Tunnetko itsesi petetyksi?
Ovatko läheisesi pettäneet luottamuksesi? Ovatko omat arvosi joutuneet uudelleentarkastettavkai? Tuntuuko sinusta, että sinulta vietiin nuoruutesi/aikuisuutesi yrittäessäsi sopia muiden asettamaan muottiin itsestäsi?
Toisin sanoen - oletko kriisissä?
Miten aiot selvitä..
Itse olen menettänyt luottamukseni kaikkiin ihmisiin. Kaikkiin unelmiini. Kaikkiin kykyihini. Tuntuu, että kaikki on ollut yhtä isoa valhetta ja vasta nyt alan käsittämään ison illuusion ympärilläni.
Luulin, että minulla oli läheisiä ihmisiä. Ei minulla koskaan ollut. Kaikki mitä annoin, halvaksi ilmeisesti todettiin ja nyt en enää usko. Kehenkään.
En tiedä, mihin ottaisi kiinni.
Ihan kuin kaikki vuodet olisivat menneet jossain unessa, pinnan alla. Herääminen siihen, että onko sitä ollut edes olemassa. Merkityksettömyys. Kaikki vaikuttaa pelkältä sumulta. Ei todelta.
Kilpailua tv:t täynnä joka ainoassa asiassa. OKsettaa. Sotaa joka puolella ja murhia. Petoksia. Kieroilua. Hyväksikäyttöä.
Onko muut yhtä hukassa, mutta eivät sitä näytä.
Olisi vaan parempi, kun voisi herätä jossain toisessa ulottuvuudessa ja unohtaa tämän maailman.
Kommentit (4)
Joo, ehkä aika moni on hokannut tän maailman valheellisuuden ja pinnallisuuden. Ei tee mieli enää ottaa osaa mihinkään :/
onnex on av ja niiden hervottomat jutut. tikahdun nauruun lukiessani tuota kauheimmat treffit ketjua. kiitos hyville kirjoittajille. valonpilkahdus!
Minäkin olen herännyt kaikkeen tähän valheellisuuteen, mutta minusta se on hyvä asia. Se on kuin Matrix, ja nyt näen selvästi. On niitä hyviäkin tyyppejä, mutta vähän. Haluan löytää omani.
Tässä ajassa ei välttämättä ole huono juttu olla yksin, valppaana, ja aistit avoinna.