Lue keskustelun säännöt.
Miksi kuolleista ei saa puhua pahaa?
16.08.2014 |
Jos ihminen on ollut eläissään täys paska ja aiheuttanut paljon mielipahaa, niin miksi kuoleman jälkeen tätä ei saisi sanoa vaan pitäisi vain surra hyvänä ihmisenä?
Mummuni oli tuollainen ihminen (kuollut 20v sitten) ja kun kerroin hänestä ja tekemisistään ja mitä mieltä olin mummusta, työkaverini tuijotti kauhuissaan: "Et kai sinä enää ole tuota mieltä?". No varmasti olen. Ei kuolema muuttanut hänen tekemisiään.
Kommentit (7)
[quote author="Vierailija" time="16.08.2014 klo 09:57"]
Toinen ei ole enää puolustamassa itseään ja kertomassa omaa kantaansa.
[/quote]
Kyllähän kuulijat sen tajuaa, että ainahan on olemassa toinenkin kanta. Ei tarvitse silotella omaa mielipidettään kuolleesta sen takia, että joku olisi niin tyhmä, ettei sitä tajua.
On älyllistä epärehellisyyttä peitellä perheen kipupisteitä ja niiden syitä. Meilläkin ihan kuin ap:lla mummo oli täysi paska. Vain sen myöntämällä voi tajuta, miksi mun isäni on sellainen kuin on. Nyt en puhu mistään alkoholismista vaan sitä ei koskaan kotonaan rakastettu eikä se siksi osaa sellaista näyttää kenellekään muullekaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajoilta jolloinka uskottiin maahisia on jäänyt paljon ajatuksia ja traditioita. Yksi näistä on juuri tämä ettei kuolleista saada puhua pahaa. Jos ihminen puhuu niistä pahaa ne joutuvat pahaan paikkaan missä nyt olevatkaan.
Kyllä mun mielestä saa olla rehellinen, kannattaa vaan huomioida tilanne missä avautuu.
Se tyyppi joka on mulle ollut aina ilkeä ja aiheuttanut vaan pahaa mieltä voi olla ollut toiselle rakas. Ei kannata tälle läheistään ja rakastaan surevalle avautua näkemyksistään ainakaan jos kuolema on tuore juttu.
Mun veli kuoli 22v ikäisenä yllättäin. Ihan tavallinen, ystävällinen ja auttavainen nuori mies vaikka teininä oli kavereidensa kanssa törppöillyt. Yksi entinen naapuri sitten katsoi asiakseen avautua mulle ja äidilleni siitä kuinka paha ihminen veljeni oli ollut ja kuinka oli toisaalta hyväkin ettei hän kerennyt perustaa perhettä, tuollaisia ihmisiä ei lisää tarvita. Äidille pahoitteli että tuntuu varmaan kamalalta tietää ettei oma lapsi pääse taivaaseen. Se oli mun mielestä asiatonta. Syitä tolle katkeruudelle oli lähinnä se että veli kavereineen oli joskus nuorina pitänyt liikaa meteliä pihassa ja tiellä, kerran jäivät kiinni ryyppäämästä tämän naapurin varastosta.
Niin että Hitleriäkin pitäisi ruveta kehumaan? Asiaton pahan puhuminen on rumaa, olipa kohde sitten elävä tai kuollut. Ainakaan minä en suostu muuttamaan mielipidettäni jostakin ihmisestä sillä hetkellä kun hän kuolee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lehdissä on ollut joskus juttuja, kuinka kukaan ei pidä yhteyttä ja säälitään yksin jäämistä, kun löytyy pitkän ajan kuluttua kuolleena. Työkaverini tiesi yhden tällaisen säälitellyn tapauksen. Kyseessä oli ollut todella veemäinen ihminen, joka oli itse katkaissut välit kaikkiin. Mutta kukaan tuttavista tai sukulaisista ei uskaltanut sitä silloin julkisesti sanoa, koska olisi saanut vihat päälleen. Mutta kun hän sen työpaikalla kertoi, moni ymmärsi.
Kun yksi pahimmista koulukiusaajistani oli tehnyt itsemurhan, syynä ilmeisesti ongelmat parisuhteessa, niin kuuntelin sitä voivottelua hammasta purren. Oma ajatukseni oli kyllä juuri tuo, että hyvä, ettei ehtinyt lisääntyä. Kyseessä oli todellakin niin veemäinen ihminen, etten niitä ongelmiakaan ihmettele. Eikä yhtään omalle tulleita vastoinkäymisiä kestänyt - oli muuten ihan perustavallisesta perheestä, enkä tajua miten sellaisisat oloista voi niin paha ihminen tulla. Siskonsa oli täyspäinen ja mukava.
Kyllä minä jollain tasolla ymmärrän, että pahaa on turha puhua. Mutta miksi pitää valehdella ja kehua, kuinka oli hyvä ihminen, jos kerran ei ollut. Miksi pitää teeskennellä surevaa, jos ei sure.
Toinen ei ole enää puolustamassa itseään ja kertomassa omaa kantaansa.