Lue keskustelun säännöt.
Avoliittolaisten omaisuusriidat
20.08.2014 |
"Avoparit ovat voineet pyytää käräjäoikeuksilta apua omaisuuden jakamisriitoihin vuodesta 2011. Oikeudelta voi saada muun muassa pesänjakajan selvittämään, kenelle mikäkin osa yhteisestä omaisuudesta kuuluu. Avoparien käräjäoikeusriidat ovat kuitenkin uusi ilmiö."
Että näin, vaikka on testamentit ja asiakirjat omaisuudesta laadittu. Avoliittolaiset jaksavat inistä että naimisiinmeno maksaa, juhlien järkkääminen ja prinsessa&prinssipäivä maksaa. Vihkiminen ei maksa. Juhlikaa ja pitäkää se tunnelmapäivänne sitten kun teillä on varaa, mutta käykää maistraatissa hoitamassa muodollisuus pois alta.
Uskokaa jo huviksenne, että jos ja kun jotain tapahtuu niin olette eri asemassa puolisona kuin avokkina. Tuttu pari oli avoliitossa vuosikymmenen verran, toinen sairastui syöpään, kärsi n kolme vuotta ja kuoli. Mitä tapahtui? Menehtyneen sisaret (vanhemmat olivat jo kuolleet) hoitivat kaiken, hautaamisen ja perunkirjoituksen ja antoivat lähtöpassin avokille saatesanoin olisi ollut aikaa mennä vihille. Osakehuoneisto on irtainta omaisuutta ja se oli kuolleen nimissä. Avokkia kohdeltiin kuin vierasta, sillä niinhän hän olikin. heillä ei ollut lapsia. Kuoleman jälkeen kuolinpesä muuttuu koskemattomaksi, tili suljetaan (olkoon yhteiskäytössä, ei auta), autoa et pysty myymään jne... ja kun olet avokki, olet vieras eli sulle ei edes kerrota mitään, vain omaisille kerrotaan (pankista, hautaustoimistosta, sairaalasta jne.)
Mutta ettehän te tätä usko kun kerran haluatte ehdottomasti olla avokkina niin kauan kuin teillä on varaa pitää kunnon bileet. Vai olisikohan sittenkin syynä se, ettei se toinen halua avioliittoon. Pitäkää nyt kuiteskin huoli että mitä ostatte niin kuitti jää ja kenen nimiin mikäkin hankitaan.
Ilmainen oikeusapu kun ei ole ilmaista, se maksaa paljon; veronmaksajille.
Kommentit (21)
[quote author="Vierailija" time="20.08.2014 klo 08:31"]
Ei ole ongelmaa kun kummankin nimi on paperissa jos esim omistaa talon, purjeveneen jne. Ei tietenkään ole oikeutta asua asunnossa jos miehen nimillä ja tämä kuolee. Saa sitä olla aviolittossakin jos avioehto ts jompikumpi omistaa ennen avioliittoa vaikka talon Hgissä.
[/quote] sitten on sellaistakin että mies omistaa asunnon avoliitossa ja maksaa lainaa, nainen maksaa elä misen, sellaiseen ei pidä suostua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä tästä meuhkaamaan. Kai jokainen aikuinen ihminen on vastuussa ratkaisuistaan. Jos pitää avioliittoa vanhentuneena instituutiona, osaa varautua tähän. Avoliitossa kun joka aamu erikseen mietitään aamukahvlla, vieläkö tänä aamuna jaksetaan rakastaa toisia ja ei olla yhdessä vain siitä pakosta, että ollaan naimisissa. Silloin tämä asia pitäisi olla selvä.
Työkaverille kävi myös niin, että mies kuoli yllättäen aivoverenvuotoon. 3 päivää kuoleman jälkeen miehen sukulaiset tulivat asuntoon asianajajan kanssa ja käskivät työkaverin kerätä henkilökohtaiset vaatteet ja lähteä. Kirjasivat kaiken ylös, ettei työkaverini ota luvatta matkaan mitään.
