Lapsi ja isi kotona
Auttakaa. Olen ollut kotiäiti ja nyt taas töissä. Mieheni kanssa olemme onnellisia, suunnitelleet kihlausta ja pian yrittämässä toista lasta. Päävastuu lapsen hoidosta on minulla ollessamme koko perhe kotona vapaalla tai reissusssa, ym. Mies tekee kun pyydän, omatoiminen ei ole. Jossain vaiheessa valitin asiasta, nykyään teen vaan enkä jaksa valittaa. Välillä väsyttää kyllä. Nyt kuitenkin kun palasin töihin ja mies ja 1v tytär jäivät kotiin (5kk näin olisi tarkoitus), ensimmäisen kahden vkon aikana olen töiden päälle saanut hoitaa lähes kaikki kotityöt. Mies tyhjentää tiskikoneen, mutta kaikki muu jää minulle. Lapsen kanssa hän viettää päivän sisällä joten ulkoilukin jää minun hoidettavaksi. Tänään pinnani kiristyi ja sain kunnon raivokohtauksen asiasta, oliko tähän aihetta? Ja tämän lisäksi pitkään opeteltu päivärytmi meinaa sekoittua, sillä mies sitä mieltä että ei se ole niin justiinsa. Hän yrittää noudattaa rytmiä, mutta ruokailuajat heittelee tunnilla ja pottailu saattaa unohtua koko päiväksi vaikka potalla on käyty säännöllisesti jo pitkään. Kannattaako tätä suhdetta enää jatkaa? Vai onko tämö aivan turha syy erota? Muuten olemme kuin luodut toisillemme, olleet 10v yhdessä ja mies on kohtelias, kiltti, rehellinen ja ahkera työssään. Mutta äärettömän laiska kotona. Töistä tullessa lattialla lojuu likaisia sukkia, vaippoja... ja itse ärsyynnyn sotkusta ja joudun suoraan aloittamaan siivoamisen kun tulen töistä.
Kommentit (26)
No, minäkin olen sitä mieltä ettei se ole niin justiinsa. Meilläkin saattaa ruoka-ajat heittää tunnilla enkä ole huomannut siitä mitään haittaa. Pottaharjoittelut on mielestäni aika turhaa työtä, kunhan sen verran on tutustuttu asiaan että tietää mikä tarkoitus potalla on niin lapsi oppii kuivaksi kun on siihen kypsä. Näin olen toiminut omieni kanssa (5 lasta)ja kuivaksi ovat oppineet vajaa 2v - 3v.
Mutta kotityöt mies todellakin saisi tehdä kun kerran kotona on, ja syntyneet sotkut siivota. Voisitteko jotenkin sopia ihan yksityiskohtaisesti mitkä hommat miehen kuuluu hoitaa koti-isyysaikanaan. Keskustelkaa asiasta kunnolla, siitä mikä on reilua ja kohtuullista!
Miehen olisi aika ryhdistäytyä kotitöiden ja ulkoilun suhteen. Piste.
Kiitos vastauksista. Luulin jo olevani ainut nainen joka tälläisen miehen kanssa kamppailee. Kyllä nyt on joku päätös tehtävä. Ja vielä kun niin pääsimme päättämään sen että haluamme jo lisää lapsia.... hetkessä taas kaikki on huonosti. Kai olen vaan niin väsynytkin että kaikki tuntuu niin kamalalta ja itkettää. Yleensä en itke juurikaan. En kyllä halyaisi erota tälläisen vuoksi, ja ajatella tulevaisuutta yksin lapsen kanssa koska rakastan miestäni. Taidan antaa hänelle loppuviikon aikaa näyttää onko hän luottamuksen arvoinen. Luottamuksella tarkoitan kun esim valehdellut päiväuniajoista kun nukkuivat eri aikaan mitä lapsen rytmi on..
Mies on kotona siksi koska sai töistään vapaata ja minä töissä koska sain unelmieni työpaikan joita ei aina ole tarjolla.. ajattelin jo irtisanoutua työstäni , ja mennä itse hoitamaan kotiin tyttöä.. mutta uskon että sitä katuisin jos luopuisin työpaikasta..
Ja sotkun sallin kyllä jos ovat taaperon kaappien penkomisia yms
Ja tiskit ym. Jos ulkoilussa on mennyt pidempään ja ei ole ehtinyt tiskata. Mutta kun kotiin tullessani sotkut ovat miehen aiheuttamia, tiskivuori, märkä pyyhe suihkun jäljiltä lattialla samoin likaiset päältä heitetyt vaatteet.
[quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 22:21"]
Anna aikaa, ja mielummin päästä mies töihin. Kotona olo ei vaan sovi kaikille, ja oikeasti vauvan (alle 1 v) kanssa kotona on oikeasti tosi paljon leppoisampaa kuin yli 1 vuotiaan. Taaperon kanssa tulee sotkua ja kodin siistinä pitäminen vaatii paljon enemmän kuin vauvan kanssa.
