Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
2,5 vuotiaan nukahtaminen yöunille täyttä painajaista!
25.08.2014 |
Kuopus on aikaisemmin nukahtanut helposti ja nätisti. Ollut vielä hyvä nukkuja. Nyt kun hän vihdoin ja viimein pari kuukautta sitten pääsi pinniksestä pois, on nukahtamisesta tullut painajaismaista. Hänen pitäisi nukkua isoveljen kanssa kerrossängyssä ja alapedissä. Siinä hän nukkui tyytyväisen yhden yön. Sen jälkeen vain ja ainostaan meidän välissä.
Nukahtaminen menee näin: hän menee sänkyyn ja odottaa, että minä tai mies mennään sinne kanssa hänen kanssaan. Jos ei mennä, on seurauksena huutoa, itkua, sängystä pois tulemista. Sanoinko jo että kuopus huutoparkuu? Kaikki tämä alkoi siitä yhdestä virheestä minkä tein yhden ainoan (!) kerran, kun kuopus ekalla kerralla meni meidän sänkyyn nukkumaan.
Se ei ole ongelma, että lapsi nukkuu meidän välissä. Nukkukoot, ei se armeijaiässä toivottavasti enää nuku, mutta se nukahtaminen! Tämä on ihan Super-Nanny tasoa. Minä kannan lasta takaisin sänkyyn, joka huutaa. Parkuu lohduttomana. Istuu sängyn päässä ja huutaa minua tai miestä nukkumaan hänen kanssaan. Ja koska olen hölmö enkä jaksa sitä huutoa menen heikkouttani hänen viereensä. Kuopus menee unille klo 20.30 ja huutamista kestää kevyesti klo 22 saakka tai pidempäänkin. En ole kokeillut. Ja näin lapsi saa taas tahtonsa läpi, koska aamuherätys on klo 6.30 ja haluaisin lapsen saavan edes jonkinlaiset yöunet.
Mitä minä teen?? Auttakaa! Meillä ei tämmöistä ollut yhdenkään muksun kanssa. Meillä on aina luettu iltasatu, sanottu hyvät yöt ja sinne ovat tyytyväisinä jääneet nukkumaan. Vaan ei nyt.
Vienkö minä kuopuksen "isojen poikien sänkyyn", huudatan sitä ja vain sitkeästi kannan lapsen takaisin sänkyyn huolimatta huudosta?
Kommentit (6)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joko päätät antaa täysin periksi tai sitten ei ollenkana, mitä tuossa välitilassa kellut? Yksi kaksi yötä vähemmillä unilla on pienempi paha kuin krooninen univaje, joka tuosta pelleilystä seuraa.
Mietihän, miksi olet päättänyt olla ymmärtämättä tämän? Syyllisyydentunteita käsittelemättä?
Kuinka nopeasti nukahtaa, jos toinen teistä vanhemmista on siinä vieressä? Mä laitan aina meidän 1-vuotiaan nukkumaan ja odotan vieressä, että nukahtaa. Saan selailla samalla uutiset ja sähköpostin puhelimella ja lapsi saa läheisyyttä. Jos kuitenkin haluat, että lapsi nukahtaa ihan täysin itsenäisesti, niin sitten kai on yritettävä jonkinlaista unikoulua.
[quote author="Vierailija" time="25.08.2014 klo 12:54"]
Kuinka nopeasti nukahtaa, jos toinen teistä vanhemmista on siinä vieressä? Mä laitan aina meidän 1-vuotiaan nukkumaan ja odotan vieressä, että nukahtaa. Saan selailla samalla uutiset ja sähköpostin puhelimella ja lapsi saa läheisyyttä. Jos kuitenkin haluat, että lapsi nukahtaa ihan täysin itsenäisesti, niin sitten kai on yritettävä jonkinlaista unikoulua.
[/quote]
Ihan hyvä vinkki, mutta yksivuotias yleensä käyttäytyy ihan eri lailla kuin kaksivuotias... Ainakaan meillä ei samat tavat toimi tällä 2-vuotiaalla, jotka toimivat 1-vuotiaalla. Ainakaan mikään puhelimen näpräily, kirjan lukeminen tms. ei onnistu, kun parivuotias on koko ajan änkeämässä ja haluaa näpräillä puhelinta tai kirjaa/lehteä tms.
Lapsen nukahtaminen riippuu väsymysasteesta. Joskus oikein väsyneenä ei mene kuin vartti, joskus taas menee tuntikin ellei enemmän. Tuppaa alkaa pelleilemään eli nousee istumaan, pyörii ympäri sänkyä, "heittelee" jalkoja jne.
Kaipa tässä on vain otettava luja henkinen ote itsestä ja lapsesta eli päättää etten enää istu vieressä kun nukahdetaan.
ap
Alue: Aihe vapaa
Unikoulu olis paikallaan. Olisiko teillä mahdollisuutta saada isompia yökylään siksi aikaa?