Työkaveri oli toki maksanut auton remontteja ja talon remontteja ja elämistä yms, koska rakastetaan ja kaikki on yhteistä. Ainoa ongelma oli vain se, että talo ja auto yms. oli miehen nimissä. Työkaveri sai vaatteet matkaan, mitään muuta ei pystynyt osoittamaan omakseen. Vuokrasi kaupungilta asunnon ja aloitti 50 vuotiaana elämän alusta patja lattialla ja lakanat verhoina.
Mutta hän tiesi tilanteen ja ei kannattanut vanhentunutta instituutiota ja rakkaus kuulemma oli kuulemma tärkeämpää, kuin mitkään paperit.
Samaa mieltä. Jos kerran haluaa lain suojan, miksi ei mene naimisiin tai tee testamenttia tms. Hesarissa tänään haastateltu pariskunta sanoi, että eivät halua sotkea suhteeseen valtiota tai lakeja ja eivät halua mennä naimisiin. Kuitenkin peräsivät sitä, että valtio lailla turvaisi avoparien aseman - eli sitten kuitenkin haluaisivat sotkea lain suhteeseensa...?!?!
Jos avoparit rinnastettaisiin lainsäädännössä aviopareihin ja erossa omaisuus puolitettaisiin tai avoparit perisivät toisensa, miten kävisi esim. kämppiksinä eläville opiskelijoille? Heidän suhde ei ole avoliitto. Väitän myös, että monet nuoret asuvat seurustelukumppaninsa kanssa nimenomaan sillä tavalla, että tarkoituskaan ei ole sitoutua toiseen taloudellisesti. Miten erotilanteessa selvitettäisiin, onko kyseessä avoliitto vai kämppikset vai mikä suhde? Kommuunissa kaikki perivät toisensa, jos kukaan ei satu olemaan naimisissa...???
Onko sulta mennyt ohi kaikki omaisuusriidat, joita AVIOPARIT käyvät omaisuudestaan? Vaikka on avio-oikeudet, testamentit, avioehdot... Että maallinen omaisuus tuntuu olevan varsin arka asia eron hetkellä, ollaan sitten naimisissa tai naimattomia - ei se avioliitto noilta riidoilta todellakaan suojele. Ja muuten, nykyään avioeroissakin omaisuuden jaossa noudatetaan pääasiassa samaa proseduuria kuin avioerotilanteessa. Eli kaikki puoliksi vaikka olisikin vain toisen nimissä.
[quote author="Vierailija" time="20.08.2014 klo 08:34"]
Samaa mieltä. Jos kerran haluaa lain suojan, miksi ei mene naimisiin tai tee testamenttia tms. Hesarissa tänään haastateltu pariskunta sanoi, että eivät halua sotkea suhteeseen valtiota tai lakeja ja eivät halua mennä naimisiin. Kuitenkin peräsivät sitä, että valtio lailla turvaisi avoparien aseman - eli sitten kuitenkin haluaisivat sotkea lain suhteeseensa...?!?!
Jos avoparit rinnastettaisiin lainsäädännössä aviopareihin ja erossa omaisuus puolitettaisiin tai avoparit perisivät toisensa, miten kävisi esim. kämppiksinä eläville opiskelijoille? Heidän suhde ei ole avoliitto. Väitän myös, että monet nuoret asuvat seurustelukumppaninsa kanssa nimenomaan sillä tavalla, että tarkoituskaan ei ole sitoutua toiseen taloudellisesti. Miten erotilanteessa selvitettäisiin, onko kyseessä avoliitto vai kämppikset vai mikä suhde? Kommuunissa kaikki perivät toisensa, jos kukaan ei satu olemaan naimisissa...???
[/quote] Juuri näin. Moni elää avoliitossa juuri siksi, että se on helpompaa pitää omaisuus erillään. Esim. lesken ei kannata mennä naimisiin. Mutta nämä avoliittolaiset (oikeasti varmaan syy, että mies ei suostu menemään naimisiin) haluaa samat lait, kuin avioliitossa. Kohta varmaan ollaan siinä tilanteessa, että edes yhteen ei kannata muuttaa, kun joku haukka on heti laskemassa, paljon tienaisi miehen omaisuudesta, kun eroaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.08.2014 klo 08:34"]
Samaa mieltä. Jos kerran haluaa lain suojan, miksi ei mene naimisiin tai tee testamenttia tms. Hesarissa tänään haastateltu pariskunta sanoi, että eivät halua sotkea suhteeseen valtiota tai lakeja ja eivät halua mennä naimisiin. Kuitenkin peräsivät sitä, että valtio lailla turvaisi avoparien aseman - eli sitten kuitenkin haluaisivat sotkea lain suhteeseensa...?!?!
