Alle 20v raskaaksi tulleet ilmoittautukaa tähän!

Olin 19v. Oli suunniteltu ja toivottu vauva ja pidin tottakai.



Nyt olen 28v ja esikoinen on ihana, aurinkoinen ja reipas koululaistyttö!



Nuoruuteni ei mennyt pilalle eikä hukkaan, vaan se oli elämäni parasta aikaa! :)

Ilman muuta lapsi pidettiin. Oltiin asuttu yhdessä miehen kanssa kaks vuotta.



Poika nyt 18 v. Mukava nuori mies :)

Täysin suunniteltu raskaus oli. Nyt meillä on 15v ihana murkku ja viisi muuta lasta :)

Ehdin täyttämään 20 vuotta ennen kuin lapsi syntyi. Olin seurustellut lapsen isän kanssa syntymähetkellä 3v2kk. Lapsi oli tavallaan vahinko, mutta halusimme hänet ilman muuta. Jouduin pitämään kuukauden tauon ehkäisykeinon vaihtojen välissä, jolloin käytimme kumia. Paitsi kahtena yönä juhannuspyhinä. Jäi ehkäisyväline vaihtamatta. Asiasta ei edes keskusteltu, vaan kahden viivan varmistuttua itkimme ja nauroimme sekaisin, että meille tulee vauva. Molemmat olemme korkeasti koulutetuista perheistä ja perheillemme vauva oli järkytys. Eihän meillä ollut vielä papereita ulkona, arvostettua, vakituista työpaikkaa, omakotitaloa tai edes autoa.



Vauva syntyi kesken ensimmäisen yliopisto-opiskeluvuoteni ja mieheni kolmannen. Toinen lapsi syntyi kahden puolen vuoden päästä yrittämisen aloituksesta ja ikäeroa tuli tismalleen kolme ja puoli vuotta. Molemmat valmistuimme yliopistossa (kiitettävin paperein, josta olen enemmän kuin ylpeä) ja toimimme nykyään koulutusta vastaavissa ammateissamme. Asunto- ja autolaina on nykyään, mutta opintolainaa ei missään vaiheessa otettu. Rahallisesti tiukkaa aikaa kesti kolme vuotta, kunnes mies valmistui. Sen jälkeen rahahuolia ei ole ollut ja elelemme kuin mikä tahansa muu keskiluokkainen perhe, paitsi olemme keskimäärin nuorempia perheellisiä kuin muut sosiaalisessa vertailuryhmässämme. Omat opiskeluni kestivät yhteensä kuusi vuotta, jonka sisään mahtui reilu kaksi vuotta äitiysvapaita. Myös mies käytti hoitovapaita yhteensä vuoden lapsiemme kanssa.



Hetkeäkään en ole katunut, vaan nauttinut täysin siemauksin. Ehkä kaikella oli tarkoituksensa, koska kolmas lapsi on saanut tulla toisen syntymästä lähtien, mutta ilman löydettyä syytä raskaudet päättyvät keskenmenoihin ennen puolta väliä.

Tyttö nyt 15v.

olin 15 suunniteltu ja ikinä en ole katunu! nyt tyttö 8v

olin ja oli suunniteltu! Saimme vauvan, jatkoin vuoden päästä opiskeluja hänen syntymästä. Valmistuin ja saimme toisen. Hänen täytettyä kolme jatkoin taas opintoja. Nyt olen kahden murkun äiti ja työssä hyvässä ammatissa.

19-vuotias kun raskauduin ja 20-vuotias kun synnytin. Suunniteltu tuo lapsukainen oli :) Nyt 2-vuotias maailman ihanin tyttönen. Ei kyllä ole sisarusta tulossa ihan vähään aikaan, että jokunen vuosi tulee olemaan ikäeroa.

tällä hetkellä.. Ei ihan suunniteltua, mutta todella innolla odotellaan mieheni kanssa tulevaa pikku viikaria, vaikka tiedän kyllä erittäin hyvin ettei arki vauvan ja lapsen kanssa ole mitään ruusuilla tanssimista ja jatkuvaa iloa ja onnea..

Ei malttas odottaa sitten millään sinne laskettuun aikaan asti :)

Tiesin, ettei tulla olemaan lapsen isän kanssa ikuisesti. Ja niinhän siinä kävi, että yksin jäin raskauteni kanssa.

Eka vauvani on nyt 17-vuotias fiksu nuori nainen. Olen ollut jo vuosia naimisissa ja lapsia on kaikkiaan neljä. Esikoisen isää en ole tavannut yli kymmeneen vuoteen.

Ikinä en ole lapsen hankkimista katunut.

Raskaus oli suunniteltu. Nyt olen 23v. ja kaksi lasta on. Enempää ei näillä näkymin ole tulossa vähään aikaan..

Olin 19-v kun tulin raskaaksi,20-vuotiaana tyttö syntyi :) Lapsi oli suunniteltu ja siitä meni tasan 2v niin syntyi kuopus.Nyt olen 25-vuotias ja kolmas lapsi on haaveissa,kunhan saan opiskelut hoidettua niin ehkäpä sitten :)

Sain esikoiseni 3kk ennenkuin täytin 18v. Suunniteltu raskaus, uskokaa tai älkää. Kaikki meni hyvin ja menee edelleen, lapsi on mitä ihanin (vaikkakin uhmaikäinen:)ja samoin hänen isänsä. Nyt olen 20v ja mieheni 23v. Koskaan ei voi tietää mitä elämä tuo tullessaan, mutta paljon täytyisi tapahtua että meidän perhe särkyisi.

