Missä olet tavannut elämäsi rakkauden?

Keikalla rokkikapakassa.

Kaverin poikaystävän kaverin bileissä. Se jätkä sattui olemaan tämän mun elämän rakkauden naapuri ja siksi mies oli eksynyt näihin bileisiin, vaikka yleensä ei käy ulkona ollenkaan kun on viikonloppuisinkin töissä. No, seurusteltiin aika kauankin ja sitten tein elämäni tyhmimmän teon ja jätin sen. Nyt sillä on toinen nainen ja mä itken sen perään lopun elämääni.

Koulun discossa 11 vuotiaana. Juttelemaan uskaltauduin vasta murrosiässä! Kauheaa omat lapset on ton ikäsiä, ja kohta heilläkin alkaa olla elämänrakkauksia:)

[quote author="Vierailija" time="18.08.2014 klo 12:58"]Koulun discossa 11 vuotiaana. Juttelemaan uskaltauduin vasta murrosiässä! Kauheaa omat lapset on ton ikäsiä, ja kohta heilläkin alkaa olla elämänrakkauksia:)

[/quote]

sama täällä. 12 vuotiaana koulussa. Vuosien päästä tutustuimme. Samaa olen miettinyt omien lasten kohdalla. Mutta toivottavasti lapseni kuuntelevat sydäntään ja tekevät oikeita ratkaisuja. Ettei tarvitse nelikymppisenä itkeä elämänsä rakkauden perään kun valitsin toisin :(

Ulkomailla baarissa :) puoltoista vuotta se kesti, ikävä on

Työpaikalla, työkaverini veli:) Olin lakkovahtina lähes 30v sitten ja hän ajoi moottoripyörän etupyörän jalkojeni väliin kun estin häntä ajamasta porttikäytävästä sisään. Siitä lähtien sydämessä!

En ole tavannut enkä usko että koskaan tapaankaan.

Rakkauksia olen elämäni aikana löytänyt bileistä (lukiossa), harrastuksista (yliopistossa), työpaikalta (valmistumisen jälkeen) ja viimeksi netistä. Viimeisimmän kanssa olen perustanut perheen. En ole häneen enää rakastunut mutta arvostan häntä kyllä ihmisenä.

Kukin rakkaus on roihutessaan tuntunut mahtavalta, mutta en oikein jaksa uskoa että minulle olisi mitään romanttista "elämän rakkautta" koskaan tulossa. Lapset kai sitten ovat elämäni rakkaus, mutta ei tietenkään romanttisessa mielessä.

Kaverin kautta tavattiin teineinä. Elämät vei erisuuntiin, mutta nyt on taas löydetty toisemme!

Puhelimessa, yli 17 v sitten. Rakastuin ennenkuin olin nähnytkään.

Yläasteella kuusi vuotta sitten. Poika aloitti opiskelut koulussa joulukuussa, ja heti ensimmäisenä päivänä rakastuin häneen, ennen kun oltiin edes puhuttu toisillemme. Seurustelimme kolmisen vuotta, nykyään olemme hyviä ystäviä. Vieläkin kutkuttaa vatsapohjassa kun ajattelenkaan ensimmäisiä hetkiämme kahdestaan.. :) molemmilla on nyt uudet kumppanit, mutta silti joskus kaipaan yhteiseloamme, se oli niin kaunista ja viatonta.. <3