Jos avoparit rinnastettaisiin lainsäädännössä aviopareihin ja erossa omaisuus puolitettaisiin tai avoparit perisivät toisensa, miten kävisi esim. kämppiksinä eläville opiskelijoille? Heidän suhde ei ole avoliitto. Väitän myös, että monet nuoret asuvat seurustelukumppaninsa kanssa nimenomaan sillä tavalla, että tarkoituskaan ei ole sitoutua toiseen taloudellisesti. Miten erotilanteessa selvitettäisiin, onko kyseessä avoliitto vai kämppikset vai mikä suhde? Kommuunissa kaikki perivät toisensa, jos kukaan ei satu olemaan naimisissa...???
[/quote]
Suosittelisin lukemaan päivitettyä lainsäädäntöä noista pohtimistasi asioista: nykyään nimittäin avoerossa ja avioerossa omaisuus jaetaan usein samalla tavalla, eli kaikki puoliksi. Tähän harkintaan toki vaikuttaa se, että miten pitkään pari on ollut yhdessä, kuinka paljon omaisuutta on yhdessä kerrytetty jne. Siitä, mikä ero on kämppiksella ja avopuolisolla, voit kysyä vaikka Kelalta. Heillä on tuosta varsin selvät sävelet, koska esim. joidenkin tukien maksuun vaikuttaa puolison tulot.
[quote author="Vierailija" time="20.08.2014 klo 08:37"]
Juuri näin. Moni elää avoliitossa juuri siksi, että se on helpompaa pitää omaisuus erillään. Esim. lesken ei kannata mennä naimisiin. Mutta nämä avoliittolaiset (oikeasti varmaan syy, että mies ei suostu menemään naimisiin) haluaa samat lait, kuin avioliitossa. Kohta varmaan ollaan siinä tilanteessa, että edes yhteen ei kannata muuttaa, kun joku haukka on heti laskemassa, paljon tienaisi miehen omaisuudesta, kun eroaa.
[/quote]
No onpas naurettava yleistys: oikeasti syy avoliittoon on se että mies ei halua mennä naimisiin :D Mutta muuten olen samaa mieltä, mikäli haluaa jotain lainturvaa suhteelleen, niin siihen on kyllä olemassa jo instituutio eli avioliitto. Ei avoliittoa varten tarvitsisi erikseen mitään lakeja ruveta säätämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harvassa avoliitossa on sovellettu tuota omaisuus erossa puoliksi juttua. Siihen pitää olla aika vahvat näytöt, jotta näin tehdään.
Jokaisen pitää olla perillä omasta juridisesta asemastaan. Valitessaan avioliiton tai avoliiton tai avioehdon tai tehdessään testamentin valitsee itse, mikä on juridinen asema ja suhde läheisiin. kaikki vaihtoehdot on olemassa, kun niitä vaan soveltaa.
Nimenomaan moni leski ei halua enää naimisiin, kun halutaan, että lapset perivät suoraan kaiken ilman, että uudelle puolisolle jää asumisoikeus asuntoon tms. Monen ihmisen elämä vaikeutuisi, jos lainsäädännöllä tehtäisiin avoliitosta avioliiton kaltainen instituutio.
Jos avoliitossa elävät haluavat juridista turvaa tilanteelleen, siihen on helppo ratkaisu - menkää naimisiin.
[quote author="Vierailija" time="20.08.2014 klo 08:32"]
Mitä tästä meuhkaamaan. Kai jokainen aikuinen ihminen on vastuussa ratkaisuistaan. Jos pitää avioliittoa vanhentuneena instituutiona, osaa varautua tähän. Avoliitossa kun joka aamu erikseen mietitään aamukahvlla, vieläkö tänä aamuna jaksetaan rakastaa toisia ja ei olla yhdessä vain siitä pakosta, että ollaan naimisissa. Silloin tämä asia pitäisi olla selvä.
