Lue keskustelun säännöt.
Mies pitkällä sairaslomalla, on ennemmin yöt yksin kotonaan...
19.08.2014 |
... kun mun luona mun kanssa. Sairasloma ei sinällään syynä siihen, ettei ole tai ettei voisi olla mun luona, syy on, ettei halua herätä aamuisin siihen, kun lapset herää ja lähtee kouluun (alla usean vkon kesäloma, jolloin lapsetkin nukkui pitkään ja nyt tosiaan usean vkon sairasloma).
No, ymmärrän, että joinain aamuina haluaakin nukkua pitkään ilman "häiriöitä", mutta kaikesta päätellen aikoo pysytellä kotonaan paitsi vkonloppuisin. Silloin, kun lapseni ovat isällään, ollaan sitten miehen luona ja mun seura kelpaa.
Pointti tässä on se - pelkkää avautumista ja purnaamistahan tämä on - että minä haluan olla ja olenkin miehen kanssa aina kun se on mahdollista. Mies sen sijaan... no, tulee yöksi jos tulee, tai sitten ei jos ei huvita, jaksa, ehdi tmv. Oletettavasti ihan joo tykkää ja jopa rakastaakin, mutta ei vaan halua olla mun kanssa yhtä paljon kuin minä haluaisin olla hänen kanssaan ja/tai ei halua olla lasten kanssa, vaikka muuta sanookin. Yhteenmuuttoa turha kuvitellakaan tältä pohjalta.
Enkä tiedä, lieneekö turha kuvitella tältä suhteelta mitään muutakaan... Ärsyttää, harmittaa... Yhdessä oltu vuoden verran.
Kommentit (20)
Sairaana, jos terveenäkään ei jaksa virmeraan miehen lapsia. Ihan tavallinen tapaus. Ja sairaana saa kerrankin nauttia rauhallisista aamuista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vedänkö hätäisiä johtopäätöksiä, jos oletan tämän tarkoittavan jatkon kannalta jotain vai voinko olettaa, että voisi johtua sairasloma-ajasta... Jaapa, mene ja tiedä...
ap
Eli odotat sairaslomalaisen viihdyttävän sua?
Varmaankin nuo lapset häiritsee. Mutta teillähän hyvä tilanne, omat asunnot. Seurustele rauhassa, anna omaa tilaa toiselle ja hups lapset kasvaa ja voitte muuttaa yhteen myöhemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vitonen: Ei minua viihdyttää tarvi, mutta tykkäisin olla miehen kanssa, vaikka vaan kainalossa ja nukkua vieressä. Olla yhdessä.
Ja niin, lapset kasvaa ja on puolet ajasta isällään, joten voidaan ja saadaan olla kahdestaankin. Mutta vuosikausia seurustelukaan ei ole se, mitä haluan... Pienin lapsista kuitenkin vasta 8v.
ap
riippu vähän miten kipeä on. onko muuten lomalla teidän kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikeasti, mikä sun ongelma on? Lapseton mies ei halua olla sun lasten kanssa aina kun ne on sulla? So? Miksi sen pitäisi haluta?
Mä olen seurustellut lapsettoman miehen kanssa nyt 8kk. Hän ei ole edes tavannut mun lapsia! Mun mielestä se on ihan normaalia... me tutustutaan ensin kahdestaan. Vietetään ihanaa aikuisten aikaa, kun lapset on isällään. Ei todellakaan vielä lapsia tähän... Meillä on loppu elämä aikaa! Yhteen ei ole kiire muuttaa. Tämä on ihanaa! Rusinat pullasta ja silleen ;)
Mitä ap sun lapset tuumisi siitä, jos mies olisi teillä aina,1
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kesäloma oltiin melko lailla yhdessä, kahdestaan ja lasten kanssa... Ei ole periaatteessa fyysisesti hirveän kipeä, lepoa määräsi lääkäri ja rasituskielto (ei siis lenkkeilyä, saunomista, sekstailua, painavien kassien kantamista tms.)
Ja miten niin grow up...?
ap
Ja joo, myönnän asiaa ajateltuani ja kun sain sen "oksennettua" ulos, että tosiaan, miksi mies - vaikkei lapseton olekaan - olisi 24/7 mun ja lasten kanssa... kun voi olla rauhassa omissa oloissaankin välillä. Ja se aika kahdestaan on niin järjettömän ihanaa, että ehkä keskityn nauttimaan täysillä siitä ja muuten keskityn täysillä aikaan lasteni kanssa.
Kiitos kuitenkin, kun sain avautua...
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suosittelen kyllä lämpimästi antamaan miehelle omaa tilaa. Veikkaan sen olevan kaikille osapuolille parasta.
Miesystäväsi haluaa deittailla ja pitää suhteen kevyenä, vakituisena seksisuhteena jossa on myös ystävyyttä tai kumppanuutta hiven. Mutta jos olette jo vuoden tapailleen tiiviistikin, niin ei hän kyllä kanssasi yhteen ole muuttamassa tai asettumassa toisen (kolmannen) kasvattajan rooliin rinnallesi. Voit unohtaa ainakin yhteisen perheen perustamisen haaveet.
Olen itse uusperheen äiti ja kyllä meillä "konkareilla" rakastuminen oli ihan yhtä täysin jalat alta vievää kuin lapsettomanakin. Toisen seurassa halusi olla ihan koko ajan, oli kipeä tai köyhä, rikas tai hikinen. Rupesimme varsin pian miettimään millaisia konkreettisia mahdollisuuksia meillä on yhdistää perheemme ja muuttaa oikeasti yhteen. Nyt 11. vuosi menossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies minua 20v vanhempi, omat lapsensa jo aikuisiksi kasvattanut, joten ehkei siksikään tahdo olla lasten kanssa niin paljoa vaan viettää ennemmin aikaa kahdestaan... Ehkä...
Kunhan vaan mietin. Mutta eri asioita me selvästi halutaan ja aikataulut kovin poikkeavat toisistaan...
ap
[quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 21:04"]
Mies minua 20v vanhempi, omat lapsensa jo aikuisiksi kasvattanut, joten ehkei siksikään tahdo olla lasten kanssa niin paljoa vaan viettää ennemmin aikaa kahdestaan... Ehkä...
Kunhan vaan mietin. Mutta eri asioita me selvästi halutaan ja aikataulut kovin poikkeavat toisistaan...
ap
[/quote]
Tuo kertoikin jo paljon, nuorta pesää ;)
[quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 21:19"]
Tosi nuorta, olen 37v =D
ap
No kyllä miehen silmissä, jos hän on lähellä 60. Mainitsit hänen olevan sinua 20v vanhempi, yök sanon minä, vaikka reilu 40 olenkin.
[/quote]
Sua päännii se, että miehellä on vapaus ja sulla ei.
Sinä haluat perhettä, mies seukkailuystävää. Teillä on siis erilaiset tarpeet.
Myönnän, etten itsekkään haluaisi em tilanteessa viettää sairauslomaani lapsikatraan keskellä, jotka eivät ole minun. Ei pahalla