Lue keskustelun säännöt.
G: Mikä on ollut asia jota jäit kaipaamaan alkoholin juomisessa?
03.08.2021 |
Itselläni tietoisuus siitä, että olisi voinut tehdä päätöksen olla juomatta jo aiemmin - vaikka silloin 25 vuotta sitten - eikä kulkea nuorena massan mukana. Tai parikymmentä vuotta sitten kun opiskelijabileiden aika oli ohi.
Kommentit (31)
Kaipaan krapulapäiviä.
Jos olin juonut vaikka muutaman edellisenä iltana, seuraavana päivänä oli hyvä syy olla yrittämättä mitään ihmeitä. Oli vaan oltava se päivä jotenkin, miten nyt jaksaa.
On ollut varta vasten opeteltava pitämään niitä "krapulapäiviä" ilman krapulaa. Että nyt en jaksa, en viitsi, en voi enkä pysty. Ei ole hyväksi enkä voi pakottaa itseäni. Älä tule meille tänään, ei, en lähde nyt minnekään. Otan päivän vastaan ihan rauhassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sosiaalista elementtiä. Osaan kyllä nykyäänkin olla ihmisten kanssa mutta humalassa oli automaattisesti jotain yhteistä -vaikkakin teennäistä - ventovieraiden kanssa. Seksiäkin sai useammin, vaikka aika on ehkä kullannut muistoja koska ei se aina hääppöistä ollut.
up
No jaa.
Alkoholistin läheisenä minua myös kiinnostaa, miten muiden alkoholistien läheiset kokevat nämä edellä mainitut jutut.
Itselleni ehkä jotenkin avautui vanhempani yksinäisyyden tarve. Että hän juo, koska haluaa olla ilman muita. Meitä. Surullista, mutta ehkä sitten niin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä ettei kukaan odottanut minulta yhtään mitään, kun olen juoppo.
No vähän tuo.
Olen neuroottinen suorittaja. Olen se vaimo, äiti ja isoäiti, jonka apuun ja tukeen luotetaan, jolta kysytään neuvoja ja ratkaisuja, jolle puoliso ja ystävät avautuu ja uskoutuu.
Kun join, niin kaljapullon avattuani puoliso vaikeni. Mikä oli ihana asia. Aikuiset lapset lopettivat puhelun lyhyeen, kun kuulivat jo äänestä, että humalassa, joo. Kukaan ei tyrkyttänyt lapsia hoitoon eikä yleensäkään kukaan kysynyt tai vaatinut mitään. Haittapuoli oli se, että kirja, jonka olisin (selvinpäin) halunnut lukea loppuun, ei tullut luetuksi huppelissakaan, koska keskittymiskyky riitti korkeintaan keskustelupalstojen lukemiseen.
Olen lopettanut juomisen, mutta onnellisempi en ole. On vaikeaa opetella sanomaan että ole hiljaa, en jaksa sua kuunnella(miehelle) ja en jaksa enkä viitsi sinua ja ongelmiasi/lapsiasi. On tietysti pettymys myös itselle havaita, että minusta ei tule superjaksavaa supermammaa vaikka kuinka olisin juomatta. Tarvitsen kamalan paljon yksinäisyyttä ja hiljaisuutta. Jos juon, saan sen hupun päähän sillä. Jos en, minun täytyy se oma yksinäisyys taistella itselleni olemalla ikävä ihminen.
No siis sinähän olet ikävä ihminen kummin vaan. Et sitten ajatellut, että olisit voinut elää lapsettomana sinkkuna?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ajatukset kulki selkeemmin humalassa, sai paljon enemmän aikaan juttuja esim. tein kaikki koulutehtävät humalassa aina. (hyvin arvosanoin),keskittyminen helppoa myös silloin.
Mulla sama. Keskityin paremmin ja tehtävät tuli tehtyä. Tämä vaati kyllä hieman taitelua sen suhteen, ettei pätkähdä liian känniin.
Kapakoissakin oli aikansa hauskaa, varsinkin arkisin.
On varmaan ollut jonkin sortin lääke alkoholi ainakin mulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä ettei kukaan odottanut minulta yhtään mitään, kun olen juoppo.
