Uskova, kuinka usein käyt kirkossa/seurakuntasi tilaisuuksissa?

Minä käyn pari kertaa kuussa. Olen sen verran epäsosiaalinen ja arka, että viikoittain käyminen kävisi raskaaksi. Tunnen kuitenkin tarvitsevani jonkin yhteisön, jota voin pitää omanani, jonka työtä voin tukea ja jossa edes joku tuntee minut ja minä hänet. Turhan monta vuotta on välillä mennyt ilman seurakuntakontaktia, enkä enää halua päätyä siihen tilanteeseen. Mutta henkilökohtainen uskonelämä on kuitenkin se tärkein asia, sitä ei voi korvata mikään tilaisuuksissa käyminen.

Itse käyn vain kauneimmissa joululauluissa, vaikka olenkin uskovainen.

En juuri koskaan. Joulun alla ehkä pari kertaa, pääsiäisenä myös mutta muuten en. Ei se ole välttämätöntä, enkä oikein ole ikinä tottunut siihen :)

Jouluna ja pääsiäisenä, ehkä joskus jumalanpalveluksessa/messussa, mutta en oikein harrasta kirkossa käymistä. Ei oikein mua varten. En ymmärrä sitä, miksi uskoa pitää sen perusteella arvostella, tai ylipäänsä arvostella uskoa mitenkään.

Parempi niin päin että elää/pyrkii elämään omassa elämässään Jumalan tahdon mukaisesti, vaikka käykin harvakseltaan seurakunnan tilaisuuksissa, kuin että käy siellä useinkin hurskastelemassa ja esittämässä hyvää uskovaista mutta kuitenkin muuten elää miten sattuu. Jaak. 1:22-24: "Mutta olkaa sanan tekijöitä, eikä vain sen kuulijoita, pettäen itsenne. Sillä jos joku on sanan kuulija eikä sen tekijä, niin hän on miehen kaltainen, joka katselee kuvastimessa luonnollisia kasvojaan; hän katselee itseään, lähtee pois ja unhottaa heti, millainen hän oli." Kuitenkin Raamatussa pidetään tärkeänä uskovien yhteyttä ja kehoitetaan siihen, mutta ei sen välttämättä tarvitse olla aina sitä seurakunnan kokoukseen menemistä, vaan vaikkapa uskovan sisaren tai veljen kanssa keskustelemista tai rukoilemista.

Yleensä kerran viikossa messussa ja raamattupiirissä. Lisäksi saatan käydä joillain luennoilla tms. jos sattuu kohdalle. Eri tilaisuudet vastaavat eri tarpeisiin.

Messu on sellainen perusjuttu, jossa on joka kerta ainakin jotain mikä koskettaa: jokin teksti, virsi, yhteinen rukous jonkin asian pulesta, jokin asia saarnassa...

Raamattupiirissä voi jutella ja jakaa asioita ihan eri tavalla kuin jonkun tutun kanssa ohimennen kirkossa, ja voidaan porukalla pohtia joitain kohtia ja saada eri tavalla tekstistä oivalluksia kuin mitä itse tajuaa tai huomaa. Lisäksi tutulle pienporukalle tulee jaettua eri tavalla asioita elämästään ja uskosta kuin jollekin moikkaustutulle messussa tai kirkkokahveilla.

Luennoilla ja raamattutunneilla saa jonkun asiantuntijan näkemystä asioista. Esim. ensi kuussa olen menossa kuuntelemaan arkeologiasta.

En käy kirkoissa enkä juuri missään muuallakaan missä ns. uskovaiset kokoontuvat.

Elän Jeesukselle eikä minulla ole mitään intressejä mennä kuuntelemaan löperöä diipadaapa uskonnollista puhetta tai lällyjä lauluja yms.

Pyhä Henki antaa minulle päivittäiset tehtäväni ja pyrin aina elämään Jumalan mielen mukaisesti.

Teille, jotka käytte vain harvoin:
Onko teillä ystäviä, joiden kanssa jutella uskonasioista? Ettekö kaipaa mitään enemmän uskonelämäänne?

Itse olin useita vuosia silleen, etten oikein käynyt missään, mutta aloin sitten lopulta kaivata ihmisiä, joiden kanssa pohtia asioita yhdessä. Aika laiskasti tuli silloin yksikseen rukoiltua tai luettua Raamattua, mutta yksityinenkin hartaudenharjoittaminen virkistyi sitten, kun aloin käydä säännöllisesti eräässä raamattupiirissa. Se vain rohkaisi rukoilemaan enemmän ja lukemaan Raamattua, kun sai kuulla muiden kokemuksia vaikkapa rukousvastauksista tai lohdusta, jota ovat saaneet.

- Se >2 kertaa viikossa hihhuloiva

Minulle riittää Jeesus. Ne "uskovat" ovat paremminkin rasittavia. Mieluummin vietän aikaa eikkarirn seurassa, jos ihmisiä pitää tavata. Näkevät, ettei kaikki uskovat ole samanlaisia...

Keskimäärin kerran viikossa. Minulle usko on myös uskovien yhteyttä, jota en voi kokea ilman yhteisöä. Muiden samankaltaisten tapaaminen on virkistävää. 

Jos uskiksetkaan ei käytä kirkkoa säännöllisesti, kuka sitä sitten käyttää?

Oon ymmärtänyt, että ainakin helluntalaiset ja vapaakirkkolaiset käy tilaisuuksissa usein, kerran viikossa tai sitä luokkaa, ainakin paljon useammin kuin ev.lutit. 

Yritän käydä n, kaksi kertaa kuussa messussa. Lisäksi olen käynyt joka toinen viikko kokoontuvassa raamattupiirissä. Väliin kirkkokonserteissa ja jossain erikoistapahtumissa esim. Taize messussa. Olen miettinyt seurakunnan kerhon tms toiminnan vapaaehtoista ohjaamista.

[quote author="Vierailija" time="23.08.2014 klo 18:02"]Teille, jotka käytte vain harvoin:
Onko teillä ystäviä, joiden kanssa jutella uskonasioista? Ettekö kaipaa mitään enemmän uskonelämäänne?

Itse olin useita vuosia silleen, etten oikein käynyt missään, mutta aloin sitten lopulta kaivata ihmisiä, joiden kanssa pohtia asioita yhdessä. Aika laiskasti tuli silloin yksikseen rukoiltua tai luettua Raamattua, mutta yksityinenkin hartaudenharjoittaminen virkistyi sitten, kun aloin käydä säännöllisesti eräässä raamattupiirissa. Se vain rohkaisi rukoilemaan enemmän ja lukemaan Raamattua, kun sai kuulla muiden kokemuksia vaikkapa rukousvastauksista tai lohdusta, jota ovat saaneet.

- Se >2 kertaa viikossa hihhuloiva

[/quote]

Lähisukulaiseni opiskelee papiksi, hänen kanssaan tulee keskusteltua.

Kirkossa noin kerran kuussa, muussa tilaisuudessa suurin piirtein kerran viikossa.

up

Kiitos vastauksista, ilo huomata kuinka asiallista keskustelua tämä tuotti :) Itse tosiaan käyn melko harvoin tilaisuuksissa, mutta esim. keskustelua muiden uskovien kanssa on lähes päivittäin. Koen olevani tyytyväinen tähän, mutta tosiaan loukkaannuin hieman siitä kun eräs sukulaiseni ihmetteli kuinka vähän käyn kuuntelemassa sanaa. Ehkä eri suuntauksillakin on eroja, hän on helluntailainen ja itse ihan "tavallinen" ev.lut.