Masennustako?

Tuntuu vähän naurettavalta kirjoittaa tästä tänne, mutta ehkä täältä löytyy ihmisiä ketkä on oikeasti sairastaneet masennusta ja voisivat jotenkin auttaa. Kaikki alkoi lukioikäisenä, kun en enää jaksanut käydä koulua ja valmistumiseni oli vaarassa. Olen aina ollut vähän yksinäinen ja sosiaaliset tilanteet haastavia, paljon hylkäämisiä jne taustalla. Tuohon aikaan en jaksanut enää muuta kuin maata sängyssä ja tuijottaa kattoon, olin myös vakuuttunut että edes vanhempani eivät halua minun olevan elossa ja mietin koko ajan itsemurhaa. Jotenkin vaan jatkoin silti eteenpäin, ja nyt tähän asti reilusti yli parikymppisenä mielialani ovat menneet kausittain joko tyytyväisenä elämääni, tai sitten jokin vastoinkäyminen on ajanut taas siihen syöksykierteeseen, että olen vain taas tajuttoman uupunut, jatkuvasti ärtyinen ilman syytä, syön lohduttaakseni itseä, en saa mitään aikaiseksi ja inhoan itseäni. En nuku kovin hyvin ja sängystä nousu on todella vaikeaa, saatan mahdollisuuden tullessa maata puolillepäivin ja itkeskellä valtavan ahdistavaa oloa. Usein tuntuu että seinät kaatuu päälle ja ajatus kuolemasta lohduttaa. Olen tästä hiljattain avautunut poikaystävälleni, joka yrittää olla tukenani mutta se on raskasta hänellekin. Seksihalutkin on olleet aika vähissä itselläni.. Tulee vain syyllinen olo että entä jos vaan masennan hänetkin kun jankutan miten en jaksa enää. Muutama kuukausi sitten tajusin olevani niin loputtoman uupunut kaikkeen. Sellaista väsymystä on hankala kuvailla. Poikaystäväni on sitä mieltä että tarvitsisin ulkopuolista apua tai jotain. Tavallaan itsekin haluaisin, että joku selvittäisi onko minussa jotain vikana vai olenko vain luonteeltani näin epävakaa ja yksinkertaisesti negatiivinen ihminen. Onko täällä ihmisiä ketkä samaistuvat tähän sekavaan tilitykseen?