Oli kiva olla taas ainoa...

Siis mitä hemmetin pillittämistä tossa on? Samoin en käsitä miks äidit panikoi ja pillittää kun muksut aloittaa koulun??? Niinhän meistä sinne on jokainen joskus menny eikä se nyt niin surullista oo! Paitsi kouluruuan puolesta voisin itkeäkin... Jessus mitä nyhvöjä äidit nykyään on! itelläni on koulussa poika eikä oo koskaan ollu tarvetta noin noloon käytökseen.

Olen varmaan ainut äiti jolla on punaset silmät. Tai ainakin siltä tuntuu jo eskarin kevät juhlissa nieleskelin kyyneliä. Tuntuu, että kaikki muut äidit vaan hymyili onnellisena.



Olenhan minäkin onnellinen minä vaan koen kaikki jutut aika voimakkaasti.

Jessus mitä nyhvöjä äidit nykyään on! itelläni on koulussa poika eikä oo koskaan ollu tarvetta noin noloon käytökseen.

Ja haikeutta siitä, että yksi vaihe lapsuudesta on peruuttamattomasti takana.



Ei se mitään surua ja pelkoa ole.

Sain yhden miehen kaverin paniikkiin, kun purskahdin itkuun ihan normaalissa keskustelussa, joka käsitteli vähän surullista asiaa. Se pelkäsi loukanneensa mua ihan hirveästi ja tuli seuraavana päivänä vielä hyvittelemään, mistä mä tietysti herkistyin, ja taas niagara tulvi. Siinähän sitten selitän, että et se oo sä kun mun hormonit vaan... :D



Luojan kiitos en ihan NOIN herkkis ole normaalitilassa, se hämmentää ihmisiä, varsinkin miehiä. Mutta veikkaanpa, että siellä ap:n tilaisuudessa oli monella äidillä tunteet pinnassa, toisilla se itku vaan tulee herkemmin. Ihan normaalia. :)

muuta kuin hautajaisissa olen kerran itkenyt, mutta itken sitten vastaavasti esim. sirkuksessa, en osaa sanoa miksi.

joka itkeä tyrski kirkossa kun oli ekaluokkalaisten kouluunsiunaaminen.. Okei, olen rv 32, mutta vaikken olisikaan, niin tunteet on aina pinnassa tuollaisissa jutuissa.



Sanokaa te tyynet äidit, miten te sen teette, miten pystytte olemaan niin pokkana ja hymyssä suin..



Ei sen puoleen, tyttärellänikin silmät kastuivat virsiä laulaessa.. onnea vaan tyttärelleni herkkyyden perinnöstä.

sinulla on kohtalotoveri :D



T. toinen herkkis

Ja kirkossa etenkin tulee tyrskittyä, ja niiskuttua. Yleensä vielä on nenäliina unohtunut, joten niiskutan vielä enemmän.

siunatessani kummityttöä, joten et todellakaan ole ainoa!! =)

mulla vaan eivät kyseisen tyyppiset tilanteet juuri koskaan laukaise kyyneliä. Saatan kyllä liikuttua ja koen asioita voimakkaasti - mutta silmät kuivina ja muutenkin ulospäin hyvinkin coolina. Joskus olen tavallaan kärsinytkin siitä, vaikuttaa niin kylmältä ja pinnalliselta kun mikään ei näkyvästi kosketa. Mutta minkäs teet, erilaisiahan me ollaan. Älä kuitenkaan erehdy pitämään niitä tyynenä istuvia tunteettomina - ei se välttämättä aina sitä ole. Sitte mäkään en pidä sinua hysteerisenä itkupillinä. ;)