Työkaverille kävi myös niin, että mies kuoli yllättäen aivoverenvuotoon. 3 päivää kuoleman jälkeen miehen sukulaiset tulivat asuntoon asianajajan kanssa ja käskivät työkaverin kerätä henkilökohtaiset vaatteet ja lähteä. Kirjasivat kaiken ylös, ettei työkaverini ota luvatta matkaan mitään.
Työkaveri oli toki maksanut auton remontteja ja talon remontteja ja elämistä yms, koska rakastetaan ja kaikki on yhteistä. Ainoa ongelma oli vain se, että talo ja auto yms. oli miehen nimissä. Työkaveri sai vaatteet matkaan, mitään muuta ei pystynyt osoittamaan omakseen. Vuokrasi kaupungilta asunnon ja aloitti 50 vuotiaana elämän alusta patja lattialla ja lakanat verhoina.
Mutta hän tiesi tilanteen ja ei kannattanut vanhentunutta instituutiota ja rakkaus kuulemma oli kuulemma tärkeämpää, kuin mitkään paperit.
[/quote]
Ei naimisiinmeno ole ainoa keino suojata itseään, jos vaan on muuten osannut oikeusturvastaan huolehtia. Nythän kaikki meni oikeastaan ihan oikein, koska mieshän asunnon ja auton oli maksanut. Silloin ne kuuluvatkin hänen perillisilleen. Nainen sitten remonttimaksuilla vähän niin kuin kuitannut asumis- ja käyttöoikeuttaan noissa. Mutta noin muuten, avoliitossa olisi kyllä viisasta kirjata yhteisesti hankittu omaisuus aina kummankin nimiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.08.2014 klo 08:32"]
Mitä tästä meuhkaamaan. Kai jokainen aikuinen ihminen on vastuussa ratkaisuistaan. Jos pitää avioliittoa vanhentuneena instituutiona, osaa varautua tähän. Avoliitossa kun joka aamu erikseen mietitään aamukahvlla, vieläkö tänä aamuna jaksetaan rakastaa toisia ja ei olla yhdessä vain siitä pakosta, että ollaan naimisissa. Silloin tämä asia pitäisi olla selvä.
Työkaverille kävi myös niin, että mies kuoli yllättäen aivoverenvuotoon. 3 päivää kuoleman jälkeen miehen sukulaiset tulivat asuntoon asianajajan kanssa ja käskivät työkaverin kerätä henkilökohtaiset vaatteet ja lähteä. Kirjasivat kaiken ylös, ettei työkaverini ota luvatta matkaan mitään.
Työkaveri oli toki maksanut auton remontteja ja talon remontteja ja elämistä yms, koska rakastetaan ja kaikki on yhteistä. Ainoa ongelma oli vain se, että talo ja auto yms. oli miehen nimissä. Työkaveri sai vaatteet matkaan, mitään muuta ei pystynyt osoittamaan omakseen. Vuokrasi kaupungilta asunnon ja aloitti 50 vuotiaana elämän alusta patja lattialla ja lakanat verhoina.
Mutta hän tiesi tilanteen ja ei kannattanut vanhentunutta instituutiota ja rakkaus kuulemma oli kuulemma tärkeämpää, kuin mitkään paperit.
[/quote] siinäpä se, pitää olla kummankin nimi paperissa, avoliitto on valski yhdessäolon muoto jos uskoo rakkauteen ja toinen osapuoli huseeraa miten tahtoo.
[quote author="Vierailija" time="20.08.2014 klo 08:34"]
Onko sulta mennyt ohi kaikki omaisuusriidat, joita AVIOPARIT käyvät omaisuudestaan? Vaikka on avio-oikeudet, testamentit, avioehdot... Että maallinen omaisuus tuntuu olevan varsin arka asia eron hetkellä, ollaan sitten naimisissa tai naimattomia - ei se avioliitto noilta riidoilta todellakaan suojele. Ja muuten, nykyään avioeroissakin omaisuuden jaossa noudatetaan pääasiassa samaa proseduuria kuin avioerotilanteessa. Eli kaikki puoliksi vaikka olisikin vain toisen nimissä.
