Teille ketkä sanotte "adoptoi"
Eli teille ketkä haluatte tyrkyttää adoptiota lapsettomuuteen, pari kysymystä:
Sanoitte minulle pari vuotta sitten että adoptoi. Kertokaa miten alle 25-vuotias adoptoi?
Nyt kun on ikää tarpeeksi, niin mies ei halua adoptiota. Hän haluaa biologisen lapsen ja sitä minä en voi antaa. Olen koittanut puhua jopa erostakin, mutta hän kuulemma haluaa viettää loppuelämän lapsettomana kanssani mieluummin kun adoptoi.
Jos eroan ja adoptoin sinkkuna, tiedättekö mitkä ovat mahdollisuuteni? Surkeat.
Uuden parisuhteen etsimiseen jossa mies vieläpä haluaisi adoptoida, minulla ei ikinä ole voimavaroja.
Haluaisin adoptoida enemmän kuin mitään muuta. Mutta tässä tulee vain esteitä, esteitä ja esteitä. Tiedättekö kuinka naurettavan helppo oli käydä lapsettomuushoidoissa tähän verrattuna?
Kommentit (28)
Oletpa saanut inhottavia vastauksia. Ymmärrän että olet vihainen, et tietenkään just niille nimenomaisille tuntemattomille besserwissereille jotka tähän ketjuun ovat kirjoittaneet, vaan sille erittäin yleiselle ja kevyesti hoetulle hokemalle että "ainahan voi adoptoida". Se että omassa kipeässä elämäntilanteessaan ei jaksa tuota tietämätöntä ja vähättelevää hölötystä ei tarkoita että olisit ihmisenä jotenkin erityisen kireä ja vihainen.
Toivon sinulle ja mahdollisille tuleville lapsillesi hyvää, olivat ne lapset adoptoituja, sijoitettuja tai mitä ikinä.
[quote author="Vierailija" time="23.08.2014 klo 21:58"]Oletpa saanut inhottavia vastauksia. Ymmärrän että olet vihainen, et tietenkään just niille nimenomaisille tuntemattomille besserwissereille jotka tähän ketjuun ovat kirjoittaneet, vaan sille erittäin yleiselle ja kevyesti hoetulle hokemalle että "ainahan voi adoptoida". Se että omassa kipeässä elämäntilanteessaan ei jaksa tuota tietämätöntä ja vähättelevää hölötystä ei tarkoita että olisit ihmisenä jotenkin erityisen kireä ja vihainen.
Toivon sinulle ja mahdollisille tuleville lapsillesi hyvää, olivat ne lapset adoptoituja, sijoitettuja tai mitä ikinä.
[/quote]
No ei ole ap itsekään mikään ystävällisyyden perikuva ollut. Sitä saa mitä tilaa, tässä tapauksessa kommenttien muodossa.
Minun suurin haaveeni on saada suuhoitoa kolmelta brasilialaiselta supermallilta kattohuoneistoni poreammeessa, mutta kaikki haaveet eivät elämässä toteudu. Niillä korteilla pelataan, mitä on jaettu, ap.
Oletko ap ollut miehellesi täysin avoin lapsihaaveistasi? Ymmärtääkö mies varmasti, että lapsi on sinulle tarve? Oletteko käyneet ammattilaisen kanssa puhumassa asiasta? En usko että kukaan kieltäisi toiselta tällaista tarvetta, jos todella puolisoaan rakastaa. Mikä adoptiossa pelottaa miestäsi? Rakenna tämä ammattiauttajan avulla. Tiedän sinkkunaisia jotka ovat adoptoineet yksin. se on raskasta, siihen pitää todella olla valmis. Et voi rajailla sitä mitä haluat ja saatat saada vanhemmankin lapsen. Kyllä asiat usein järjestyy, joskus vaan vaikeimman kautta :) Tsemppiä!
Ymmärrän että olet vihainen ja tunteet purkautuu, elämä ei aina ole reilua, etkä voi vaatia muita ymmärtämään tilannettasi. He eivät ole eläneet asian kanssa.
Olen pahoillani puolestasi, AP. En pidä vihaisista raivoviesteistä, mutta ymmärrän katkeruutesi. Minulla on vvauva, ja vaikka aiemmin elämä oli ihan mukavaa, ei mikään voita omaa lasta. Toivottavasti pääset kuitenkin katkeruudesta eroon.
Ap voisi tosiaan hieman koittaa käyttäytyä. Kauhean pilkallinen tyyli vastata. Tahatonkaan lapsettomuus ei oikeuta käyttäytymään ihan miten tahansa.
Varmasti on tuskallista, mutta adoptiota tai sijaisvanhemmuutta ehdottavat eivät tee ehdotuksiaan loukatakseen.
Tuollainen kauna ja viha ihmisiä kohtaan ei paranna sun oloasi ollenkaan.
[quote author="Vierailija" time="23.08.2014 klo 22:49"]
Minulla on vvauva, ja vaikka aiemmin elämä oli ihan mukavaa, ei mikään voita omaa lasta.
[/quote]
Aika monikin asia on parempi kuin oma lapsi...
Voi ap. Halaus. Tuttavapiirissäni oli pariskunta, joka ei kyennyt yhdessä saamaan lapsia, eri kumppanin kanssa olisivat voineet saada. Mies ei halunnut käyttää luovutettuja sukusoluja tai adoptoida. He päättivät kuitenkin jatkaa yhdessä ja elivät rikasta elämää toisiaan lämpimästi rakastaen miehen kuolemaan saakka. Toista toisiinsa yhtä suurella rakkaudella, huomaavaisuudella ja lempeydellä suhtautuvaa paria en ole tuntenut. Tuskin tämä lohduttaa, mutta halusin vain kertoa, että monenlainen elämä on hyvää elämää.