Millaisissa tilanteissa tai hetkissä inhoat itseäsi?

En enää missään, kun en enää usko miehen loukkaaviin kommentteihin.

En oikeastaan inhoa, mutten pidä "näkemästäni" kun näen itseni appivanhempieni silmin :( Taustalla on väärinkäsitys, jota ei voi korjata.

Inhottaa, kun selaan nettikauppoja ja etsin jotain kivaa ostettavaa. Tunnen olevani turhamainen materialisti, jolla oikeasti on jo kaikkea. Täytän yksinäisyyttäni selailulla ja luulen, että löydän jonkin niin ihanan vaatteen, että saan ystävän tai edes ihailua. Ja inhoan itseäni, kun oikeasti pitäisi tehdä jotain tärkeämpää.

Koko ajan, en pidä itsestäni.

Aina kun tulen jostain, missä olen tavannut ihmisiä. Sanon aina jotain tyhmää tai olen muuten vain ärsyttävä.

Jos olen esim. sukujuhlissa, joissa kovaan ääneen ihaillaan jotakuta serkkuani, mutta minusta ei sanota mitään hyvää. Ylipäänsä inhoan itseäni kaikissa tilanteissa, joissa olen ihmisten ilmoilla ja minuun suhtaudutaan ignooraten tai halveksuvin katsein.

Kun olen epärehellinen. Varsinkin itselleni.

[quote author="Vierailija" time="22.08.2014 klo 13:34"]

Koko ajan, en pidä itsestäni.

[/quote]

Sama täällä, oon inhonnut itseäni oikeastaan aina. Ujouttani, läskejäni, saamattomuuttani, tyhmyyttäni ja kaikkea mahdollista.

Kun tajuan sanoneeni jotain typerää täysin vahingossa.

Joskus dagenefterit ovat saaneet vihaamaan itseäni.

Pieni juttu mutta: kun kirjoitan av:lle aloituksen, joku tulee haukkumaan. En ole tarpeeksi hauska tai ongelmani on tyhmä tai olen hullu tai provo. Inhoan sitten itseäni kun en onnistu edes av:lla.

Kun muistelen vanhoja mokiani ja sanomisiani. Ne voivat olla vuosien takaa, mutta en vain pääse niistä yli. Ja kun ajattelen, ettei musta tykätä. Esim. ei olla kutsuttu juhliin tai kylään, kun "kaikki" muut on kutsuttu.

Kun olen syönyt yöllä karkkia tai keksejä ja herään aamulla pahaan makuun suussa.

Kun olen lähdössä ulos ja laittautunut ajatellen, että näytän hyvältä. Sitten näen ystäväni, jotka ovat niin upeita, etten näytä miltään vieressä.

Samoin, kun vihaisena sanon miehelle pahasti ja myöhemmin kaduttaa.

Shoppaillessani itselleni vaatteita, kun olen sovituskopissa ja vaatteet eivät istu ja näyttävät päälläni kamalalta.

Syömistilanteet. Etenkin, jos joku katsoo kun syö. Mulla on syömishäiriö, paino aamulla 45,3kg, ja tänään kouluruokailussa teki mieli viiltää naama auki. Koska tarjolla oli pannareita hillolla.

[quote author="Vierailija" time="22.08.2014 klo 13:40"]. Inhoan sitten itseäni kun en onnistu edes av:lla.

[/quote] juuri tällainen! Mulla huono itsetunto ja tragikoomisimmat itseinhohetket ovat juuri tällaisia "en onnistu edes av:lla" -hetkiä!

Einesruuat. En jaksa tehdä kunnon ruokaa nälkäisenä ja ostan sitten jotain prosessoitua tyyliin kananuggetit. Niiden syömisestä tulee itseinho ja ajattelen kaikkia kunnon ihmisiä, joilla on lautasella keitettyjä perunoita, vihanneksia, salaattia yms. Olen yksineläjä.

Jos huudan/ärähdän väsyneenä taaperolleni tai en jaksa olla läsnä pienen leikeissä. Ollaan paljon kahdestaan, kun mies on työmatkoilla, ja petyn itseeni niinä hetkinä, joina en ole se maailman turvallisin ihana äiti, johon lapsi voi nojautua ja jolle tuoda kaikki tunteensa. Toki pyydän heti anteeksi, jos hermo menee, halataan ja jatketaan elämää.

Samoin inhoan itseäni sosiaalisissa tilanteissa, joissa tulisi olla ekstrovertimpi. Olen ujo, joten mitkä tahansa ekat tapaamiset, joissa pitäisi tehdä hyvä ensivaikutelma, ovat vastenmielisiä. Olen tyytyväinen itseeni sellaisena kuin olen, mutta tuollaisissa tilanteissa en osaa ottaa rennosti ja olla parhaimmillani. Ne jäävät mieleen ja olo on niitä muistellessa epämukava.

- Kun tulee tilanteesta, jossa on joutunut esittämään sosiaalisempaa ja ulospäinsuuntautuneempaa kuin on.

- Kun on vahingossa sanonut jotain, mikä on tulkittu kettuiluksi, vaikka ei ole tarkoittanut sitä (sosiaalisten taitojen puutteessa joskus hädissään suusta pääsee ulos sammakoita).

Kun en osaa olla itkemättä exän perään.

Koska en osaa nuolla kenenkään persettä. Olisin paljon pidemmällä ja korkeammalla urallani jos luontiin antaisi periksi ruskeakielisyyden.