[/quote] avioehto
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.08.2014 klo 08:48"]
[quote author="Vierailija" time="20.08.2014 klo 08:32"]
Mitä tästä meuhkaamaan. Kai jokainen aikuinen ihminen on vastuussa ratkaisuistaan. Jos pitää avioliittoa vanhentuneena instituutiona, osaa varautua tähän. Avoliitossa kun joka aamu erikseen mietitään aamukahvlla, vieläkö tänä aamuna jaksetaan rakastaa toisia ja ei olla yhdessä vain siitä pakosta, että ollaan naimisissa. Silloin tämä asia pitäisi olla selvä.
Työkaverille kävi myös niin, että mies kuoli yllättäen aivoverenvuotoon. 3 päivää kuoleman jälkeen miehen sukulaiset tulivat asuntoon asianajajan kanssa ja käskivät työkaverin kerätä henkilökohtaiset vaatteet ja lähteä. Kirjasivat kaiken ylös, ettei työkaverini ota luvatta matkaan mitään.
Työkaveri oli toki maksanut auton remontteja ja talon remontteja ja elämistä yms, koska rakastetaan ja kaikki on yhteistä. Ainoa ongelma oli vain se, että talo ja auto yms. oli miehen nimissä. Työkaveri sai vaatteet matkaan, mitään muuta ei pystynyt osoittamaan omakseen. Vuokrasi kaupungilta asunnon ja aloitti 50 vuotiaana elämän alusta patja lattialla ja lakanat verhoina.
Mutta hän tiesi tilanteen ja ei kannattanut vanhentunutta instituutiota ja rakkaus kuulemma oli kuulemma tärkeämpää, kuin mitkään paperit.
[/quote]
Ei naimisiinmeno ole ainoa keino suojata itseään, jos vaan on muuten osannut oikeusturvastaan huolehtia. Nythän kaikki meni oikeastaan ihan oikein, koska mieshän asunnon ja auton oli maksanut. Silloin ne kuuluvatkin hänen perillisilleen. Nainen sitten remonttimaksuilla vähän niin kuin kuitannut asumis- ja käyttöoikeuttaan noissa. Mutta noin muuten, avoliitossa olisi kyllä viisasta kirjata yhteisesti hankittu omaisuus aina kummankin nimiin.
[/quote] nainenhan on saattanut maksaa ruoat sun muut ja tässä tapauksessa remonttikustannukset. Eli kummankin nimiin koska aina täytyy ottaa se huomioon että ero tulee tai kuolo voi korjata.
Mun mielestä on ihan reilua, että avoerossa molemmat saa pitää oman omaisuutensa, eikä aleta puolittelemaan (tämmöstä tapausta ei oikeasti ole ollut, kompensaatiot erossa pieniä). Rakkaudessa voi olla hieman tyhmä, mutta oma omaisuutensa kannattaa turvata. Nää naiset, joilla maksatetaan ruuat ja mies maksaa asunnon on niin tyhmiä, että niiltä kyllä avioerossa vietäisiin tuhkatkin pesästä avioehdon avulla (näitäkin ehtoja on, jossa miehen omaisuus on suljettu avioikeuden ulkopuolelle, mutta naisen omaisuus puolitetaan puolisoiden kesken eron sattuessa).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.08.2014 klo 09:11"][quote author="Vierailija" time="20.08.2014 klo 08:34"]
Onko sulta mennyt ohi kaikki omaisuusriidat, joita AVIOPARIT käyvät omaisuudestaan? Vaikka on avio-oikeudet, testamentit, avioehdot... Että maallinen omaisuus tuntuu olevan varsin arka asia eron hetkellä, ollaan sitten naimisissa tai naimattomia - ei se avioliitto noilta riidoilta todellakaan suojele. Ja muuten, nykyään avioeroissakin omaisuuden jaossa noudatetaan pääasiassa samaa proseduuria kuin avioerotilanteessa. Eli kaikki puoliksi vaikka olisikin vain toisen nimissä.
[/quote] avioehto
[/quote]
Jos huomasit, niin mainitsin tuon avioehson jo. Ei nimittäin ole yksi tai kaksi avioehtoa, jotka ovat oikeiden käsittelyn jälkeen purkautuneet koska sen on todettu olevan epäoikeudenmukainen tai kohtuuton toiselle osapuolelle.
