Lue keskustelun säännöt.
Lasten käytöksestä
28.08.2006 |
Tuli tuosta asuntonäyttökeskustelusta mieleeni; käyttäytyykö sinun lapsesi hyvin julkisissa tiloissa tai vaikkapa kerhoissa silloin kun he ovat liikkeellä vanhempien kanssa? Jos he ovat riehakkaita ja villejä, kuinka suhtaudut siihen ja miten hoidat tilanteen?
Olin lasten kanssa sisarusmuskarissa ja välillä teki jo ihan fyysisestikin pahaa katsoa, kun lapset riehuivat ja juoksentelivat ja äidit seisoivat huoneen reunoilla ja yrittivät tuskastuneesti kutsua lapsiaan istumaan. Kymmenestä noin parivuotiaasta lapsesta viisi riehui koko muskarin alusta loppuun asti. Yhtään kertaa en nähnyt tilannetta, jossa äiti olisi ottanut lapsen syliinsä ja lopettanut juoksemista ja huutamista (no, ehkei tällä saa huutamista lopetettua) siten.
Osa syystä toki menee kokemattoman ohjaajan piikkiin, mutta mikäli kerho pidetään sillä periaatteella, että äidit tai isät leikittävät pienet sisarukset ja ohjaaja leikittää isot, luulisi sen kertovan äidille jotain. Muskariohjaaja voi toki puuttua tilanteeseen sen mentyä ihan mahdottomaksi, mutta äideillä luulisi olevan konstit estää tällainen tilanne.
Kommentit (5)
Tila, jossa oli tarkoitus leikkiä oli todella iso. Ymmärrän, että se houkuttelee lapsia juoksemaan. Oma lapsenikin olisi ehdottomasti halunnut juoksennella. Minä en syytä lapsia. Vilkkaatkin lapset ovat vain lapsia ja täysin aikuisten ' armoilla' siinä miten he oppivat elämään ja olemaan.
Mietin vain miksei yksikään äiti ottanut lapsiaan syliin ja keskeyttänyt täysin mahdottomaksi mennyttä tilannetta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua hermostuttaa ottaa uhmaikäistä syliin, kun hän riehaantuu.
Silloin nimittäin huuto yltyy niin pahaksi, etten oikein tiedä kuinka muut suhtautuvat.
Siksi venytän joskus maanittelua liiaksikin.
Ja häpeän itseäni, kun en saa lasta kuriin.
mutta vieraissa tilanteissa jännitys purkautuu juuri tällaisena häiriköintinä. Vaihtoehtoja on kaksi, joko lapsi nyhjää sylissäni, eikä mene mukaan, tai sitten hän helposti pörrää ympäriinsä (etenkin, jos jo joku lapsi on lähtenyt liikkeelle, niin hän lähtee perään).
On ollut tosi vaikea opettaa poikaa, koska tällaiset tilanteet ovat kuitenkin aika harvassa. En haluaisi kauheasti äkseeratakaan sen kerran, kun hän on uskaltautunut muiden mukaan (varsinkin, kun tuntuu, ettei sen ensiksi liikkeelle lähteneen äiti reagoi mitenkään)...
Lapsi saisi viestin, että ihan kaikkea ei voi tehdä, mutta leikkiminen on kuitenkin sallittua.
Vierailija:
mutta vieraissa tilanteissa jännitys purkautuu juuri tällaisena häiriköintinä. Vaihtoehtoja on kaksi, joko lapsi nyhjää sylissäni, eikä mene mukaan, tai sitten hän helposti pörrää ympäriinsä (etenkin, jos jo joku lapsi on lähtenyt liikkeelle, niin hän lähtee perään).On ollut tosi vaikea opettaa poikaa, koska tällaiset tilanteet ovat kuitenkin aika harvassa. En haluaisi kauheasti äkseeratakaan sen kerran, kun hän on uskaltautunut muiden mukaan (varsinkin, kun tuntuu, ettei sen ensiksi liikkeelle lähteneen äiti reagoi mitenkään)...
ja nelisen vuotta olen niissä ravannut. Alle 1-vuotiaiden ryhmässä saattoi viimeiset viisi minuuttia mennä niin, että pari lapsista lähti vaeltelemaan, mutta silloinkin hiljaa.
Minä asun Hesassa ja liikun joka päivä lasten kanssa julkisesti. Ovat tottuneet siihen, eivätkä riehu. Ikää vähän yli 4 ja vähän alle 2.
Asuntonäyttöön en heitä silti ottaisi.