Lue keskustelun säännöt.
Ystävien mielestä minä en näytä mt-potilaalta?
21.08.2014 |
Olen siis 27-vuotias, pukeudun siististi, meikkaan asiallisesti ja käyn töissä, olen käynyt lukion ja yliopiston ja omistan näyttelykissan. Olen myös viettänyt 2 vuotta suljetussa psykiatrisessa sairaalassa kuuloharhojen, persoonallisuushäiriön, masennuksen,itsetuhoisuuden takia. Syön monia lääkkeitä, kuten esim. antipaykoosipillereitä ja unilääkkeitä. Päälle päin näytän kai ihan tavalliselta nuorelta naiselta.
Kun olen tutustellut ihmisiin, olen osannut avautua menneisyydestä pikkuhiljaa. Minulla on tarve kertoa pöydät puhtaaksi jos olemme ystäviä. Yleensä, melkein aina ollaan vähän aikaa hiljaa, ja todetaan "ethän sä näytä ollenkaan mielenterveyspotilaalta!"
Okei, joillakin on ehkä juuri sellainen käsitys että mt-potilas on takkutukkainen laiha epähygieeninen, rikkinäisiin vaatteisiin pukeutuva punaiset silmät omistava henkilö. Aina ei kumminkaan ole niin, ottakaahan opiksi ja älkää ainakaan sanoko ihmisille joilla on mt-ongelmia noin miten minun ystäväni ovat sanoneet. Se on aika... loukkaavaa?
Kommentit (20)
[quote author="Vierailija" time="21.08.2014 klo 17:20"]
Just eilen kävin vierailulla psykiatrian osastolla, jotain puolet näytti mielenterveyspotilailta ja toinen puolikas niin tavalliselta kuin sairaalakamppeissa vaan voi näyttää. Lisäksi tunnen ainakin kaksi melko pahasti kaksisuuntaista, ja toinen näyttää aika tavikselta ja toinen on varsin hottis.
[/quote]
Missä psykiatrisella ollaan sairaalakamppeissa? Itse olin yli puoli vuotta kuntoutusosastolla. Ihan omia vaatteita siellä porukka käytti. Farkkujen sijasta käytin tosin "olohousuja".
t. 16
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.08.2014 klo 16:13"]
Varmaankin he vaan tarkoittavat että "ei olisi ikinä osannut arvata, jos et olisi kertonut"
[/quote]
Nää kaverit ei ole tainneet käydä yliopistoa? :D *tirsk*
[quote author="Vierailija" time="21.08.2014 klo 17:23"]
[quote author="Vierailija" time="21.08.2014 klo 17:20"]
Just eilen kävin vierailulla psykiatrian osastolla, jotain puolet näytti mielenterveyspotilailta ja toinen puolikas niin tavalliselta kuin sairaalakamppeissa vaan voi näyttää. Lisäksi tunnen ainakin kaksi melko pahasti kaksisuuntaista, ja toinen näyttää aika tavikselta ja toinen on varsin hottis.
[/quote]
Missä psykiatrisella ollaan sairaalakamppeissa? Itse olin yli puoli vuotta kuntoutusosastolla. Ihan omia vaatteita siellä porukka käytti. Farkkujen sijasta käytin tosin "olohousuja".
t. 16
[/quote]
Jotkut on ainakin tarkkailussa tulleet suoraan sairaalasta tms eikä kukaan omainen ole toimittanut heille vaatteita. Sitten on ne sairaalavaatteet päällä. Ainakin pari päivää.
Mahtavaa että sulla menee noin hyvin, yliopisto käyty ja oikeen näyttelykissa kotona. Olitko yksityisellä vai missä on noin pitkiä hoitojaksoja? Vankilassa?
Ja siis tarkennatko vielä pointtisi? Huomiotako haluut, selkääntaputtelua, kehuja, kiitosta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin mietipä kun on masentunut eikä jaksa laittautua niin näyttää sitten mt-ongelmaiselta.
Ei sekään kivaa ole.
Kyllä pienestä pitää loukkaantua. Ilmeisesti aloittaja toivoisi, että hänestä näkisi jo kaukaa, että hänellä on mt-ongelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisiko se hyvä, jos kaverisi sanoisivat että "ihan mt-potilaaltahan sä näytätkin!" ? Veikkaanpa, että päätyisit taaskin haukkumaan heitä, koska itselläsikin taitaa olla kuvailemasi kaltainen stereotyyppinen mielikuva "hulluista".
Asiasi minusta on tässä se, että sinusta ei näy ulospäin että olet mt-potilas. Mitä sitten? Jostakin syystä tulit tällä asialla tänne ns. kehuskelemaan.
