen eikä uusi ihminen ns. varasta vanhempaa itselleen tai omi lasten kotia. Tämän jälkeen uutta puolisoa nähdään satunnaisesti muutamia kertoja kuussa, hänestä puhutaan mutta ei milläään tavalla pakoteta lapsia tutustumaan tai pitämään hänestä.
Kun lapset ovat sopeutuneet ajatukseen uudesta ihmisestä ja kun aikaa on kulunut riittävästi siihen, että asia on ns. vanha (noin pari kuukautta ensimmäisestä tapaamisesta), voidaan tapaamisista tehdä pidempiä, niitä voi tapahtua myös lasten kotona ja uusi puoliso voi osallistua illanviettoon tms. Ensimmäisen vuoden aikana en missään nimessä pidä järkevänä yhteenmuuttamista, koska lapset eivät ole vielä ehtineet kunnolla sopeutua eroonkaan ja ensimmäiset joulut, synttärit ja muut juhlat erilleen ovat vielä kokematta tai vasta koettu.
En ymmärrä vanhempia, joiden omat tarpeet menevät lasten parhaan ohi niin, että yhteenmuutetaan välittömästi eron astuttua voimaan. Yököttävää toimintaa. Ystäväni heitti entisen ulos ja samalla oven avauksella muutti uusi sisään ja kun vuosi on kulunut erosta, on ystävällä jo uusi lapsikin. Miten ne lapset tässä ovat voineet työstää eroa, äidin uutta puolisoa, isän uutta asuntoa ja kaiken huipuksi äidin uutta vauvaa, kun koko ajan iskee uutta shokkia edellilsen perään? Ystäväni uskoo, että kun lapset ovat hiljaa ja kiltisti, kaikki on hyvin. Ei lainkaan tajua, että lapset elävät koko ajan varpaillaan, peloissaan, turtana. Joka hetki he pelkäävät seuraavaa iskua - ja tarjoaahan se äiti sen, itsekäs kun on.
hahha, harmittaako?
No ei. Onhan se lasten kannalta liian aikaisin. Totta kai.