Kun ihminen pitää toista ns löysässä hirressä...

[quote author="Vierailija" time="26.08.2014 klo 10:52"]

"Perverssiä mielihyvää"?

Hitto tuo vastaaja no:9 on ihan kieroutunut.

Juttele sitten äidille, jos et pojalle uskalla. Ei kuitenkaan kannata mennä ketään haukkumaan eikä syyllistämään, koska äidinrakkaus voi olla nin riipivän kipeää, että saat ihmisen vain menemään lukkoon kauhistelulla. Onkohan kyseesä oma veljesi ja äitisi? Asetelma on kyllä hankala.

[/quote]

No mun äiti hyysää vanhinta veljeäni ja tosiaan saa siitä jonkinlaista mielihyvää. Välillä se sitten soittelee meille muille ja haukkuu tämän veljen. Kertoo kuinka itse elää nälässä kun on pakko antaa kaikki rahat veljelle. Mitään se ei tee asian lopettamiseksi, haluaa olla marttyyri. Sama veljen lasten hoitamsesa. Voi kun en millään jaksa, mutta pakko vaan on ottaa. En saa ovea lukkoon enkä sanottua ei. Ja jos me muut sisarukset yritetään puuttua asiaan saamme haukut sekä äidiltä että tältä veljeltä. Olemme vaan perintöä kärkkymässä ja haluamme veli-raukalle pahaa.

Enää en puutu enkä kauheasti pidä edes yhteyttä, mä en ole likasanko johon voidaan kaataa kaikki. Vaikka itse ei edes haluta muuttaa asioita.

Niin ja en ole tuo aiempi kirjoittaja, mutta samaa mieltä siitä että jotain perverssiä mielihyvää nää marttyyrihyysääjä-äidit tuosta saa.

Mutta entä jos mies ajautuu epätoivoiseen tekoon jos äiti lopettaa rahan antamisen? Äiti ei varmasti sitä riskiä ota.

ap

Minä joudun olemaan tavallaan terapeutti äidille sitten... joudun tietämään asioita joita en haluaisi. ap

Kuulostaa sellaiselta tapaukselta, että miehelle puhuminen olisi täysin turhaa. Juttele sen äidin kanssa, että ymmärtääkö että sitä hyväkskäytetään ja että sen antama apu ei pitkällä tähtäimellä auta sitä poikaa. Se äiti kuitenkin itse tekee valintansa, joten sen kanssa sun pitää puhua, ei sen pojan.

[quote author="Vierailija" time="26.08.2014 klo 11:07"]

No, kyllä musta sun tekeminen riippuu aika lailla pitkälti siitä, keitä nämä ihmiset sulle ovat. jos ovat ventovieraita, niin en puuttuisi. Jos olis oma mies ja sen äiti, olisin sanonut jo kättelyssä, että tollanen peli ei vetele ja luultavasti jättänyt miehen. Jos olis oma veli ja äiti, kieltäisin äitiä sponsoroimasta veljeä ja sanoisin tämän veljellekin. Ja mies vaikka jollekin rahanhallintakurssille. 

[quote author="Vierailija" time="25.08.2014 klo 23:51"]

On niin ahdistavaa joutua sivusta seuraamaan, kun nuorimies ahdistaa vanhan äitinsä ahdistukseen ja vielä taloudelliseen ahdinkoon... äiti yrittää auttaa pienestä eläkkeestään... miehellä rahavaikeudet vain jatkuu vaikka käy töissä, mutta ei osaa hoitaa raha-asioitaan.. äiti auttaa, kun pelkää että mies tekee jotain itselleen jos hän ei auta jne. 

Mitä ihmettä tuossa tilanteessa voi tehdä? :(

[/quote]

[/quote]

Meinaatko tosiaan että aikuinen ihminen tottelee sua kun kiellät? Ja kuinka raahaat sen aikuisen veljen jonnekin rahanhallintakurssille? Entäs jos äiti ei tottele eikä veli mene kurssille?

[quote author="Vierailija" time="26.08.2014 klo 11:07"]

No, kyllä musta sun tekeminen riippuu aika lailla pitkälti siitä, keitä nämä ihmiset sulle ovat. jos ovat ventovieraita, niin en puuttuisi. Jos olis oma mies ja sen äiti, olisin sanonut jo kättelyssä, että tollanen peli ei vetele ja luultavasti jättänyt miehen. Jos olis oma veli ja äiti, kieltäisin äitiä sponsoroimasta veljeä ja sanoisin tämän veljellekin. Ja mies vaikka jollekin rahanhallintakurssille. 

[quote author="Vierailija" time="25.08.2014 klo 23:51"]

On niin ahdistavaa joutua sivusta seuraamaan, kun nuorimies ahdistaa vanhan äitinsä ahdistukseen ja vielä taloudelliseen ahdinkoon... äiti yrittää auttaa pienestä eläkkeestään... miehellä rahavaikeudet vain jatkuu vaikka käy töissä, mutta ei osaa hoitaa raha-asioitaan.. äiti auttaa, kun pelkää että mies tekee jotain itselleen jos hän ei auta jne. 

Mitä ihmettä tuossa tilanteessa voi tehdä? :(

[/quote]

[/quote]

Jos mulla olisi lapsi, joka KIELTÄISI mua auttamasta toista lastani, saattaisi mennä välit tähän ensimmäiseen. Äidit auttavat lapsiaan, oli mikä tilanne hyvänsä, mietti siitä joku muu mitä hyvänsä, vaikka se hankaloittaisi omaa elämää ja vaikka sen takia joutuisi luopumaan jostain muusta. Niin se vain menee. Se on sisäänrakennettu tarve, eikä siinä ole mitään perverssiä, vaan se on äärimmäisen luonnollista.

Ja lasten asia ei ole kieltää vanhempiaan. Ei heillä ole mitään auktoriteettia sellaiseen.

Oma äitini on tuollainen. Olen päätynyt siihen ratkaisuun, että ostan hänelle ruoka-aineita kaupasta. Rahaa en ikinä anna, sen hän kiirehtisi heti antamaan veljelleni. Mutta ruoka ei veljelle kelpaa, joten sitä sitten äidilleni vien. Välillä vien hänet vaikka teatteriin tai syömään. Mitään itkua tai valitusta en suostu kuuntelemaan. Totean vain "oma vikasi" kumpaisellekin. Positiivista tilanteessa on se, että äiti on oppinut hieman pitämään puoliaan. Kun totean vain määrätietoisesti ettei minua kiinnosta, on hänkin oppinut toteamaan veljelleni samoin.

Äidille voi hakea kunnallista edunvalvojaa. Rahaa ei kannata säilyttää pojan saatavilla. Pojan kanssa täytyy puhua, että ulkopuoliset seuraavat tilannetta ja että hänen on nyt järjestettävä itse oma taloudenpitonsa. Voi kertoa esim, että äitii tarvitsee itse rahansa asumiseen, ruokaan, lääkkeisiin... Saatko jonkun toisen tueksesi?  Yksin en menisi kertomaan pojalle, jos on väkivallan uhkaa, ehkä yllättäenkin.