Lue keskustelun säännöt.
Apua! Mitä vastaan kun kyselin yhdestä myynnissä olevasta kissasta....
26.08.2014 |
...näin siis ilmoituksen ihanasta kissasta ja rakastuin ja olisin halunnut ostaa sen. Kirjoitin myyjälle e-mailin ja kyselin onko se vielä vapaana. Samantien kysyin mieheltäni voimmeko ottaa sen. Ensin mies ei sanonut mitään mutta parissa päivässä piti sellaiset palopuheet että "meille ei tule ikimaailmassa kissaa, hän ei halua, hän ei vain halua, meille ei tule kissaa!" :( Olen ihan surullinen mutta minkä mahdan, tuollainen tyranni kun on perheessä. Meni reilu viikko ja myyjä ei vastannut mitään, ajattelin että joko hän ei vastaa tuollaisiin kysymyksiin missä en kertonut itsestäni mitään, kysyin vain onko kissa vapaana, tai sitten se on jo myyty eikä hän vastaa.
Nyt tulikin viesti myyjältä, että hänellä on ollut internettiongelmia, olenko vielä kiinnostunut kissasta? Yritin taas jutella mieheni kanssa, ajattelin että on pakko yrittää, luulin jo että kissa on myyty mutta ei ollutkaan. Kyselin oikein nätisti ja yritin keskustella rakentavasti ja kerroin kaikki hyvät puolet ja ehdottelin ratkaisuja negatiivisille (hänestä kissanvessa haisee niin kauhealle ja kissat voivat pissata parketille)
mutta ei, mieheni räyhäsi ja oli vihainen ja sanoi että puhutaan mieluummin vaikka vaatteista, ei meille mitään kissaa tule. :(
Mitä minä nyt kirjoitan sille myyjälle? Että sori ei voidakaan ottaa kissaa :(
t. surullinen av-mamma
Kommentit (21)
No kerrot myyjälle, ettet ole enää kiinnostunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis olit ensiksi jo sopimassa kissan ottamisesta ennen kuin edes kysyit mieheltäsi? Hyvä pahvi. Se on hänenkin kotinsa ja eiköhän hänelläkin ole sananvaltaa siihen, kenen kanssa sen jakaa. En minäkään haluaisi asua kissataloudessa, vaikken eläimiä vihaakaan. Oletko kenties lapsi?
Ja mikä ongelma siinä on sitten vastata sille kasvattajalle, että sori, nyt ei onnistukaan? Eiköhän kissa löydä kodin muutenkin.
Sanot myyjälle, että ei kiitos, mieheni ei haluakaan kissaa.
Olen miettinyt ja pähkäillyt pääni puhki mutta eipä ole vaihtoehtoja, meillä on lapsia. Ei ole hienoa. Välillä on hyviä hetkiä mutta nämä "päättämiskohtaukset" saavat minut todella epätoivoiseksi. Jos haluan jotain niin en saa. Hän tietää, että olen eläinrakas mutta hän nyt vaan ei halua kissaa eikä hänestä kissat kuulu asuntoihin. Tuo on rotukissa joka on tottunut olemaan sisällä, ei käy ulkona. Siitä ei irtoa kovin paljon karvaa (cornish rex). Mies valitti myös karvan irtoamisesta. Minusta on niin julmaa, että yksi kinaa vastaan vaikka muut haluavat kissan. Hänen ei tarvitsisi ikinä syöttää sitä eikä siivota sen vessaa. Kyllä me muut sen hoitaisimme, minä lähinnä. Miestä häiritsee "kissan olemassaolo asunnossa".
Ap
Hanki se kissa. Mies joko sopeutuu sen läsnäoloon tai todistaa, ettei hänen läsnäoloonsa kerta kaikkiaan kannata enää sopeutua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juu ehkä sun kannattaa miettiä, mitä haluat - miehen vai kissan. Mies ei näköjään pidä eläimistä niin paljon kuin sinä. Ehkä ei ole viisasta ottaa kissaa, jos toinen inhoaa eläimiä. Kuinka sinä jaksat olla "alaikäisen asemassa" ihmissuhteessasi (= pitää kysyä isukilta lupaa asioihin) tai miksi hyväksyt mieheltä härskin vallankäytön, on oma kysymys sinällään.
Kissaa myyvälle henkilölle voit ihan asiallisesti ilmoittaa, jos et pysty eläintä ottamaan.
Mitään eläintä ei voi minusta ottaa, jos asia ei ole ok koko perheelle. Perheen sisällä pitää keskustella asiasta ennen kuin kukaan menee tilaamaan tai sopimaan mitään. Ilmoitat kissan omistajalle, että valitettavasti et voikaan nyt sitä kissaa ottaa.
Sen jälkeen voit toki yrittää keskustella asiasta miehen kanssa ja jos hän lämpenee ajatukselle, ei tämä nimenomainen kissa ole maailman viimeinen kissa. Mahdollisuus ottaa kissa on olemassa myöhemminkin, jos mies näyttää vihreää valoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä miehesi on niin kuin minä? Pointti ei aina ole se kissa, vaan se kuka päättää, miten mistä jne. Mun mies saa "tahtonsa" läpi sillä, kun (tärkeissä kysymyksissä, pikkuasioissa se ei kai jaksa riidellä mun kanssa) vain sanoo oman kantansa lyhyesti mutta hyvin perustellen eikä ala edes neuvotella. Sit mä oon ihan, että okei. Mikä lie muutosvastarinta mussakin asustaa. Usein huomaan että vastustan vain kun pelkään muutosta jne.
