Tukeeko puolisosi sinun unelmiesi toteutumista?

Mieheni tukee ehdottomasti tyltäni unelmani hyväksi, mutta itse minun tietysti se työ on tehtävä. 

Onko miehesi yritys taloudellisesti jo menestyvä, voiko kyse olla siitä, että hän pelkää tilannetta, jossa perheessä ei ole yhtöön kuukausipalkkaa, vaan vain pelkkiä satunnaistuloja? Tai jos hän pitää yrittämistä niin vaivalloisena, että kaksi samassa perheessä vaisi kaikkien voimat?

Ei.

[quote author="Vierailija" time="23.08.2014 klo 20:31"]

Mieheni tukee ehdottomasti tyltäni unelmani hyväksi, mutta itse minun tietysti se työ on tehtävä. 

Onko miehesi yritys taloudellisesti jo menestyvä, voiko kyse olla siitä, että hän pelkää tilannetta, jossa perheessä ei ole yhtöön kuukausipalkkaa, vaan vain pelkkiä satunnaistuloja? Tai jos hän pitää yrittämistä niin vaivalloisena, että kaksi samassa perheessä vaisi kaikkien voimat?

[/quote]

Mieheni yrityksellä menee taloudellisesti todella hyvin. Hän on rahasta tarkka, joten saattaa kyllä alitajuisesti olla tulevaisuudesta silti vähän huolissaan, mutta en usko tämän olevan suuri este unelmieni tukemiselle, koska hänellä on kohta pienen asunnon hinnan verran säästöjä eikä nykyinenkään ammattini ole toisaalta niin hurjan kovapalkkainen.

Tuo yrittämisen vaivalloisuus saattaisi olla syy, sillä häneltä yrittäminen vie mehuja paljon, mutta hän on jo pari vuotta toisaalta jauhanut kuinka vaikutan tyytymättömältä palkkatyössä ja yrittäminen sopisi minullekin paljon paremmin. Eikä hän itse ole koskaan ollut palkkatyössä vaan koko ikänsä freelancer/yrittäjä, joten enemmänkin hänelle oli tottumista minun kanssani siihen normaalin yhdeksästä viiteen -työläisen arkeen.

Enkä minäkään tarvitse häntä tekemään työtä puolestani, olisi edes iloinen, että olen jostain innoissani. Mutta ei. Hänen mielestään olisi niin mukavaa, kun olisin enemmän innoissani sellaisista harrastuksista, jotka eivät tee hänen oloaan epämukavaksi sisältä. Jotenkin hän tekee nopeita tuomioita asioista ja on mielessään kategorisoinut esittävät taiteilijat jollain tapaa huonommiksi ihmisiksi.

Rasittaa. Itse uskon, että parisuhteessa on tarkoitus tukea toisen kasvua ihmisenä ja valintoja elämänpolulla. Toki on tarpeen tehdä kompromisseja eikä ole useinkaan mahdollista, että yhteiselämä onnistuu, jos toinen haluaa toteuttaa itseään vuoristo-oppaana Himalajalla ja toinen maanviljelijänä Kempeleessä. Koetan ymmärtää miehen tunteita ja käsitän, että asia tekee hänen olonsa epävarmaksi. Mutta ei tunnu hyvältä, että puolison epävarmuuden takia minä en toteuttaisi omia unelmiani. Pahalta tuntuu kuitenkin sekin, jos niistä huolimatta lähden päistikkaa toteuttamaan haavettani, sillä normaalisti olemme onnistuneet vaikeistakin asioista sopimaan niin, että molemmille jää ratkaisusta levollinen mieli.

Minun mieheni kyllä tukee minua, on aina tukenut. Jopa silloin, kun ansaitsin hyvin kamalassa työssä (jota tein siis vain rahan takia), hän tsemppasi minua tuosta työstä pois.

No jos toisen unelma on vaikkapa ryhtyä reikihoitajaksi, niin en minä sellaista voi tietenkään tukea. Mutta kaikenlaisissa taidepyrinnöissä olisin ilman muuta tsemppaajana.

[quote author="Vierailija" time="23.08.2014 klo 20:23"]

Siis jos ette jaa kyseistä unelmaa. Sinun urahaaveitesi toteumista tai ajatusta irtiotosta ulkomaille tms.?