[quote author="Vierailija" time="20.08.2014 klo 08:39"]
[quote author="Vierailija" time="20.08.2014 klo 08:34"]
Samaa mieltä. Jos kerran haluaa lain suojan, miksi ei mene naimisiin tai tee testamenttia tms. Hesarissa tänään haastateltu pariskunta sanoi, että eivät halua sotkea suhteeseen valtiota tai lakeja ja eivät halua mennä naimisiin. Kuitenkin peräsivät sitä, että valtio lailla turvaisi avoparien aseman - eli sitten kuitenkin haluaisivat sotkea lain suhteeseensa...?!?!
Jos avoparit rinnastettaisiin lainsäädännössä aviopareihin ja erossa omaisuus puolitettaisiin tai avoparit perisivät toisensa, miten kävisi esim. kämppiksinä eläville opiskelijoille? Heidän suhde ei ole avoliitto. Väitän myös, että monet nuoret asuvat seurustelukumppaninsa kanssa nimenomaan sillä tavalla, että tarkoituskaan ei ole sitoutua toiseen taloudellisesti. Miten erotilanteessa selvitettäisiin, onko kyseessä avoliitto vai kämppikset vai mikä suhde? Kommuunissa kaikki perivät toisensa, jos kukaan ei satu olemaan naimisissa...???
[/quote]
Suosittelisin lukemaan päivitettyä lainsäädäntöä noista pohtimistasi asioista: nykyään nimittäin avoerossa ja avioerossa omaisuus jaetaan usein samalla tavalla, eli kaikki puoliksi. Tähän harkintaan toki vaikuttaa se, että miten pitkään pari on ollut yhdessä, kuinka paljon omaisuutta on yhdessä kerrytetty jne. Siitä, mikä ero on kämppiksella ja avopuolisolla, voit kysyä vaikka Kelalta. Heillä on tuosta varsin selvät sävelet, koska esim. joidenkin tukien maksuun vaikuttaa puolison tulot.
[/quote]
Tuo on erittäin harvinaista. Jos toisella on kuitein tms. osoittaa, että hän on maksanut auton, veneen, kesämökin ja asunnon, ei toinen saa hyvitystä kuin muutaman tonnin siitä, että maksoi ns. elämisen. Avoliittoa ei todellakaan rinnasteta avioliittoon edes silloin, kun avoliitto on kesänyt vuosikausia.
[quote author="Vierailija" time="20.08.2014 klo 09:26"]
Mun mielestä on ihan reilua, että avoerossa molemmat saa pitää oman omaisuutensa, eikä aleta puolittelemaan (tämmöstä tapausta ei oikeasti ole ollut, kompensaatiot erossa pieniä). Rakkaudessa voi olla hieman tyhmä, mutta oma omaisuutensa kannattaa turvata. Nää naiset, joilla maksatetaan ruuat ja mies maksaa asunnon on niin tyhmiä, että niiltä kyllä avioerossa vietäisiin tuhkatkin pesästä avioehdon avulla (näitäkin ehtoja on, jossa miehen omaisuus on suljettu avioikeuden ulkopuolelle, mutta naisen omaisuus puolitetaan puolisoiden kesken eron sattuessa).
[/quote]
Olen erittäin paljon samaa mieltä!
Nainen (yleensä se on nainen) on typerä maksaessaan ruuan ja sähkön ja ns. juoksevat menot avomiehen hankkiessa nimiinsä asunnon ja auton ja kesäkökin. Sitten erossa itketään, kun naisella ei ole mitään.
Nainen asuu avoliiton ajan ilmaiseksi miehen maksamassa asunnossa, käyttää miehen autoa ja elää miehen siivellä ja erossa havahtuu, että enpä nyt hyödykään äijästä yhtä paljon kuin jos olisimme olleet naimisissa. Siihenhän naisten ajatusmaailma rajoittuu: haluan kunnon elintason, mutta en itse sitä maksa, maksakoot mies.
Minusta avoliitto on hyvä ratkaisu meille, jotka osaamme pitää rahan ja rakkauden erossa toisistaan. Meillä mies omistaa talon ja kesämökin, minä pari sijoitusasuntoa ja toisen kesämökin. Erossa en menettäisi yhtään mitään omaani, kaikesta on kuitit tallessa. Reilu peli puolin ja toisin eikä niin, että toisesta pyritään hyötymään.