Kuvaat elämääsi kuin jostakin täydellisestä oppikirjasta - olet ilmesesti todella ylpeä eikä ilmesesti mitään haittapuolia ollut. Lainattomiakin olitte - mikä saavutus. Itse en pidä noin mairittelevasta kerronnasta. Kai teilläkin oli raskasta ajoittain? toivoisitko että omat lapsesi hankkiutuvat noin aikaisin raskaaksi? Onko kaikilla rahkeita jatkaa tuolla mallilla kouluttautumista?



Itse nautin opiskeluaikana ystävistä ja aikuistumisesta. Koen olevani nyt (hieman alle 30v.) valmiimpi äidiksi kuin 18-19-vuotiaana nuorena.

15-vuotias suunnitellusti raskaana, ihan oikeasti? Tähän kohtaan kaipaisin kyllä asianomaisen (8) kertomusta vähän tarkentamaan.

Nyt on kaksi ihanaa poikaa ja olen onnellinen heistä. :)

oltiin naimisissa.

ja tiedän, ettei monella menekään samalla tavalla, eikä tarvitsekaan. Minä en tiedä muunlaista aikuiselämää kuin lapsiperheen elämä, enkä koe jääneeni mistään paitsi: juuri yöelämästä palanneena :) Omille lapsilleni toivon, että perustavat perheen sitten, kun rahkeet siihen löytyvät, ei ehkä niin aikaisin kuin me teimme. Mutta pärjäsimme, eikä aina ollut helppoa. Mutta toisaalta perheeksi kasvamisessa on aina kipupisteitä, joilla ei ole mitään tekemistä iän kanssa. Perheessä jäsenet joutuvat silloin tällöin luopumaan joissain asioissa omista mielihyvistään toisten päämäärien saavuttamiseksi, iästä huolimatta. Mutta nyt, kun elämä on enemmän sillä mallillaan kuin ajattelin sen tässä iässä olevan, kun kokisimme vanhemmuuden, vaikeammatkin ajat haalistuvat. Tottakai niitä oli ja on edelleen ajoittain. Se kuluu elämään. Meidän kohdallammme kaikki on sujunut tähän asti hyvin, mutta en oleta, etteikö tulevaisuus toisi monia myrskyjä tullessaan.



En kirjoituksessani väittänyt, että kaikki nuoret perheet jakaisivat meidän elämämme. Ei kaikki 4-kymppiset lähihoitajat tai kaupan kassat ole olleet nuoria vanhempia. Ei ole äidiksi tulemisen iästä kiinni tahto ja tarve kouluttautua. Jokainen pyrkii parhaimpaansa vanhemmuudessaan.



Ja mitä tulee ystäviin, meillä on ollut ja on edelleen monipuolinen ja monenikäinen ystäväpiiri. Ei vanhemmuus ole tarkoittanut sitä, ettemme olisi voineet nauttia ystävistämme tai toisinpäin.



Itse olen nyt 28-vuotias, enkä koe olevani äitinä yhtään parempi kuin seitsemän ja puoli vuotta sitten esikoisen synnyttyä. Elämä kasvattaa ja siihen kasvaa kiinni. Aina vanhemmuus ei tule täysin suunniteltuna ja ennakoiden, mutta jos sen ottaa vakavasti, ei ole iästä kiinni, kuinka hyvin vanhemmuutensa kykenee hoitamaan. Pääsääntöisesti ihminen tekee parhaansa mitä tulee jälkeläisiin, iästä huolimatta.



Ja tottakai olen ylpeä. En niinkään koulutuksestani tai opintolainattomuudesta, mutta siitä, että meillä on kaksi ihanaa lasta ja saimme koottua sellaisen elämän kuin halusimme. Ihan subjektiivisesti ajateltuna. Sinä selvästikin haluat kokea toisenlaisen elämän ja ratkaisut, eikä se ole mitään minulta pois, kuten minun elämänikään ei ole sinulta mitään pois.



#6

Tosin 20v täyttänyt kuukautta aikaisemmin, kun esikoiseni syntyi.

Asuin yhdessä poikaystäväni kanssa, mutta ei ollut suunniteltu juttu. Emme kuitenkaan olleet pettyneitä, kun saimme tietää raskaudestani. Totesimme vain, että kohta meitä on kolme. Poikaystäväni oli 23v ja molemmilla oli vakituiset työpaikat.



Ystävät ja muut tutut eivät raskauttani hyväksyneet ja menetin monia ystäviäni raskauden vuoksi. Vanhemmatkin antoivat palautetta, että olisi tuo nyt voinut muutaman vuoden vielä odottaa.

Niinhän siinä kävi, että 7 vuoden yhdessä olon jälkeen erottiin. Lapsi kuitenkin on aina ollut isän kanssa paljon tekemisissä.

Aloitti nyt yhdeksännen luokan eli iso poika jo on.

Vauva ei ollut varsinaisesti suunniteltu, muttei mikään yllätyskään.. tietoinen riski otettiin ja tuloksena oli maailman ihanin poika, nyt jo 7-vuotias koululainen :)