Lue keskustelun säännöt.
Oppiiko Helsingissä asumaan?
22.08.2014 |
Olen 21-vuotias ja muutin maanantaina Helsinkiin opiskelemaan suht pieneltä paikkakunnalta, jossa asuin kaksiossa melko lähellä pientä keskustaamme. Nyt asun pienessä nuhjuisessa yksiössä laitakaupungilla, johon kulkee vain bussi ja matkaa keskustaan on reippaasti. Naapurustossa asuu epämääräistä porukkaa, lähikaupassa näyttää kalja myyvän hyvin. Harmittaa että vain se kallis Alepa lähellä, Prismaan pääsee vielä pyörällä mutta ei enää talvella.
En tunne täältä ketään. Meillä on ollut nyt orientoiva viikko, mutta jutusteluasteelle ollaan jääty. Olen hidas tutustumaan.
Ihmiset tuntuvat kiireisiltä. Ihmettelin yliopiston tulostimia, en saanut tulostettua kun niissä on joku korttisysteemi. Kysyin apua, kyllä minulle vastattiin mutta kiireisesti enkä ihan pysynyt perässä. Jäi tulostamatta tällä kertaa.
Muutenkin vaikea ottaa kaupunki haltuun: missä kannattaa harrastaa, käydä lenkillä, mihin päin kaupunkia pyrkiä töihin ettei olisi kohtuuton työmatka... Etäisyydet kaikkialle vaikuttaa tosi pitkiltä.
Haluaisin kotiin.
Kommentit (23)
Minä en koskaan oppinut asumaan Helsingissä, vaikka monta vuotta vierähti. Olin onnellinen kun sain työpaikan muualta ja pääsin muuttamaan pois. Helsingissä olin aina väsynyt, nälkäinen ja rahat loppu, koska asuminen oli kallista, piti matkustaa bussilla ja lähijunalla ja bussilla vaikka matkustin Helsingin sisällä vain oppilaitokseeni. Työharjoittelu keskustassa oli raskas, koska ruuhkassa matkaan kului tosi pitkä aika. Piti asua kaiken maailman läävissä, kun ei ollut varaa kivaan asuntoon. Kämppien ikkunoita piti jatkuvasti pestä pienhiukkasten (eli liikenteen) takia.
Nyt kun olen käynyt Helsingissä vain turistina asuen keskustahotellissa, se onkin mukava paikka jossa voi syödä hyvin ja shoppailla ja harrastaa kulttuuria ja bailata. Mutta asumaan en enää muuttaisi, niin vaivalloista oli. Ja julkisissahan liikkui myös kaikenlaiset piripäät ja huutelijat ja känniset. Oli kyllä raskasta aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hommaa osa-aikaduuni, ala heti hakea asuntoa paremmalta paikalta, tutustu kaupunkiin ja kavereihin, ole aktiivinen, harrasta
Asun Helsingissä yhdeksättä vuotta, ja en muuttaisi mihinkään. No, tänne oli helppo tulla, lähes kaikki ystävät ja tutut asuivat jo täällä. Kotiuduin nopeasti.
En silti unohda ikinä ensimmäistä vuotta pienemmällä paikkakunnalla, olin 18 ja aivan yksin.
Meni aikaa ennen kuin oppi viihtymään ja rutiinit löytyivät. Tuntui samalla niin orvolta ja aikuiselta yhtä aikaa.
Tsemppiä, aikansa se ottaa, välttämättä et kotiudu tänne, mutta jonnekin aivan varmasti.