Minä olen viimeisen puolentoista vuoden aikana havahtunut siihen, että puolisoni ei oikeasti tue minun unelmieni toteutumista. Päin vastoin, ne ovat hänelle uhka, selvästi hän kokee jotenkin epävarmana, että minun unelmani (harrastuksen lisääminen ja jalostaminen kakkostyöksi) uhkaa hänen turvalista ja omat uomansa löytänyttä elämäänsä. Ymmärtäisin tämän vielä jotenkin, jos hän olisi itse kovin urautunut ihminen, mutta viimeisten neljän vuoden aikana hän on muuttanut elämänsä suuntaa kovastikin ja alkoi yrittäjäksi. Itse olen tukenut häntä tässä rehellisesti sanottuna todella paljon, vaikken toki joka hetki olekaan ollut pitkistä päivistä tai työn kulkeutumisesta kotiimme riemuissani. Mutta hän ei ole pystynyt edes kunnolla keskustelemaan minun uraunelmastani vääntelehtimättä tuskasta.

Hän kokee harrastukseni itselleen niin epämukavaksi (esittävän taiteen ala, mutta ei mikään tankotanssi vaan täysin säädyllinen ja tavanomainen). Minua sekä turhauttaa että surettaa, ettei elämäni tukipilari nyt ollenkaan osaa ajatella tätä asiaa minun kannaltani. Hänen ei tarvitsisi tukea mitenkään muuten kuin henkisesti, ei rahallisesti eikä tehdä nykyistä enempää kotihommia eikä olla edes nykyistä enemmän minusta erossa. Rasittavaa, että tämäkin on nyt eniten kiinni mukamas siitä, miten hän asiat kokee.

Kun samalla hän on "melko varmasti" lasten hankkimista vastaan ja minä olen suhteen edetessä kallistunut jyrkästä kielteisyydestä positiiviseen ehkä-leiriin, alan epäillä koko liiton tulevaisuuta.

Mielipiteitä?

[/quote]

Pahoittelen suoraa kommenttia, mutta yksi aika todennäköinen syy sille, miksi miehesi "vääntelehtii tuskasta" on se, että et vain ole hänen mielestään välttämättä kovin hyvä sillä esittävän taiteen alalla, jonka koet omaksi unelmaksesi... Tällaista asiaa vaan ei voi toiselle sanoa päin naamaa... :(

Tuo lapsiasia on kuitenkin teillä ehkä ratkaisevampi juttu.

"Ehkä haluankin lapsia" -kannasta on pitkä matka kantaan "Haluan lapsia niin paljon, että olen valmis hylkäämään suhteeni saadakseni lapsen". Lapsia ei ole mikään pakko hankkia, vaikka voisikin haluta niitä. Tyytyväisempiä te kahdestaan olette.

[quote author="Vierailija" time="23.08.2014 klo 22:29"]

Minun mieheni kyllä tukee minua, on aina tukenut. Jopa silloin, kun ansaitsin hyvin kamalassa työssä (jota tein siis vain rahan takia), hän tsemppasi minua tuosta työstä pois.

[/quote]

Tämä minua onkin ihmetyttänyt, että minun mieheni on tehnyt aivan samoin! Siis tsempannut minua vaihtamaan uraa, koska valitan nykyisessä työssäni turhautumista. Mutta sitten, kun keksin, mihin vaihtaa, niin ei herralle kelpaakaan! Jo yli vuoden on aiheesta puhuttu, ja hän on ollut oikein ymmärtäväinen uranvaihdosta, mutta sitten koettaessani ruotia hänen kanssaan ideioitani, jotka nyt sattuvat olemaan taidepainotteisia, on hän suhtautunut niihin aina nihkeästi. Sitten nyt, kun rohkenin laajentaa näköpiiriäni vielä siihen, että kyseistä taidemuotoa jopa välillä -- enkä mitenkään päätoimisesti -- esittäisin (eikä vain opettaisi tms.), meni puoliso aivan rullalle eikä voi edes keskustella asiasta. Ihan niin kuin hän olisi itse sinne lavalle joutumassa!

[quote author="Vierailija" time="23.08.2014 klo 22:32"]

Pahoittelen suoraa kommenttia, mutta yksi aika todennäköinen syy sille, miksi miehesi "vääntelehtii tuskasta" on se, että et vain ole hänen mielestään välttämättä kovin hyvä sillä esittävän taiteen alalla, jonka koet omaksi unelmaksesi... Tällaista asiaa vaan ei voi toiselle sanoa päin naamaa... :(

Tuo lapsiasia on kuitenkin teillä ehkä ratkaisevampi juttu.

[/quote]

Tuo voisi olla totta, jos hän olisi osoittanut sen vertaa mielenkiintoa, että tietäisi kuinka hyvä tai huono kyseisessä asiassa olen. Vaan näin asia ei ole.

(Tämä oli siis ap, kuten myös viestit 4 ja 9.)