Saako lasta pakottaa harrastamaan liikuntaa?

Saa. Meillä ansaitaan laiteaikaa ulkoilemalla ja liikkumalla.

Saa ja pitää.

Täytyy pakottaa. Vanhemmat ovat vastuussa lapsen hyvinvoinnista. Muistakaa kuitenkin, ettei liikunnan tarvitse olla ohjattu harrastus vaan yhtä hyvin pyörälenkki perheen kanssa. Muistattehan vanhemmat näyttää esimerkkiä.

Itse en pakottaisi, eiköhän koulussa huolehdita liikuntatunneilla siitä, että vähän tulee liikuntaa. Kokeilkaa pojan kanssa hyötyliikuntaa, kauppakassien kanniskelua, halon hakkuuta, huonekalujen siirtelyä yms. kivaa ja järkevää hommaa.

Mitä enemmän pakotat, niin sitä enemmän muksu vastustaa... oveluudella saatat saada pojan innostumaan.

Ei saa. Sen sijaan liikunnasta pitäätehdä niin hauskaa, että se tapahtuu vapaaehtoisesti. Tämä saattaa edellyttää, että menet itse mukaan.

Samalla tavalla kuin pakotetaan syömään terveellisesti.

Millainen liikunnallinen esimerkki sinä olet lapsellesi?

Miten se pakottaminen onnistuu? Miten siis voi pakottaa 12-vuotiaan lähtemään sinne harrastukseen ja tekemään siellä jotain? Tuleeko siis kotona pelikieltoa jos ei mene vai mikä on tuo pakotuskeino.

En usko että meillä tuollainen pakottaminen onnistuisi jos lapsi tosissaan ei haluaisi mennä. Toki jos kyse on vain lievästä vastaan venkoilusta, niin sittenhän se onnistuu. Meidän lapsi ainakin itki ja karjui niin voimakkaasti kun ei halunnut enää mennä liikuntaharrastukseen, että ei häntä sinne todellakaan pakolla raahattu.

Meillä liikuntaa on lisätty lapsille niin, että lähtevät lenkille (juoksu, pyörä, scootti,hiihto) vanhempiensa kanssa tai vaikka metsäretkelle. Laskettelu ja kylpyläreissut myös onnistuvat valittamatta (päin vastoin). Hyötyliikuntaa tulee jonkin verran.

Enemmänkin voisi toki varsinkin vanhempi liikkua. 

Lastensuojelulaissa lukee, että on luvatonta pakottaa lasta/nuorta harrastamaan mitään, mitä toinen ei halua. Kannustaminen on eri asia, mutta pakottaa ei missään nimessä saa!

No pakottaminenhan ei ole mikään hyvä keino, vaan pitäisi löytää tapa saada lapsi motivoitua liikkumaan. Palstan pakottajamammat kauhistuvat nyt, mutta suosittelen, että lasta palkitaan aluksi siitä, että hän liikkuu. Esimerkiksi polkupyörään voi laittaa Sigman ja ajetuista kilometreistä saa sitten palkkion sillä tavalla, että mitä enemmän kilometrejä on, sitä enemmän pisteitä (tai vaikka rahaa) kertyy. Pisteitä keräämällä voi saavuttaa jonkin kivan jutun, mikä se nyt sitten onkaan. 

Meillä tämä liikkuminen on hoidettu niin, että jos lapsella ei ole omia treenejä / omaa liikuntaharrastusta, sitten liikutaan perheen kesken. Esimerkiksi vanhemmat lapseni käyvät uintitreeneissä, ja menen siksi aikaa pienimmän kanssa itse uimaan. Tai lähdetään yhdessä pyöräilemään, hiihtämään, luistelemaan, tai ihan vain metsäretkelle. Lisäksi meillä on koira sen takia, että se liikuttaa koko perhettä (ja tietysti tuo paljon muutakin iloa). 

Kun yhdessä tekeminen / liikkuminen on ollut tapana ihan siitä asti, kun lapsi on syntynyt, ei lapsi sitä kovin varhain ala kyseenalaistamaan - ei välttämättä koskaan. Ainakin meillä tämä on ollut ihan luontevaa aina, ja vanhimmat lapset jo peruskoulusta pois pääsemässä.

Meillä 13- vuotias saa itse päättää miten paljon liikkuu, siitä määrästä riippuu koneilla olo aika. Toimii hyvin.

Herätkää! kirjoitti:

Lastensuojelulaissa lukee, että on luvatonta pakottaa lasta/nuorta harrastamaan mitään, mitä toinen ei halua. Kannustaminen on eri asia, mutta pakottaa ei missään nimessä saa!

Toi kannustaminen on käytännössä sama juttu kuin pakottaminen. Lapsi on täysin vanhempiensa varassa ja kun vanhemmat vähän "kannustaa" niin kyllähän sen lapsen saa tekemään melkein mitä vaan.

On sairasta kun lapsi ei halua lähteä sinne liikuntaan niin äiti huutaa nyt ne vaatteet päälle me lähdemme 5 minuutin päästä.....

Kun lapsi ei selvästi sitä halua.

Vierailija kirjoitti:

Meillä tämä liikkuminen on hoidettu niin, että jos lapsella ei ole omia treenejä / omaa liikuntaharrastusta, sitten liikutaan perheen kesken. Esimerkiksi vanhemmat lapseni käyvät uintitreeneissä, ja menen siksi aikaa pienimmän kanssa itse uimaan. Tai lähdetään yhdessä pyöräilemään, hiihtämään, luistelemaan, tai ihan vain metsäretkelle. Lisäksi meillä on koira sen takia, että se liikuttaa koko perhettä (ja tietysti tuo paljon muutakin iloa). 

Kun yhdessä tekeminen / liikkuminen on ollut tapana ihan siitä asti, kun lapsi on syntynyt, ei lapsi sitä kovin varhain ala kyseenalaistamaan - ei välttämättä koskaan. Ainakin meillä tämä on ollut ihan luontevaa aina, ja vanhimmat lapset jo peruskoulusta pois pääsemässä.

Teille lapsi ei ole mitään muuta kuin esine. Jonka tarkoitus on täyttää teidän tahtoa.

Lapsi joko liikkuu tai se itkee ja liikkuu.

Sinulle näyttää olevan kaikista vastenmielisintä se että lapsella olisi omat aivot ja oma tahto. Sinä haluat että lapsesi on pelkkä nukke joka tekee mitä sinä tahdot.

Ei saa pakottaa. Jokaisella lapsella on omat mielenkiinnon kohteet ja kaikilla se ei ole liikunta. Vai aletaanko kaikkia pakottamaan sitten myös rakentamaan legoilla ja kokoamaan palapelejä koska se tekee hyvää aivotoiminnalle ja lisää keskittymiskykyä? Mua ei ole koslaan lapsena pakotettu harrastamaan mitään, itse vinguin vanhemmilta lupaa harrastuksiin kuten kuoroon. Tykkään itse liikunnasta mutta lapseni ei, olemme kaksi eri henkilöä ja kukaan ei voi pakottaa olemaan ja tekemään samoin kuin muut. Mutta lapsi on lähtenyt innoissaan puistoon silloin kun on ollut hyvä ilma, mikä on harvinaista suomessa. Aina tuulee liikaa tai tulee vettä. Kaikenlisäksi pienellä paikkakunnalla liikunnalliset vaihtoehdot rajoittuvat jalkapalloon ja johonkin suunnistukseen. Ei kaikkia kiinnosta ne!