Tuntuu siltä että pitkä parisuhde alkaa olla ohi

Onko täällä muita samassa pisteessä olleita.
Mikään ei enää tunnu miltään. Huomiota en saa kotona lainkaan. 4v lapsi kärsii jatkuvasta eripurasta. Sanon miehelleni suoraan miten asiat ovat, mutta muutosta ei tapahdu. Eli minä olen se, kuka nalkuttaa. Olen väsynyt olemaan seinäruusu ja piika. Hoidan 90% kodin askareet ja lapsen. Molemmilla on kokopäivätyö. Lapsi on erityinen ja mies, lapsen isä, ei tule lapsen kanssa toimeen. Tekee niin pahaa.
Kahden keskistä aikaa on vähän, ja aikuisten yhteisen ajan ottaminen ei varsinaisesti auta, kun arki on samaa p...aa koko ajan. Toisekseen, ei meillä kummallakaan ole myöskään sitä omaa aikaa juurikaan. Miehellä ehkä vähän enemmän kuin minulla, mutta enimmäkseen hänkin käyttää aikansa makoiluun ja puhelimen räpläämiseen.
Seksiä ei ole, sillä en halua, eihän minulle edes puhuta tai oteta olemassa oloani mitenkään huomioon. Nämäkin asiat olen kertonut kymmeniä ellei satoja kertoja.
Olen hankkinut apua omaan uupumiseeni, mutta toinen osapuoli ei. Hän kyllä tiedostaa, että molemmissa on vikaa, mutta ei tee muutoksia. Parisuhdeterapia voisi olla vaihtoehto, mutta milloin sinnekään ehtii mennä.
Olen niin väsynyt.