[/quote]
Täytyy muistaa että vauvoja ja taaperoita on moneen junaan. Meillä ainakin elämä vilkkaan taaperon kanssa on ihanaa vauvavuoteen verrattuna. Päivällä pystyy tehdä jo jotain muutakin kuin ihmetellä kitisevää ja huonosti nukkuvaa lasta.
Kun tulet kotiin laitamiws ja taapero silloin ulos ihan ktlmän rauhallisesti, suljesilmäsi siksi aikaan tai juo kahvia lue lehteä, jotain vain itsellesi vaikka puoleksi tunniksi. Sen jälkeen alat katsella mitä teet itse lataa pyykki kone, valmista ruoka, kun mies ja taapero tulee sisään laita mies tekemäänsalaatti syökää sitten mies siivoaa keittiöntiskitkoneeseen pyyhkii pöydän tiskipöydän jne, pesee myös kattilat yms. Kerätkää tavarat yhdessä jos pitää imuroida tai lakasta sano vaanmiehellesi että nyt olis hyvä tehdä se kun kone on pyörinyt ehdotaettä levitätte pyykit yhdessä tabulla kirjoitan joten sori kirjoitus virheet
AP, mites oman työnaloituksesi kanssa on? Osaatko sinä tämän kahden viikon jälkeen työpaikkasi rutiinit ulkoa, oletko jo pystynyt rytmittämään työsi täysin niin, ettei yllättäviä tilanteita, kiirettä tai korjattavia sotkuja synny? Uskoisin, ettet ole.
Mieti, että miehesi on nyt lapsenhoidon kanssa samassa tilanteessa kuin sinä töissäsi. Kuulostaisi siltä, että suhtaudut mieheesi kuin työntekijään. Sinä olet nyt aikatauluttanut niin lapsesi - jos päivärytmiä on pitänyt lapsen kanssa "pitkään opetella" - kuin nyt sitten miehesikin johonkin sinulle sopineeseen rytmiin. Miehellä voi olla hiukkasen vaikeuksia noudattaa aikataulua, jos hänet pistetään tätä nyt noudattamaan vilkkaan taaperon kanssa, jota ei ole aiemmin pääsääntöisesti hoitanut, ja jolla ehkä ei tällaista säännöllistä rytmiä ole (meillä kyllä taapero tulee nykimään jalasta, jos ateria jää väliin, ja alkaa riehua, jos ei pääse päikkäreille...) ja siksi tavarat jäävät hujan hajan.
Oletko kertonut miehellesi tarpeeksi selkeästi, mitkä tuossa aikataulussa ovat prioriteetteja, ja miksi? Esimerkiksi minä painottaisin nyt noita ruoka-aikoja, pottailua ja päiväunia. Ne tehdään ajallaan. Taaperon sotkut ja sellaiset tavarat, joilla hän voi satuttaa itsensä, korjataan pois. Nuo pitäisi saada kyllä parissa viikossa toimimaan, jos miehellä on ollenkaan järjestelykykyä - ja tämähän ei ole ollenkaan taattua. Sen jälkeen voit alkaa olettaa, että mies tekee kotona muutakin.
Kotityöt tekee se joka on kotona. Eri asia lomilla. Älä nyt kuitenkaan eroamaan ala, ei se siitä ainakaan helpotu.
Tuntuu että tekemällä teet ongelmia. Ei se päivärytmi ole niin jetsulleen ja vuoden ikäisen pottatreeni on ihan naurettavaa. Pingoti pingoti pomoti pomoti.
Meillä oli vähän samanlaista joskus, tosin minä olen ollut koko ajan kotona ja mies yksin lastenhoitovastuussa lähinnä silloin, kun minulla on ollut omia menoja, harrastuksia tms. Mies saattoi silloin vaikka unohtaa yhden ruokailun välistä, kun "ei lapsi vaikuttanut kovin nälkäiseltä." Aika paljon kinattiin asiasta, ja lopulta mies alkoi tehdä asiat enimmäkseen vaatimallani tavalla.
Mutta. Näin jälkikäteen ajatellen olisi ollut fiksumpaa antaa miehen tehdä omalla tavallaan eikä pakottaa sopeutumaan minun rutiineihini. Ihan oikeasti, ei se lapsi rikki mene vaikkei ruoka olisi pöydässä niin minuutilleen. Omat sotkut saisi tietenkin siivota, mutta kuten joku edellinen kirjoitti, ap:n mies vasta opettelee kotonaoloa. Kannattaa keskustella asiasta ja luoda yhdessä sellaiset rutiinit, että kummankaan ei tarvitse liikaa joustaa ja tuntea itseään ylikävellyksi. Minäkään en nykyään jaksa enää valittaa miehelle vähän sotkuisesta keittiöstä jos olen ollut poissa, koska tiedän, että mies ei vaan kertakaikkiaan huomaa ihan jokaista lattialla pyörivää murusta tai tiskipöydän kulmalle unohtunutta astiaa, ja on kuitenkin tehnyt parhaansa minua varten.
[quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 22:36"]
11 jatkaa vielä.
palkattu apukin on meillä hurjasti käytössä. Mitään kodin remppaa ei mies tee itse (vastikään vaihdatti lampun sähkömiehellä, tosin muiden sähkötöiden ohessa), kodin siivoaa siivoojat, pesula silittää paidat, pihan siistii puutarhuri... JA voi sitä murinaa, kun yritän selittää että ennen siivoojia pitää tavarat laittaa paikoilleen, jotta pääsevät tekemään työnsä (ei kuulemma tarvi). Onneksi miehellä on hyväpalkkainen duuni, muuten homma ei toimisi pelkkien minun ja ikääntyneiden appivanhempien avulla.
[/quote]
Mies siis hoitaa oman osuutensa kotihommista maksamalla siivojan ja pesulan. Miehen vanhemmat käy auttamassa. Mitä sä vielä haluat? Pitäskö sen miehen tehdä kaikki, että olisit tyytyväinen? Ei missään huushollissa voi olla niin paljon kotihommia etteikö niitä saa 4 aikuista, siivooja, pesula ja puutarhuri + satunnaiset korjaajat hoidettua. Vieläpä kevyesti. Turhaa ruikuttamista sulla. Jättäisitte edes ne isovanhemmat rauhaan, niillä olis varmaan muutakin tekemistä kuin huolehtia 2 aikuisen ihmisen perheestä.
[quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 23:27"]
Kiitos vastauksista. Luulin jo olevani ainut nainen joka tälläisen miehen kanssa kamppailee. Kyllä nyt on joku päätös tehtävä. Ja vielä kun niin pääsimme päättämään sen että haluamme jo lisää lapsia.... hetkessä taas kaikki on huonosti. Kai olen vaan niin väsynytkin että kaikki tuntuu niin kamalalta ja itkettää. Yleensä en itke juurikaan. En kyllä halyaisi erota tälläisen vuoksi, ja ajatella tulevaisuutta yksin lapsen kanssa koska rakastan miestäni. Taidan antaa hänelle loppuviikon aikaa näyttää onko hän luottamuksen arvoinen. Luottamuksella tarkoitan kun esim valehdellut päiväuniajoista kun nukkuivat eri aikaan mitä lapsen rytmi on..
[/quote]
Sinäkö sen rytmin päätät edelleen? Anna miehen hoitaa lapsi omalla tavallaan. Heillä on oma rytminsä ja tapansa tehdä asiat.
En kolmatta lasta enää tuohon perheeseen tekisi. Koeta vielä koulutusta siihen vanhimpaan .
En katselisi tuollaista menoa päivääkään. Käykää neuvolassa perheneuvojalla ja keskustelkaa koko perhe siellä neuvojan kanssa. Miehelläkin voi silmät avautua. Jos ei avaudu, haluaisiko miehesi maksaa omasta pussistaan (ei olisi lapsen tai perheen menoista pois, vaan miehen kaljoista, tupakasta ja urheiluharrastuksista) teille siivoojan?
Miksi hän jäi kotiin, kun ei selvästikään siellä viihdy? Toista ei tod ainakaan!
Mahdanko saaha miestäni koulutettua? Vaikea valinta...
Mun mies on ihan samanlainen..
" ei se oo niin justiinsa" (taaperolle jää kakkaa pyllyyn vaipanvaihdon jälkeen) tai
"antaa hetken kitistä" (taapero herää päikkäreiltään, kitisee/karjuu vartin pinnasängyssä ennenkuin mies vaivautuu lapsen nostamaan sieltä pois, tiedän kun livahdin hiljaa sisälle ja kuulostelin eteisessä)
" ei menty ulos, siellä oli niin kylmä" (ulkona -5 astetta..)
" oon saanu ihan rauhassa tehä omia juttuja, tossa toi muksu on pyöriny ja touhunnu itsekseen" (mies hakkaa änäriä, taapero tollottaa Kaapoa yms. lastenohjelmia vieressä)
Näitä riittää. Kasvaako mies? Ei. Haettiinko lapselle pk-paikka? Kyllä.
Tuttu tunne! hattua nostan niille naisille. Joiden miehet on kotona! Taitaa kohta tulemaan naisten burnoutit yleisemmiksi, kun valtio vielämäräsi" isät jämään kotia.