Lue keskustelun säännöt.
Eronnut uusperheellinen: olisitko jäänyt, jos olisit tiennyt tulevat vaikeudet?
20.08.2014 |
Erosin biologisten lasteni isästä 6 vuotta sitten ja nyt elän uusperheellisenä. Miehellä on aiemmasta suhteestaan 2 lasta, minulla 2 lasta ja nyt yhteinen lapsi tämän "uuden" miehen kanssa. Jos olisin tiennyt erotessani, miten vaikeaa on yhdistää kolmesta eri taustasta tulevat lapset samaan talouteen ja yrittää kasvattaa heitä tasapuolisesti ja ilman riitoja miehen kanssa, olisin varmaan jäänyt aiempaan suhteeseeni. Nyt kynnys erota tästä on vielä suurempi, mutta voin huonosti.
Kuinka moni muu katuu eroamistaan? En siis varsinaisesti halunnut jäädä exän kanssa, mutta kyllä perus ydinperhe olisi ollut tosi paljon helpompi kuvio.
Inhoan yhtä miehen lapsista ja olen kai sille vähän mustasukkainenkin. Mies paapoo tätä lastaan ihan liikaa.
Kommentit (19)
Uusioperhe on aina tuomittu epäonnistumaan. Lähtökohta jo luonnoton.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisin miettinyt uudemman kerran ja olisin yrittänyt saada aiemman kuvion toimimaan vielä sinnikkäämmin. Aika helposti tuli erottua. Myönnetään.
Er's tuttuni sanoi hyvin, ett' ei kadu eroaan, mutta katuu sit', ett' meni alunperin v''r'nn miehen kanssa yhteen ja teki sille lapset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erosin ns perushyvästä avioliitosta 14 vuoden jälkeen ja jäin 3 lapsen yh:ksi aikoinaan.
En todellakaan kadu eroa enkä tätä ihanaa uusperhettä mitä on eletty jo 18 vuotta!! Paljon paremppi näin, saan olla rakastettu ja arvostettu joka päivä ja olen yhdessä parhaan ystäväni kanssa:)
[quote author="Vierailija" time="20.08.2014 klo 08:06"]
Erosin biologisten lasteni isästä 6 vuotta sitten ja nyt elän uusperheellisenä. Miehellä on aiemmasta suhteestaan 2 lasta, minulla 2 lasta ja nyt yhteinen lapsi tämän "uuden" miehen kanssa. Jos olisin tiennyt erotessani, miten vaikeaa on yhdistää kolmesta eri taustasta tulevat lapset samaan talouteen ja yrittää kasvattaa heitä tasapuolisesti ja ilman riitoja miehen kanssa, olisin varmaan jäänyt aiempaan suhteeseeni. Nyt kynnys erota tästä on vielä suurempi, mutta voin huonosti.
Kuinka moni muu katuu eroamistaan? En siis varsinaisesti halunnut jäädä exän kanssa, mutta kyllä perus ydinperhe olisi ollut tosi paljon helpompi kuvio.
Inhoan yhtä miehen lapsista ja olen kai sille vähän mustasukkainenkin. Mies paapoo tätä lastaan ihan liikaa.
[/quote] vnahassa liitossa saatetaan kiduttaa mutta se menee niin että nk uusperheestä erotaan helpommin. sinun, mi nun ja yhteiset lapset, haasteellinen kuvio.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En olisi jäänyt. Mies kun otti rinnalleni toisen naisen, enkä minä jaa ketään miestä toisen naisen kanssa.
nyt sopeudun siksi uusperheeseen. Näin nelikymppisenä on lapsettomat miehet harvassa.
En tietenkään olisi jäänyt vanhaan suhteeseen! Paska mikä paska, ei se siitä muuksi muutu, vaikka joku toinen olisi yhtä paska.
Sen sijaan olisin jäädä sinkuksi sen ensimmäisen eron jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa miettiä sitäkin vaihtoehtoa että eroaa huonosta suhteesta, mutta ei perustakaan uusperhettä vaan asuu omien lastensa kanssa. Tää on helppoa ja kivaa:-)
[quote author="Vierailija" time="20.08.2014 klo 08:34"]
[quote author="Vierailija" time="20.08.2014 klo 08:06"]
Erosin biologisten lasteni isästä 6 vuotta sitten ja nyt elän uusperheellisenä. Miehellä on aiemmasta suhteestaan 2 lasta, minulla 2 lasta ja nyt yhteinen lapsi tämän "uuden" miehen kanssa. Jos olisin tiennyt erotessani, miten vaikeaa on yhdistää kolmesta eri taustasta tulevat lapset samaan talouteen ja yrittää kasvattaa heitä tasapuolisesti ja ilman riitoja miehen kanssa, olisin varmaan jäänyt aiempaan suhteeseeni. Nyt kynnys erota tästä on vielä suurempi, mutta voin huonosti.
Kuinka moni muu katuu eroamistaan? En siis varsinaisesti halunnut jäädä exän kanssa, mutta kyllä perus ydinperhe olisi ollut tosi paljon helpompi kuvio.
Inhoan yhtä miehen lapsista ja olen kai sille vähän mustasukkainenkin. Mies paapoo tätä lastaan ihan liikaa.
[/quote] vnahassa liitossa saatetaan kiduttaa mutta se menee niin että nk uusperheestä erotaan helpommin. sinun, mi nun ja yhteiset lapset, haasteellinen kuvio.
