Haluaisitteko koskaan vaa kadota ja aloittaa kokonaan alusta?
Mulla ollut tälläinen tunne kohta 7 vuotta. Taustalla rankka koulukiusaamistausta. Ainut mistä ottaa kiinni on se että sukua joka paikassa niin pitäisi lähteä ulkomaille. En myöskään uskalla tehdä tätä vanhemmilleni sillä olen ainut lapsi
Kommentit (12)
Kyllä. Haaveilen siitä joka päivä.
Joskus. Joskus tulee mieleen ensirakkaus ja miten elämä olisikaan mennyt jos en olisi häntä jättänyt nuoruudessani. Oltiin vielä niin nuoria ja kokemattomia että rakastuminen säikäytti.
Myöhemmin löysin uuden rakkauden ja onnellisia olemme. Ei siinä mitään. Joskus vain tulee mieleen miten pienestä sekin on kiinni mihin suuntaan elämässään lähtee. Millaista elämä olisikaan ollut toisella tiellä?
Et ole lapsi enää vaikka ainut lapsi olisitkin joten saat elää juuri niin kuin haluat.
[quote author="Vierailija" time="15.08.2014 klo 13:45"]Itsekin haaveilen uudesta alusta ulkomailla. Toisaalta elämäni ja mieleni tuntuu tasoittuneen jonkin verran, joten ehkä voin elää täälläkin. Ulkomaille muutossa on omat ongelmansa: uusi ympäristö, uusi kieli, erilaiset tavat, ei tuttuja jne. Joten harkitsen vielä.
[/quote]
Itse en haluaisi lähteä Suomesta, oon asunu ulkomailla enkä tykännyt. Ja haluaisin kokonaan ilman ketään ketä tunnen
[quote author="Vierailija" time="15.08.2014 klo 14:00"]Et ole lapsi enää vaikka ainut lapsi olisitkin joten saat elää juuri niin kuin haluat.
[/quote]
Tiedän mutta kokisin silti tekeväni väärin. Oon ollu mun vanhemmille aina kaikki kaikessa ja ovat panostaneet 110% joten tälläinen takin kääntö tutuiksi tosi ilkeältä.
[quote author="Vierailija" time="15.08.2014 klo 14:46"][quote author="Vierailija" time="15.08.2014 klo 14:00"]Et ole lapsi enää vaikka ainut lapsi olisitkin joten saat elää juuri niin kuin haluat.
[/quote]
Tiedän mutta kokisin silti tekeväni väärin. Oon ollu mun vanhemmille aina kaikki kaikessa ja ovat panostaneet 110% joten tälläinen takin kääntö tutuiksi tosi ilkeältä.
[/quote]
Tutuiksi=tuntuisi
No jaa. Mä oon alottanu monta kertaa uudestaan, mutta aina ona mennyt päin helvettiä silti. Piilotajunnassa ollut niin paska sisältö, että huonoja valintoja on tullut tehtyä varsinkin kumppaneiden suhteen. Yhtä saakelin suossa rämpimistä on ollut koko tähänastinen elämä ja nyt kun tuntuu, että on ne ongelmia ja oikosulkuja aiheuttavat tekijät on kartoitettu ja eliminoitu häiritsemästä niin elämä onkin jo lipsahtanut ohi. Mitäpä tässä enää viiskymppinen. Muuta kuin on vittuuntunut. Mitään mieltä en näe enää yrittää mitään ihmeempiä, kunhan nyt päivän kerrallaan kitkuttelen eteenpäin.
Olen osittain toteuttanut sen. Vaihdoin kaupunkia, lopetin työn, minulla ei ole puhelinta tai sähköpostia, en ole sosiaalisessa mediassa ja virallinen osoitteeni on Poste Restante. Tosi vapauttavaa.
[quote author="Vierailija" time="15.08.2014 klo 15:48"]Olen osittain toteuttanut sen. Vaihdoin kaupunkia, lopetin työn, minulla ei ole puhelinta tai sähköpostia, en ole sosiaalisessa mediassa ja virallinen osoitteeni on Poste Restante. Tosi vapauttavaa.
[/quote]
Millä sä elät?
[quote author="Vierailija" time="15.08.2014 klo 16:24"][quote author="Vierailija" time="15.08.2014 klo 15:48"]Olen osittain toteuttanut sen. Vaihdoin kaupunkia, lopetin työn, minulla ei ole puhelinta tai sähköpostia, en ole sosiaalisessa mediassa ja virallinen osoitteeni on Poste Restante. Tosi vapauttavaa.
[/quote]
Millä sä elät?
[/quote]
Säästöilläni, joita on varsin runsaasti.
Itsekin haaveilen uudesta alusta ulkomailla. Toisaalta elämäni ja mieleni tuntuu tasoittuneen jonkin verran, joten ehkä voin elää täälläkin. Ulkomaille muutossa on omat ongelmansa: uusi ympäristö, uusi kieli, erilaiset tavat, ei tuttuja jne. Joten harkitsen vielä.