Ketkä TE MUUT hoidatte sen kissan? Asuuko äitisi/anoppisi vai kuka kanssanne?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vooi että, sun pitäisi mennä miehes kanssa kattomaan sitä kissaa. Cornish rexit on niiiin ihania, miukuvia, suloisia, aktiivisia ja hempeitä että ei niistä voi olla tykkäämättä. Tosin niistä lähtee oikeasti aika paljon karvaa, jopa ihan pöllyää, vaikka onkin ihan pientä karvaa.
[quote author="Vierailija" time="26.08.2014 klo 09:01"]
Ketkä TE MUUT hoidatte sen kissan? Asuuko äitisi/anoppisi vai kuka kanssanne?
[/quote]
Ap on maininnut muutaman kerran lapsistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entäs lapsi, haluaako mies koskaan lasta? Haluatko sinä?
Lapsia meillä on jo, he hoitaisivat kissaa kanssani ja haluaisivat kovasti kissan. Olemme saaneet tutustua kissoihin ja niiden hoitoon tuttaviemme kautta joilla on kissoja. Lapset pitelevät niitä todella hyvin sylissä ja silittävät kiltisti, eivät ole enää ihan pieniä. Olisin halunnut vielä yhden lapsenkin, mutta mieheni oli jyrkkä sitä ajatusta vastaan, joten ei tullut enempää. Mutta se on nyt sitten eri juttu.
Olen kai hullu, elättelen toivoa että mieheni soittaisi töistä ja sanoisi että no, okei, mennään katsomaan sitä kissaa, jos se on kiltti niin osta vaan se. Nyt hän on saanut ajatella asiaa yksikseen mutta tuskin muistaa edes koko juttua. Minulla silmät turvottaa vieläkin itkemisestä.
Mutta tiedän sen olevan vain toiveajattelua. Kirjoitan illalla kissanmyyjälle, että emme voikaan ottaa sitä :(
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, vaikutat lapselta tai heikkolahjaiselta tekstisi perusteella. Et ollenkaan fiksulta aikuiselta. Ehkä miehesi tietää, että et pysty huolehtimaan asioista, ja on kyllästynyt ainaiseen ainoan vanhemman rooliin perheessänne.
Tai sitten tulkitsen väärin. Mutta oikeasti, kuka aikuinen kirjoittaisi tuollaista "ooh, rakastuin kissaan, haluan sen" ja "mitä sanon myyjälle, kun en saanutkaan lupaa kissan hankintaan vaik ensin lupasin ostaa sen"...
kuulostat että olet tosi nuori ja/tai kunnolla tossun alla
Yritä vedota mieheen lasten kautta. Ehkä hän heltyy, kun selität, miten tärkeä kissa olisi lapsille.
Voisiko olla, että miehesi vaikkapa pelkää kissoja, mutta ei kehtaa sanoa sitä?
Jos miehellä on noin jyrkkä mielipide, en missään tapauksessa ottaisi kissaa. Kyseessä on myös miehen koti. Jos kuitenkin otat kissan, on mahdollista että sen kanssa tulee jotain ongelmia. Esimerkiksi kissa sairastuu tai käyttäytyy sopimattomasti. Sellaisessa tilanteessa on hyvä, että mieskin halusi sen lemmikin eikä vihaa sitä. Meillä asuu kissalauma, ja vaikka mies rakastaa kissoja, hänellä on välillä mennyt hermot kun kissa on tuhonnut jonkun hänen tavaransa.
Mielestäni lemmikkiä ei voi hankkia jos toinen sitä täysin vastustaa. Toki jos suhteenne on jo sen verran huonossa jamassa ettei toisen mielipiteellä ole väliä, niin mikäs siinä sitten..
itse rakastan kissoja, mutta jouduimme luopumaan kissasta miehen astman vuoksi. Miehenikin pitää kissoista, mutta terveyttä ei kannata lemmikin takia riskeerata. Nyt kissa asustaa maalla, se sai uuden hyvän kodin eläinrakkaalta perheeltä.
voi olla että rex-kissoista irtoaa vähemmän karvaa, mutta meidän sekarotuisen kissan ikävin puol oli juurikin irtokarvat, siitä irtosi tosi paljon karvaa, ja kun kissa oli vaalea niin karvat näkyi kivasti tummissa vaatteissa...
Kissanvessa ei juurikaan haise, kun käyttää hyvälaatuista kissanhiekkaa ja kerää pissapaakut ja ulosteet päivittäin.
[quote author="Vierailija" time="26.08.2014 klo 08:39"]
Mitä minä nyt kirjoitan sille myyjälle? Että sori ei voidakaan ottaa kissaa :(
t. surullinen av-mamma
[/quote]
Eihän sun tarvi sille myyjälle tilittää, että mies ei haluakaan kissaa ja et voi sitä ottaa. Valehtele vaikka, että ehdit jo löytää toisen. Tai ihan riittää vastaukseksi, että "ei kiitos, en ole enää kiinnostunut".
Ja sitten oikeasti toinen asia: olen samaa monen kirjoittajan kanssa että jos perheeseen hankitaan lemmikki, siihen pitää olla kaikkien perheenjäsenten suostumus. Tai ainakin nyt ei voi olla niin, että perheen aikuiset ovat hankinnasta eri mieltä. Jos toinen vastustaa, lemmikkiä ei tule.
Mietipä ensin ihan hiljaa itseksesi, mitä olet saanut yhteiselosta tuollaisen räyhääjätyrannin kanssa ja onko se niin hienoa, että kannattaa jatkaa.