[/quote]
minä uskon, että uusperheestä erotaan sen vuoksi helpommin, koska kynnys erota on madaltunut. Ensimmäinen ero on aina vaikein. Toisen kerran ei enää suostu huonoon kohteluun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En olisi jäänyt missään nimessä lapseni isän kanssa yhteen, se ei ollut enää vaihtoehto. Mutta mitä olisin voinut tehdä, olisin voinut odottaa pidempään kuin pari vuotta ennen kuin menin nykyisen miehen kanssa naimisiin. Kuvioissa ei edelleenkään ole kuin tämä minun yksi lapsi, siinä mielessä mitään erityisempiä vaikeuksia ei ole minkään yhteensovittamisessa, mutta nyt tuntuu että hätiköin, ja jos en olisi naimisissa, en olisi enää hänen kanssaan. Mutta ehkä tämä on ohimenevää... Ainakin, jos eroan jossain vaiheessa niin tiedän, etten enää muuta kenenkään kanssa yhteen niin kauan, kuin lapsi asuu kotona! (Siis lapsi ei ole parisuhteessamme ongelma, mutta ikävä se on lapsenkin kiintyä taas yhteen ihmiseen, jonka kanssa mutsi ei sitten jaksaiskaan olla... =D )
[quote author="Vierailija" time="20.08.2014 klo 08:26"]
Erosin ns perushyvästä avioliitosta 14 vuoden jälkeen ja jäin 3 lapsen yh:ksi aikoinaan.
En todellakaan kadu eroa enkä tätä ihanaa uusperhettä mitä on eletty jo 18 vuotta!! Paljon paremppi näin, saan olla rakastettu ja arvostettu joka päivä ja olen yhdessä parhaan ystäväni kanssa:)
[/quote]
Mitä miehesi saoo siitä, että sulla on suhde ystäväsi kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mieheni luuli että olen velvollinen hoitamaan hänen lapsia. aina jättänytt niitä minulle ja lähti vaikka minne. voi helvettiä miten hölmö minä olen. olisi pitänyt lähteä pois ja soittaa lasten suojeluun. tulisivat katsomaan että isä ei hoitaa lapsia ollenkaan. virallisesti määrätyt tapaamis päivät isän luona lapset viettäneet minun seurassa. vieläkö teitä ihmetyttää miksi äitipuolet ovat niin katkerat. kysykää teidän lapsesta kuka hoitaa niitä ja mitä isi tekee.
Alkuaikoina oli hankalaa mutta ajan kanssa meidän uusperhe on hioutunut timantiksi. Tämä perhe on aarre, varsinkin kun tietää miten paljon sen toimimiseen olemme tehneet töitä! Yhdessä nyt oltu yli 10 vuotta.
Mutta se vaati aikuisilta kyllä paljon ja omien ikävien tunteiden yläpuolelle nousemista. Olin minäkin alkuvaiheessa mustasukkainen mutta ymmärsin, että okei, tunne on tunne mutta se on varsin lapsellista ja turhaa oikeasti tuntea näin. Ap, sun pitää tehdä töitä etenkin itsesi kanssa jotta jaksat olla vahva ja oikeudenmukainen vanhempi perheessäsi.
En olisi missään tapauksessa jäänyt vanhaan suhteeseen. Olisin varmaan suljetulla nyt jos olisin jäänyt.
Jos jotain tekisin toisin niin tässä nykyisessä suhteessa olisi voinut jättää yhteisen lapsen hommaamatta. Siihen saakka meni hienosti kauan aikaa. Miehelläni ei ollut ennestään lapsia ja aloite lapsenhankintaan olikin hänen. Kauhea sanoa näin, mutta sen jälkeen koko parisuhde meni aivan päin p..tä kun mies ei enää muuta näe eikä kuule kuin oman lapsensa. Rakastan lasta toki, onhan hän minunkin, mutta tuntuu että mies lakkasi olemasta puoliso ja on nykyään vain isä. Luulin että näin käy vain naisille mutta ei näköjään. Lapsi on jo eskarissa joten mistään vauva-ajan huumasta ei ole kyse.
En missään tapauksessa olisi jäänyt vanhaan suhteeseen. Toisaalta taas, helppohan minun on sanoa, koska uusperheeni on maailman paras ja olen todella onnellinen. Ihana mies, ihanat lapset, selvät pelisäännöt ja aikuiset ovat samalla linjalla kasvatusasioista ja oikeastaan kaikesta muustakin.
Kuulostaa siltä, että olet uusperheen perustanut aivan liian nopeasti ja harkitsematta. Kyllähän nyt tuollaiset kasvatusasiatkin ja se että kohdellaanko lapsia tasapuolisesti ym. pitää käydä todella hyvin läpi jo ennen yhteenmuuttoa. On vastuutonta käytöstä aikuisilta lähteä kotileikkiin mukaan ilman kunnollista tutustumista ja varmistumista siitä, että yhteinen kasvatuslinja pitää. Käy taas niin sääliksi lapsia. Viattomat aina kärsii.
Yrittäkää nyt vielä miehen kanssa selvittää ongelmat. Tai ehkä vaan olet niitä tyyppejä, jotka lyövät heti hanskat tiskiin. Varsinkin jos jo ensimmäisestä liitosta olet eronnut liian hätiköiden.
Itse olen perustanut ensimmäiseksi liitokseni uusperheen, eli miehen lapsi on asunut aina kanssamme. Meillä on mennyt kivasti, yhteisiä lapsia on saatu 2. Mutta jos nyt pitäisi lähteä perustamaan nelikymppisenä uutta uusperhettä niin ei kiitos. Yksi hiottu yhteenlittymä saa riittää mulle ;)
Lopettakaa jo nämä provot....