Varmaankin he vaan tarkoittavat että "ei olisi ikinä osannut arvata, jos et olisi kertonut"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lopeta se pöydät puhtaaksi kertominen. Mt-ongelmat ovat nykyään ihan hyväksyttyjä, kukaannei tee sillä tiedolla mitään, se on sinulta vain huomionhakua.
En kerro suljetun reissuistani uusille tutuille. Ei se kiinnosta ketään, ei siitä kukaan järkyty ja varsinkaan kukaan ei tee sillä tiedolla ihan mitään.
Jos olet vasta 27 v. niin oletpa kyllä käynyt nopeasti koulusi... Yleensä 19 v. kirjoitetaan ylioppilaaksi ja siitä eteenpäin yliopistosa menee kuutisen vuotta, jos siis sinne edes pääsee ekalla yrittämällä sisälle. Missä välissä oikein olit sen 2 v. pöpilässä?
Tiedoksesi ap vaan että ketään ei noilla diagnooseilla edes pidetä kahta vuotta sairaalassa. Skitsofreniaan sairastuneelle niin saattaa käydä jos joutuu kuntoutusosastolle. Mutta he eivät kyllä jatka enää elämäänsä töissä käyden ja meikkaillen... Ap taisi keksiä kivan tarinan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samaa mieltä siinä, että mielenterveyshäiriöt on nykyään varsin tavallisia. Olen kohtalaisen avoimesti puhunut 2suuntaisestani. Ihan sen takia, että ihmiset pystyvät hieman paremmin ymmärtämään minua esim. hypomaniassa ja sitä hyvin usein seuraavassa masennuksessa. En usko, että itsekään näytän ns. kroonikolta normaalioloissa, mutta varmasti vaikeimmissa ääripäissä (mania-masennus) minut helposti tunnistaa mt-häiriöiseksi. Neljän vuoden sairastamisen jälkeen alan olla asiaan jo suhteellisen sopeutunut, vaikkakin omanlaisensa kiroushan tämäkin on ja elämää rajoittava. Työkyvyn ainakin vienyt toistaiseksi. Koulutetulle ihmiselle ja vahasti omaan työhönsä identifoitunut kova pala!
[quote author="Vierailija" time="21.08.2014 klo 16:20"]
Jos olet vasta 27 v. niin oletpa kyllä käynyt nopeasti koulusi... Yleensä 19 v. kirjoitetaan ylioppilaaksi ja siitä eteenpäin yliopistosa menee kuutisen vuotta, jos siis sinne edes pääsee ekalla yrittämällä sisälle. Missä välissä oikein olit sen 2 v. pöpilässä?
Tiedoksesi ap vaan että ketään ei noilla diagnooseilla edes pidetä kahta vuotta sairaalassa. Skitsofreniaan sairastuneelle niin saattaa käydä jos joutuu kuntoutusosastolle. Mutta he eivät kyllä jatka enää elämäänsä töissä käyden ja meikkaillen... Ap taisi keksiä kivan tarinan.
[/quote]
No eikö suurin osa näistä Aihe vapaa -tarinatuokion saduista ole aika keksittyjä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.08.2014 klo 16:24"]
[quote author="Vierailija" time="21.08.2014 klo 16:20"]
Jos olet vasta 27 v. niin oletpa kyllä käynyt nopeasti koulusi... Yleensä 19 v. kirjoitetaan ylioppilaaksi ja siitä eteenpäin yliopistosa menee kuutisen vuotta, jos siis sinne edes pääsee ekalla yrittämällä sisälle. Missä välissä oikein olit sen 2 v. pöpilässä?
Tiedoksesi ap vaan että ketään ei noilla diagnooseilla edes pidetä kahta vuotta sairaalassa. Skitsofreniaan sairastuneelle niin saattaa käydä jos joutuu kuntoutusosastolle. Mutta he eivät kyllä jatka enää elämäänsä töissä käyden ja meikkaillen... Ap taisi keksiä kivan tarinan.
[/quote]
No eikö suurin osa näistä Aihe vapaa -tarinatuokion saduista ole aika keksittyjä?
[/quote]
Kyllä näin on ilmeisesti. Ainakin joka ketjuun ilmestyy joku ihminen joka epäilee tarinaa keksityksi, näin olettaisin sitten olevankin, koska ei minulla ainakaan tule moista mieleen, kun en itse halua viilata ihmisiä linssiin. Mutta useammalle kai tämä paikka on tylsien äitien satumaa.
