Mitä menettäisit jos teille tulisi miehenne kanssa ero?
Eronneet voi myös kertoa mistä erossa joutui luopumaan.
Kommentit (22)
Menettäisin asunnon ja muuta materiaa. Ja vaikka mieheni on luuseri niin jotenkin tiedän että hän tukisi ja lohduttaisi vakavassa paikassa. Muutoin hän on yhdentekevä.
Menetin 84 kiloa. Eli miehen painon. Hän nyt ei tarjonnut mitään lisäarvoa elämääni silloin kun erottiin. Ja ei ollut mitään mistä olisi pitänyt luopua hänelle.
Osan huonekaluista kaiketikin ja autokuskin..(itselläni ei ajokorttia, tosin tulen toimeen ilman autoa (ja kuskiakin) loistavasti.
Tuen ja turvan, tsemppaajan, sylin ja olkapään. Järjen äänen. Materiaalisella puolella auton.
Materialistisesti ajatellen joutuisin muuttamaan pieneen asuntoon ja kyllä, elintasoni laskisi nykyisestä.
Oikeita asioita, joita menettäisin, ainakin todennäköisesti;
osan yhteisistä ystävistä (näin on käynyt kaikilla tuntemillani), tunteen kumppanuudesta, jokapäiväiset huumorihetket, tutun kuorsauksen viereltäni, johon olen niin tottunut, etten ilman nukahda, joutuisin etsimään uuden kaverin kulttuuririentoihin, joutuisin teettämään erilaisia hommia ammatti-ihmisillä ja maksamaan siitä, selänhierojan, menettäisin älyttömän hyvän seksikumppanin, menettäisin hyvän keskustelukumppanin.
Siinä tulikin aika monta hyvää syytä pysyä naimisissa ja pitää mies omalta osaltani tyytyväisenä:)
Minut jätettiin pitkästä liitosta aivan yllättäen. Silloin ajattelon, että menetin paljon, nyt muutama vuosi jälkeenpäin ajattelen, etten menettänyt oikeaataan mitään, mikä ei olisi korvaantunut jollain toisella. No, mitään valokuvia ex ei antanut, ne menetin.
Materiassa en mitään. Tai itseasiassa kyllä; loistava levykokoelma ja levysoitin -siis lp:t. Ai mutta, levysoitinhan oli mun... Eiköhän me johonkn sopuun päästäis näistä.
Muuten menettäisin kumppanin, vaikkakin raskaan sellaisen.
Menettäisin perheeni. Olen melko varma, että lapset jäisivät isälleen. Menettäisin myös moottoripyöräni talvisäilytyspaikan.
Elämäni miehen, parhaan ystäväni, tukihenkilöni, jonkun jonka kanssa jakaa lapsiarki, valtavasti rakkaita muistoja, joita en enää kestäisi ajatella, elämänhaluni ja ehkä taitonikin elää ainakin hetkeksi.. Näin alkajaisiksi.
[quote author="Vierailija" time="26.08.2014 klo 17:25"]Materialistisesti ajatellen joutuisin muuttamaan pieneen asuntoon ja kyllä, elintasoni laskisi nykyisestä.
Oikeita asioita, joita menettäisin, ainakin todennäköisesti;
osan yhteisistä ystävistä (näin on käynyt kaikilla tuntemillani), tunteen kumppanuudesta, jokapäiväiset huumorihetket, tutun kuorsauksen viereltäni, johon olen niin tottunut, etten ilman nukahda, joutuisin etsimään uuden kaverin kulttuuririentoihin, joutuisin teettämään erilaisia hommia ammatti-ihmisillä ja maksamaan siitä, selänhierojan, menettäisin älyttömän hyvän seksikumppanin, menettäisin hyvän keskustelukumppanin.
Siinä tulikin aika monta hyvää syytä pysyä naimisissa ja pitää mies omalta osaltani tyytyväisenä:)
[/quote]
Samoilla linjoilla:) Minä menettäisin vielä varmaan yhden harvasta minulle sopivasta kumppanista. En ole helpoin ihminen itsepäisen luonteeni kanssa, mutta mieheni jaksaa ja rakastaa minua. Tuskin löytäisin toista tilalle enkä edes haluaisi. Ainoa laatuaan tuo minun muru♡
Varmaan saisin enemmän kuin menettäisin. Muuttaisin kaupungin keskustaan (minulla on sijoitusasunto, jonne pääsisin aika nopeasti, määräaikainen vuokrasuhde päättyy lokakuussa) eli elämään tulisi uudenlaista vilskettä. Autopaikan kuistin vieressä menettäisin, harmi.
parhaan ystäväni, elämänkumppanin, sen parisuhteen tuoman edun, että jos haluaa mennä jonnekin tai tehdä jotain niin seura on valmiina eikä tarvitse ruveta miettimään, ketä voisi pyytää.
Hyvän ja toimivan seksielämän. Yksikään ex-kumppani ei ole ollut yhtä hyvä.
Taloudellisesti en menettäisi mitään ja kotitöiden puolesta miehen syömä ruoka ja aiheuttama sotku varmaan menee aika tasoihin miehen tekemien kotitöiden kanssa. Moottorien ja elektroniikan korjaustaito tässä taloudessa kyllä vähenisi aika minimiin.
Menetin entisen elintason, ylemmästä keskiluokasta rytinällä alimpaan alaluokkaan.
Mutta ennen kaikkea menetin tunteen täydellisestä luottamuksesta, että joku muu kuin omat vanhemmat ajattelevat minun parastani eikä tahallaan tee minulle pahaa. Asia jota en koskaan saa takaisin, lopun elämääni olen vähän varuillani ja tiedän että vain itseensä voi luottaa. No ehkä asia oli hyvä oppia 40v kun sitä ei ennen ollut oppinut.
Puolison, kumppanin, rakkauden, seksin... En tiedä miten asumisjärjestelyt ja muut menisi, minulla on tavaraa huomattavasti enemmän kuin miehellä, ei mitään arvokasta, telkkari on mun, osa huonekaluista on mun, loput on miehen rahoilla ostettu, pyykkikone ja kuivuri on miehen rahoilla ostettu, mutta kaikkihan on kuitenkin yhteistä. Materiaa en menettäisi mitään tärkeää tai arvokasta, mies ei välitä mistään tavarasta, joten ei hänkään varmasti kokisi mitään materiamenetystä.
Sohvasta, telkkarista ja nauhoittavasta digiboxista. Ehkä pesukoneesta. Hyvästä seksistä. Autosta. Kalusteet ja kodinkoneet voisin hommata itse omat tilalle, autoa en jäisi kaipaamaan. Seksiä kaipaisin...