Onko ok jos ei kerro heti positiivisestä raskaustestistä miehelleen?

Miksi et kertoisi?

Outoa on.

Tietysti on ok. Sunhan raskaus se ensiksi on. En minäkään kertonu heti, halusin ensin selvittää oman pääni, jottei miehen reaktio pääsisi vaikuttamaan mihinkään suuntaan mitään. Eli halusin itseksei fiilistellä sitä, ajatella tulevaa, keskittyä kroppaani ja kaikkeen ilman että kukaan tiesi. Ehtiihän sitä kertoa sitten vähän myöhemminkin.

Meillä siis ihan haluttu ja yritetty raskaus ja lapsi. Ja silti halusin omia sen aluksi ihan vain itselleni, koska mussahan ne muutokset ensin tulee vaikuttamaan.

olisiko nyt vielä mahdollisuus tehdä abortti? ja parin viikon päästä ei?

Nyt viikkoja 4 ja se voi mennä vielä tuhat kertaa kesken joten en haluaisi järkyttää turhan takia. Haluan itkeä ja voivotella yksikseni. Aborttia en tee vaikka mies sitä haluaisi. Ei minusta ole siihen.

Eli raskaus joko jatkuu jos on "terve", jos kohdunulkonen tai tuulimuna niin kai sieltä joku vuoto alkaa.

Ap

Kai se on ok, mutta itse en kyllä mitenkään olisi saanut pidettyä asiaa omana tietonani mitään paria viikkoa.

Mielestäni ei ole ok. Lapsi on myös isän.

Itse en kerro heti kun plussa pärähtää testiin. Itseasiassa ajattelin näyttää rv 12 ultrakuvaa miehelleni...Siihen asti pidän omana salaisuutena ja yllätän myöhemmin. :) Ehkäisyä ei käytössä ja tämä kummankin tiedossa. Perheenlisäyksestä emme ole jutelleet. Lapsia on jo.. Hihhiiii on tää jännää!

[quote author="Vierailija" time="24.08.2014 klo 00:04"]

Itse en kerro heti kun plussa pärähtää testiin. Itseasiassa ajattelin näyttää rv 12 ultrakuvaa miehelleni...Siihen asti pidän omana salaisuutena ja yllätän myöhemmin. :) Ehkäisyä ei käytössä ja tämä kummankin tiedossa. Perheenlisäyksestä emme ole jutelleet. Lapsia on jo.. Hihhiiii on tää jännää!

[/quote]

Entä jos mies haluais sinne ultraan mukaan?

[quote author="Vierailija" time="24.08.2014 klo 00:07"][quote author="Vierailija" time="24.08.2014 klo 00:04"]

Itse en kerro heti kun plussa pärähtää testiin. Itseasiassa ajattelin näyttää rv 12 ultrakuvaa miehelleni...Siihen asti pidän omana salaisuutena ja yllätän myöhemmin. :) Ehkäisyä ei käytössä ja tämä kummankin tiedossa. Perheenlisäyksestä emme ole jutelleet. Lapsia on jo.. Hihhiiii on tää jännää!

[/quote]

Entä jos mies haluais sinne ultraan mukaan?

[/quote]Niin joo..... No en ajatellut tuota kun viimeks jouduin yksin menemään.

Ei ne halua ultraan

Tottakai saat olla kertomatta, kunhan jossain vaiheessa kerrot. Itse en kertonu, vaan vetäsin pullon viiniä itsekseni jotta selvisin säikähdyksestä. Sitten varmaan viikon puntaroin että miltähän nyt tuntuu. Ja sit kerroin vasta miehelle, kun olin itse rauhottunut. Tämä siis ekan lapsen kohdalla. Tokan kohdalla ei ollut niin kutkuttavan häkellyttävää.

Hyvä raskaudenalku, pullo viiniä! :-o

On. Kyllä sinä itse tiedät syyt siihen, miksi katsot parhaaksi pitää asian itselläsi.

Hiukan huolestuttavaa salailua ja etäisyyttä - ei kerro hyvää suhteesta mielestäni. Itse en noin tekisi. Lapsihan on myös miehen.

Mielestäni miehellä/lapsen isällä on yhtäläinen oikeus saada miettiä päätään selväksi sen samat 9 kuukautta, surra varhaistakin keskenmenoa jne. Ja ennen kaikkea haluan jakaa kaikki iloni ja suruni rakkaan mieheni kanssa joten tuollainen pimittäminen olisi oikeasti outoa.

Niin, oletko miettinyt että mitä jos sattuu jotai, joudut onnettomuuteen tms niin mies ei koskaan saanut tietää, että hänenkin lapsensa oli sinussa, oli tulossa tähän maailmaan. Sinun oikeutesi olla kertomatta on pienempi kuin miehen oikeus tietää. Oletko miettinyt tätä?

Ei todellakaan ole ok! Sairasta tuollainen, kai ymmärrät että se on miehenkin lapsi! Puolet on miehestä tehty. Siinä olisi ihan syy jättäää jos nainen salaisi yhteisen lapsen !!

En voi käsittää tuollaista kysymystä. Mitä vikaa miehessäsi tai parisuhteessanne on? Kannattaako siihen tehdä lapsia, jos ette halua kokea sitä kaikkea yhdessä?

Olen varmaankin ihan eri tilanteessa kuin te, jotka ette kerro, mutta... Lasta on toivottu jo jonkin aikaa, ja mieheni kyllä tietää ovulaationi ajankohdan ja alkaa parin viikon päästä kysellä, ovatko menkat alkaneet vai voisiko jo tehdä raskaustestin. Jos en siis itse puhu mitään.

Kaikki testit ollaan tehty yhdessä, ja nyt kun plussasin, niin en edes "kertonut siitä miehelleni", vaan katsoimme testituloksen yhdessä, yhtä aikaa. Mieheni on siis tiennyt täsmälleen yhtä pitkään raskaudesta kuin minäkin. Eikä mitenkään muuten voisi ollakaan, koska lapsi on meidän yhteinen, ja vain biologian takia on niin, että minä saan häntä sisälläni kantaa, vaikka miehenikin varmasti haluaisi.

No itse kun raskaaksi tulin niin eipä siinä paljoa auttanut miettiä kertoakko vai ei kun lääkäri soitti kokee tulokset ja kertoi että raskaustesti oli positiivine . Mies istui vieressä ja päätteli ilmeestäni :D Nyt olen miettinyt että jos raskaaksi tulen niin pystynkö hänelle heti kertomaan tai yleensäkkään kenellekkään. Edellinen raskaus päättyi puolivälin jälkeen lapsen kuolemaan. Silti aijon kertoa jos vain pystyn ja jos nyt raskaaksi vielä tulen. Lapsi on kuitenkin aina kummankin, ei vain äidin