[quote author="Vierailija" time="21.08.2014 klo 16:23"]
Samaa mieltä siinä, että mielenterveyshäiriöt on nykyään varsin tavallisia. Olen kohtalaisen avoimesti puhunut 2suuntaisestani. Ihan sen takia, että ihmiset pystyvät hieman paremmin ymmärtämään minua esim. hypomaniassa ja sitä hyvin usein seuraavassa masennuksessa. En usko, että itsekään näytän ns. kroonikolta normaalioloissa, mutta varmasti vaikeimmissa ääripäissä (mania-masennus) minut helposti tunnistaa mt-häiriöiseksi. Neljän vuoden sairastamisen jälkeen alan olla asiaan jo suhteellisen sopeutunut, vaikkakin omanlaisensa kiroushan tämäkin on ja elämää rajoittava. Työkyvyn ainakin vienyt toistaiseksi. Koulutetulle ihmiselle ja vahasti omaan työhönsä identifoitunut kova pala!
[/quote]
Miten sinua yritetään kuntouttaa?
Olen käynyt itsehoitoryhmissä ja syksyllä olisi tarkoitus aloittaa ammatillinen kuntoutus ja työtoiminta. Nyt se onkin varsin realistista, koska olen viimeisen vuoden ollut kohtalaisen lieväoireinen eikä osastojaksoja ole ollut. Oikean lääkityksen ja itsehoitomenetelmien vakiinnuttua, elämänhallinta on parantunut ja vaikeat ääripäät mielialoissa tasaantuneet. T. se 2-suuntainen
Mielenterveysongelmaiset eivät toki aina näytä sairailta mutta useimmat kyllä... lääkitys nostaa monilöpainoa ja vähintäänkin maha kasvaa. Olemus on aika epäsiisti monesti kun ei esim. jaksa käydä suihkussa tai käyttää likaisia vaatteita tai sitten liian pieniä. Joskus ulkonäkö voi olla ihan ok mutta puhe on toisi sekavaa taikka hidastunutta tms. Näin se vaan menee. En ole koskaa nähnyt kahta vuotta sairaalassa ollutta mt-potilasta, joka olisi noin pärjäävä kuin ap. Ja olen siis hoitaja psyk, osastolla.
Joo, ap on ollut sairaalassa kauan. Itse sairastan myös 2-suuntaista ja pahimmillaan menen psykoosiin tai masennun psykoottistasoisesti. Ensimmäinen sairaalakäynti 23-vuotiaana kesti kaksi viikkoa ja oli varmaan liian lyhyt, koska myöhemmin samana vuonna olin sairaalassa 1,5 kk. Siitä kuuden vuoden päästä olin sairaalassa 1,5 kk. Sitten kului neljä vuotta ja olin sairaalassa kolme viikkoa. Tuosta viimeisimmästä hoitojaksosta on kohta neljä vuotta. Ensimmäisen hoitojakson jälkeen vannoin, etten enää palaa sairaalaan. Nyt toivon ainoastaan mahdollisimman pitkää hyvää vaihetta.
Olen ollut töissä 24-vuotiaasta asti. En tiedä, näkyykö sairauteni minusta, enkä mieti sitä enää, nuorena kyllä. Silloin todellakin häpesin asiaa enkä todellakaan olisi kertonut siitä heti uusille tuttavuuksille tai työkavereille. Nyt en enää häpeä asiaa, mutta en koe, että minun pitäisi sitä julistaakaan. Joskus kyllä mietin, pitäisikö tästä puhua avoimemmin, jotta ihmisten tietämys lisääntyisi. Ehkä jossain sopivassa tilanteessa niin voisi tehdäkin.
Siitä en pidä yhtään, että psyykkisesti sairastuneita arvotetaan (tai he itse arvottavat toisiaan!) jotenkin ulkonäön tai käyttäytymisen suhteen (tyyliin "onneksi en ole mikään likainen, työtön, itsekseen höpisevä hullu"). Se, miten pahasti sairastuu, riippuu paljon aivokemiasta ja geeneistä. Ei noihin jo ennen syntymää jaettuihin kortteihin voi kauheasti itse vaikuttaa.
Mä otan tuollaisen kohteliaisuutena. Oli aikoja kun en käynyt viikkoon suihkussa. Mahdoin olla näky. Suljetulla mua monta kertaa luultiin hoitajaksi, otin kohteliaisuutena. Suihkussa käymisen ja nättien vaatteiden ansiosta olen ihan "normaalin" näköinen.
Just eilen kävin vierailulla psykiatrian osastolla, jotain puolet näytti mielenterveyspotilailta ja toinen puolikas niin tavalliselta kuin sairaalakamppeissa vaan voi näyttää. Lisäksi tunnen ainakin kaksi melko pahasti kaksisuuntaista, ja toinen näyttää aika tavikselta ja toinen on varsin hottis.