No vähän tuo.
Olen neuroottinen suorittaja. Olen se vaimo, äiti ja isoäiti, jonka apuun ja tukeen luotetaan, jolta kysytään neuvoja ja ratkaisuja, jolle puoliso ja ystävät avautuu ja uskoutuu.
Kun join, niin kaljapullon avattuani puoliso vaikeni. Mikä oli ihana asia. Aikuiset lapset lopettivat puhelun lyhyeen, kun kuulivat jo äänestä, että humalassa, joo. Kukaan ei tyrkyttänyt lapsia hoitoon eikä yleensäkään kukaan kysynyt tai vaatinut mitään. Haittapuoli oli se, että kirja, jonka olisin (selvinpäin) halunnut lukea loppuun, ei tullut luetuksi huppelissakaan, koska keskittymiskyky riitti korkeintaan keskustelupalstojen lukemiseen.
Olen lopettanut juomisen, mutta onnellisempi en ole. On vaikeaa opetella sanomaan että ole hiljaa, en jaksa sua kuunnella(miehelle) ja en jaksa enkä viitsi sinua ja ongelmiasi/lapsiasi. On tietysti pettymys myös itselle havaita, että minusta ei tule superjaksavaa supermammaa vaikka kuinka olisin juomatta. Tarvitsen kamalan paljon yksinäisyyttä ja hiljaisuutta. Jos juon, saan sen hupun päähän sillä. Jos en, minun täytyy se oma yksinäisyys taistella itselleni olemalla ikävä ihminen.
No siis sinähän olet ikävä ihminen kummin vaan. Et sitten ajatellut, että olisit voinut elää lapsettomana sinkkuna?
En tajunnut, että oikea luontoni on ikävä ihminen.
Minut on lapsesta asti koulittu, painostettu ja johdateltu miellyttämään. Niin on tehty kaikille sukupolveni tyttöoletetuille.
Olen osoittautunut liian älykkääksi, jopa testeillä. Loppututkintoja löytyy enemmän kuin useimmat uskaltavat edes uneksia. Minussa on myötätuntoa ja kykyä eläytyä. Mutta toi jaksamispuoli on vaikeaa.
Suoraan sanoen toivot että sinä kommentoija päädyt omaan helvettiisi. Ehkä siellä jo oletkin. Ja sen on sinulle ihan oikein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
up
No jaa.
Alkoholistin läheisenä minua myös kiinnostaa, miten muiden alkoholistien läheiset kokevat nämä edellä mainitut jutut.
Itselleni ehkä jotenkin avautui vanhempani yksinäisyyden tarve. Että hän juo, koska haluaa olla ilman muita. Meitä. Surullista, mutta ehkä sitten niin.
Tuo on aika kaukana itse totuudesta. Alkoholistilla on ongelmia itsensä kanssa ja murtuu niiden alle jo muutenkin, ja se syyllisyys mitä hän kantaa läheistensä huolesta vaan lisää sitä. Alkoholistin juomisen syy on lähes aina kytköksissä syvään häpeään, riittämättömyyden tunteeseen. Alkoholi lääkitsee sitä. Hän haluaisi olla hyvä isä/puoliso/vanhempi, lähes aina.
Itse olen huumeaddikti (toipuva), mutta kaipaan sitä mahdollisuutta saada vaikeaan tunnetilaan välitön helpotus. Pystyin tekemään itsestäni sekunnissa rohkean tai itsevarman, tai toisaalta saatoin olla täysin turta ja viedä pois surun, häpeän, ahdistuksen, minkä tahansa vaikean. Nykyään tunteiden kanssa täytyy elää ja olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sosiaalista aspektia olen kaipaillut nyt korona-aikana. Minulla se on liittynyt aina siihen, että ollaan hyvässä seurassa ja juttu lentää. Itse ainetta en niinkään kaipaa.
Minä tein tylsät ja tarkkuutta (mm. laskemista) vaativat syöjutut säännöllisesti viinin voimalla. Jotenkin tyhmensi niin, ettei ajatus ehtinyt rönsyilemään.