Lue keskustelun säännöt.
Erityislasten vanhemmat, kysymyksiä teille!
18.08.2014 |
Minkä ikäinen lapsesi oli, kun hänellä todettiin erityistuen tarve? Aavistelitko itse mitään? Miten se huomattiin?
Käytiin tänään 1,5-vuotisneuvolassa tuon toisen lapsemme kanssa ja saatiin lähete tutkimuksiin (sekä fyster, että puheter ja mahdollisesti muutakin). Lapsi ei puhu, edes tavuja, omaa kieltään vaan. Tuntuu ymmärtävän, mutta ei aina reagoi kuten pitäisi (useimmiten tulee syömään pyydettäessä, mutta aina ei). Ei syö itse, eikä juo, ei edes yritä. Ei osoita kysyttäessä esim. missä lamppu, mutta vilkaisee kyllä lamppua/iskää/isoveljeään kun kysytään missä jokin tai joku on. Ei kuitenkaan kovin nopeasti, vaan hetken aikaa mietittyään ja kun on usein toistettu. Eikä aina. Lapsi ei kävele, mutta noussut jo pitkään tukea vasten seisomaan, sohvaa ja muuta pitkin sivuttain myös kävelee mutta ei esim. taaperokärryillä tai käsistä kiinni pitäen. Mitäpä muuta. Huoli on iso, vaikka lääkäri sanoikin ettei tässä vaiheessa voi vielä sanoa yhtään mitään. Epäilys kuitenkin on, että kaikki ei ole ihan kunnossa kun eteenpäin lähetettiin.
Kommentit (7)
Mun lapsi on kohta 4v ja puheen kanssa jonkun verran tai aika paöjon ongelmia. Melkeen vuos odotettiin puheterapialle. Mua jotenki pelottaa vaikka pojasta ei vikaa oo löytyny ni toi puhe... todella epäselvää muiden korvii
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No minä huomasin avun tarpeen jo kun lapsi oli 3v. Puheesta ei saanut selvää kuin minä, oli kyllä sellaista siansaksaa. Th:lle ilmaisin huoleni asiasta ja hän totesi että johtuu ihan pojan ylivilkkaudesta, jotkut nyt vain alkavat puhua myöhemmin. Lapsi oli kyllä todella hyperaktiivinen mutta siitä en osannut olla huolissani laisinkaan toisin kuin th, joka passitti pojan lääkärille koska epäili adhd:ta.
Adhd:ta ei koskaan löytynyt ja vasta siinä vaiheessa th heräsi siihen, että pojan puhe tosiaan on aika pahasti jäljessä. Saatiin lähete puheterapeutille (käynnit aloitettiin kun lapsi oli 4v.) ja tämä taasen suositteli vielä psykologia, joka kartoittaisi mahdolliset ongelmat paremmin. Lopputulema oli se, että pojalla oli puheessa paljon viivästymää sekä kuullun ymmärtämisessä vaikeuksia (monet olivatkin pitäneet lasta tyhmänä kun kaikki piti sanoa hitaasti ja selvästi ja noiden asioiden takia myös muut lapset kiusasivat aika rankasti). Psykologin mukaan ylivilkkauskin johtui ihan siitä, että lasta ei ymmärretty eikä hän osannut ilmaista asiaansa niin että muut olisivat ymmärtäneet. Hän oli siis turhautunut ja se purkautui ylivilkkautena.
Puheterapiaa jatkettiin ja 5-vuotiaana poika aloitti päiväkodissa puolipäiväisenä (tukitoimena). Koulunkäynnin aloitti erityiskoulussa.
Nykyään lapsi on 8v. ja puhe ei ole laisinkaan epäselvää enää vaikka joitain hassuja sanoja vielä tuleekin. Kuullun ymmärtämisessä on vielä hieman häikkää mutta hurjasti lapsi on silti mennyt kehittynyt.
Harmittaa vain suunnattomasti kun en osannut olla tarpeeksi jämäkkä aikoinani vaan uskoin th:ta. Uskon, että lapsi itsekin olisi säästynyt monelta mielipahalta jos puheterapia sun muut olisi aloitettu aikaisemmin.
Ap:n kotikunnassa on hyvin puheterapiaresursseja tarjolla, kun voidaan lähettää jo 1,5-vuotiaana arvioon. Tuossa iässä ei vielä tarvitse puhua. Ymmärtää toki jotain pitää, mutta sitäpä ne varmaan hakevat tuolla pute-lähetteellä :) Saat jutella asiasta. 1,5-vuotiaana saa fysioterapialähetteen, jos ei vielä osaa kävellä. Lapsesi voi olla vain hidas kypsymään, tuossa iässä erot ovat vielä suuria. Ymmärrän, että huolesi on varmasti valtava, mutta tässä vaiheessa ei oikein voi muuta kuin odotella.
Meidän kuopus kehittyi hitaasti. Nyt on 10-vuotias koululainen. Yli ysin todistus koulussa ja telinevoimistelu harrastuksena.
Hesassa ei 1,5-vuotiaat tod pääse kunnalliselle puheterapeutille... Lähemmäs kolme täytyy olla.
Oulun seudulla asutaan, osui ihanat lääkäri ja terkka, jotka näki kai mun huolen. Tuo puhe enemmän muakin huolettaa ja se, että ymmärtääkö oikeasti mitä sanotaan. Ihania ootte kun vastaatte, heti hieman huojensi mieltä. Lääkäri totesi, että lapsi kuitenkin hyötyy aina noista terapioista, vaikka kyse olisikin vain persoonasta, joten senkin takia laittoi lähetteen.
Lisääkin kommentteja saa tulla. Erityislapsen kasvattaminen ei sinänsä pelota, mutta epätietoisuus ei ole kivaa. Myös muiden kyselyt ärsyttää (miten teillä ei vieläkään kävele, puhu, syö...).
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nostan. Voi vastata myös sellaiset, joilla oma lapsi alkoi hitaammin puhumaan/kävelemään, vaikkei erityislapsi sitten lopulta ollutkaan!
Ap
Pitääkö vain sitten todeta' että kaikilla lapset kehittyneet kuten pitääkin eikä ongelmia oo ollut?
Ap