[quote author="Vierailija" time="20.08.2014 klo 09:30"][quote author="Vierailija" time="20.08.2014 klo 08:39"]
[quote author="Vierailija" time="20.08.2014 klo 08:34"]
Samaa mieltä. Jos kerran haluaa lain suojan, miksi ei mene naimisiin tai tee testamenttia tms. Hesarissa tänään haastateltu pariskunta sanoi, että eivät halua sotkea suhteeseen valtiota tai lakeja ja eivät halua mennä naimisiin. Kuitenkin peräsivät sitä, että valtio lailla turvaisi avoparien aseman - eli sitten kuitenkin haluaisivat sotkea lain suhteeseensa...?!?!
Jos avoparit rinnastettaisiin lainsäädännössä aviopareihin ja erossa omaisuus puolitettaisiin tai avoparit perisivät toisensa, miten kävisi esim. kämppiksinä eläville opiskelijoille? Heidän suhde ei ole avoliitto. Väitän myös, että monet nuoret asuvat seurustelukumppaninsa kanssa nimenomaan sillä tavalla, että tarkoituskaan ei ole sitoutua toiseen taloudellisesti. Miten erotilanteessa selvitettäisiin, onko kyseessä avoliitto vai kämppikset vai mikä suhde? Kommuunissa kaikki perivät toisensa, jos kukaan ei satu olemaan naimisissa...???
[/quote]
Suosittelisin lukemaan päivitettyä lainsäädäntöä noista pohtimistasi asioista: nykyään nimittäin avoerossa ja avioerossa omaisuus jaetaan usein samalla tavalla, eli kaikki puoliksi. Tähän harkintaan toki vaikuttaa se, että miten pitkään pari on ollut yhdessä, kuinka paljon omaisuutta on yhdessä kerrytetty jne. Siitä, mikä ero on kämppiksella ja avopuolisolla, voit kysyä vaikka Kelalta. Heillä on tuosta varsin selvät sävelet, koska esim. joidenkin tukien maksuun vaikuttaa puolison tulot.
[/quote]
Tuo on erittäin harvinaista. Jos toisella on kuitein tms. osoittaa, että hän on maksanut auton, veneen, kesämökin ja asunnon, ei toinen saa hyvitystä kuin muutaman tonnin siitä, että maksoi ns. elämisen. Avoliittoa ei todellakaan rinnasteta avioliittoon edes silloin, kun avoliitto on kesänyt vuosikausia.
[/quote]
On myös aika harvinaista että avioerossa omaisuuden jaosta selviää riidoitta, vaikka avio-oikeuksien ja ehtojen myötä sävelet pitäisi olla harvinaisen selvät. Ei se laikimuutos avoerojenkaan sujuvuutta takaa yhtään sen enempää mutta Kommentoin siis vain tuohon, kun ap puhui avoriidoista ja väitti että kaikista noista säästyttäisiin avioliiton myötä. Ei todellakaan.
Ap ei tainnut lukenut hesarin juttua ajatuksella.
"Että näin, vaikka on testamentit ja asiakirjat omaisuudesta laadittu"
Kun nimenomaan hesarissa painotettiin, että testamentti kannattaisi tehdä. Sen turvin avoleski saa jäädä asumaan yhteiseen asuntoon jne.
Suurin osa avoliitossa olevista naisista selittää, että "me ei miehen kanssa uskota avioliittoon instituutiona eikä siks mennä naimisiin", kun todellinen syy tilanteelle on, että mies ei suostu avioliittoon. Miksi ihmeessä suostuisi kun on täysihoidossa avopuolisollaan ja saa seksiä minkä jaksaa kinuta ja silti voi lähteä kävelemään kaikki omaisuus mukanaan? Miehen näkökulmasta naimisiinmeno ei kannata ja nauravat partaansa kun naiset selittää ystävilleen ratkaisua.
Ei ole ongelmaa kun kummankin nimi on paperissa jos esim omistaa talon, purjeveneen jne. Ei tietenkään ole oikeutta asua asunnossa jos miehen nimillä ja tämä kuolee. Saa sitä olla aviolittossakin jos avioehto ts jompikumpi omistaa ennen avioliittoa vaikka talon Hgissä.