Mikä siinä pettämisessä on niin kauheaa?!

Meinaan vaan että eikö olis siedettävämpää, että mies kohtelisi hyvin ja pettäisi, kuin kohtelee paskasti ja on uskollinen?

mitä sun viesti tarkoittaa "mutta on haukkunut pystyyn monta kertaa"

pettämisessä ei ole mitään kauheaa jos osaa siihen suhtautua, tilanne pitäisikin tehdä sellaiseksi että ei tarvitse pettää vaan saada lupa siihen...

[quote author="Vierailija" time="24.08.2014 klo 10:28"]

Meinaan vaan että eikö olis siedettävämpää, että mies kohtelisi hyvin ja pettäisi, kuin kohtelee paskasti ja on uskollinen?

[/quote]

Ei olisi. Yhtä sietämätöntä kumpikin.

[quote author="Vierailija" time="24.08.2014 klo 10:28"]

Meinaan vaan että eikö olis siedettävämpää, että mies kohtelisi hyvin ja pettäisi, kuin kohtelee paskasti ja on uskollinen?

[/quote]

Mistä ihmeestä tuollainen valinta tulee? Minä taas valitsen niin, että mies kohtelee hyvin JA on uskollinen. Saman teen itse miehelleni. Ollaan onnellisia ja yhteiselo on ihanaa.

[quote author="Vierailija" time="24.08.2014 klo 10:28"]Meinaan vaan että eikö olis siedettävämpää, että mies kohtelisi hyvin ja pettäisi, kuin kohtelee paskasti ja on uskollinen?

[/quote]

Teoreettista. Yleensä ei voi valita ja yleensä kun pettää, ei kohtele hyvin. Pettäminen ei ole hyvin kohtelemista sekään.

No mieti.

Olen miettinyt. Voisin oikeasti vaihtaa mieheni sellaiseen, joka kohtelisi minua arjessa hyvin ja jonka kanssa minäkin saisin hyvää seksiä - vaikka sitten joskus pettäisikin.

Ap

Ap, oletko jotenkin tunnevammainen?

Toisin sanoen hyväksyt valehtelemisen, kunhan valehtelee niin, että sinulle jää hyvä mieli.

Entä jos valehtelee niin, että koet huonommuutta? Entä jos sanoo, että voisitko puhua näin, pukeutua näin, tehdä seksin aikana näin, laihtuau vähän, värjätä hiukset ja muutenkin olla kokonaan toisenlainen, kun tuollaisena et ole kiinnostava mutta muuten arjessa kohtelee sinua hyvin?

Pettäminen on toisen aliarvioimista, esineellistämistä, huijaamista. Pettäjä ei anna petetylle mahdollisuutta päättää omasta elämästään vaan vie toiselta sen tärkeimmän eli tiedon. Kun pettämien paljastuu, siinä aina syyllistetään sitä tietämätöntä, että jos tämä ei olisi sellainen kuin on eikä olisi sanonut sitä mitä sanoi eikä tehnyt sitä mitä teki, niin mitään pettämistä ei tietenkään olisi tullutkaan... Luuletko, että tuo ei ole toisen ihmisen itsetunnon lyttäämistä? Luuletko, että petetystä tuntuu arvostetulta tuolla hetkellä?

On naiivia todeta, että ottaisit sen miehen, joka kohtelee hyvin, vaikka pettäisikin, koska tosielämässä et voi valita. Pettäminen ei ole pettämistä, jos sallit sen. Toisin sanoen et pysty valitsemaan petetyksi tulemista etkä näin ollen pysty arvioimaan, miten suuri trauma se sinulle olisi paljastuessaan.

Ehkä voisit kuitenkin sen verran kuvitella, että luulet parisuhteesi olevan loistava, kun miehesi tuo kukkia, kehuu ja arvostaa ja sitten yhtenä päivänä saat kuulla, että se kaikki on ollut valhetta ja että tosiasiassa oletkin itse syypää tähän kaikkeen, kun et ole tajunnut täyttää miehen tarpeita ilman sanomisia. Et ole tiennytkään mistään tarpeista tai tyytymättömyydestä mutta yhtenä päivänä kuulet, että niitä onkin ollut roppakaupalla ja että et muka ole voinut olla niitä huomaamatta. Ehkä ystäväsikin toteavat vähän iinhottavasti, että miten sokea ja itsekäs olet ollutkaan, kun et ole huomannut, että miehesi ei voikaan hyvin.  Vieläkö se petetyksi tuleminen tuntuu hyvältä?

Ymmärrän ap:n pointin hyvin. Itse olen sata varma ettei 100% uskollista miestä ole olemassakaan. Olen silti onnellinen parisuhteessa petti mies tai ei, en tiedä. Pääasia et meillä menee hyvin sängyssä ja sängyn ulkopuolella :)

Kyse on luottamuksesta. Jos luotat, ettei toinen petä, mutta sittenkin totuus on toinen, niin luottamus häviää sekunnissa.

parisuhteen perusta on luottamus. Jos ei ole luottamusta, niin mikä suhde se sellainen on? Salailun ollessa kyseessä toinen osapuoli elää valheessa, koko parisuhde on hänen omaa mielikuvituksensa tuotetta.

Jos puolisoiden välillä ei ole tunneyhteyttä, niin ei kai se pettäminen kai niin kirpaisekaan. Ap:lla sitä ei ilmiselvästi ole, siksi hän ei ymmärrä.

Kyse on luottamuksesta. Jos luotat, ettei toinen petä, mutta sittenkin totuus on toinen, niin luottamus häviää sekunnissa.

parisuhteen perusta on luottamus. Jos ei ole luottamusta, niin mikä suhde se sellainen on? Salailun ollessa kyseessä toinen osapuoli elää valheessa, koko parisuhde on hänen omaa mielikuvituksensa tuotetta.

Jos puolisoiden välillä ei ole tunneyhteyttä, niin ei kai se pettäminen kai niin kirpaisekaan. Ap:lla sitä ei ilmiselvästi ole, siksi hän ei ymmärrä.

En väitä että pettäminen tuntuisi hyvältä, mutta nykytilanne tuntuu niin pahalta, että tulee vaihtoehtoja mieleen.

Ap

Luottamus voi hävitä muutenkin kuin pettämällä. Esim.siten, että mies käyttää vaimon seksuaalisuutta lyömäaseena riidoissa. Ap

Minäkin tajuan ap:n pointin. Ei se kaikki hyvä muutu valheeksi sillä hetkellä, kun uskottomuus paljastuu. Arvostan miestäni ihan kokonaisena, sellaisena kuin hän on. Sallin hänelle kaiken saman kuin itsellenikin ja suhtaudun myötätuntoisesti hänen virheisiinsä ja keskeneräisyyteensä. En usko, että kukaan ihminen pystyy täyttämään toisen kaikkia tarpeita ja toiveita - se on aika vauvantasoinen ajatus mielestäni. Vanhempi täyttää vauvan kaikki tarpeet, mutta puolison ei tarvitse.

Pettäminen olisi kolaus, mutta ei niin kauheaa.

Kyllä, minua on petetty aiemmassa suhteessani ja se kolahti tosi kovaa. Olin kuitenkin silloin vielä nuori ja epävarma itsestäni. Jos olisin ymmärtänyt silloin kaiken, minkä tajuan nyt, ei uskottomuus olisi johtanut avioeroon.