Anoppipuoli ahdistaa
En ole käynyt sitten juhannussunnuntain apen luona, mies on pari kertaa vauvan kanssa.
Tuolloin juhannuksena apen vaimo koitti tarjota, silloin juuri 3kk täyttäneelle, vielä täysimetetylle vauvalle, kaupan pakastekakun kermavaahtoa. Kun kiellettiin, niin jatkoi inttämistä, monta kertaa. Lopulta näytti siltä, että vauva on kohta kermavaahtoa suu täynnä, niin nappasin vauvan syliini, karjahtaen samalla "ei todellakaan", anoppipuoli oli vaan et olis halunnut nähdä vauvan ilmeen. Myöhemmin saatuaan apen kautta vauvan takasin, lähti eri huoneeseen, tuskin mitään teki, mutta adrenaalit oli jo hiukan pinnassa, lisäksi vaikutti että anoppipuoli oli kännissä, joten kiirehdin sitten lähtöä.
Nyt pitäisi viikonloppuna mennä sinne grillaamaan, enkä oikein tiedä miten olisi. Ahdistaa antaa vauvaa syliin, mutta he eivät mielestään ole tehneet mitään väärää, joten en pysty luottamaan ollenkaan. En oikein tiedä miten saisin ilman draamaa sanottua, että me määräämme mitä lapsemme suuhunsa laittaa, ja sitä on noudatettava, kuten muutkin isovanhemmat. Pelottaa, että siitä tulee järkky konflikti ja draamaa, mä kun olen aina ollut huono pitämään puoliani. Nyt lapsen tultua on ollut onneksi pikkuinen pakko.
Ongelma ei ole siinä, että kyse on miehen puolen suvusta. Miehen äidin kanssa on erinomaiset välit, ja hän näkeekin vauvaa viikottain.
Kommentit (6)
Ja siis 3 ja 6 ap, mikä taitaa olla aikas selvää. En oo mitään avauksia ennen tehnyt, niin unohtuu.
Mitwn vaikeeta voi olla sanoa, että vauvalle nyt ei vaan laiteta mitään ylimäärästä moskaa suuhun ja sillä selvä? Mites jos lapsesi olis vaikka vähän isompana todella allerginen jollekin ruoka-aineelle, saisitko sitten suusi auki? Kaikesta sitä saa ongelman kun oikein yrittää. Mutta toki tää anoppipuolikin on hölmö jos ei kerrasta usko / tiedä että ton ikäselle ei mitään kermavaahtoa anneta.
Tottakai olen sanomassa, pelkään vaan sanovani liian äkkipikaisesti ja ilkeästi, kun kuitenkin pitää olla tekemisissä.
Mut kiitos potkusta pepulle, nyt en kuvittele ylireagoivani ja olevani mulkku jos sanonkin. :)
ääh, mulla on kokemusta anopin sättimisestä, hyvin se menee, kannattaa yrittään pysyä asiassa,
ja huutaa ei kannata, ääntään voi vähän korottaa että kattopellit vähän värähtää, mutta hillitysti.
jos puolisi on samassa tilassa, voi olla että tilanne kehittyy siten että hän joutuu valitsemaan puolensa,
kannattaa varmistua etukäteen että tukee sua, muuten menee v****tumaiseksi jos porukalla ovat sua vastaan.
mitä aiemmin teet asit selviksi, että on teidän perhe ja teidän tavat niin sitä parempi,
asiat pitkittyy ne hanakaloituu.
ja sitten teet niinku minä, tulet tänne tuulettelemaan miten anoppi on sätitty niin peukuttajia riittää!
Apua mikä ihminen. Ymmärrän että olet stressaantunut. Itse olen seurannut joskus sivusta tällaista tapausta kun joku mummo on vauvan syliin saatuaan syöttänyt *omalla lusikallaan* jotain kermakakkua ihan pikkuvauvalle. Brrr. Siinä tapauksessa asialla ei ollut lapsen äidille väliä, tai ei ainakaan sanonut mitään (muut nauroivat), mutta minua puistatti.
Jos vastaava tilanne tulee vielä tuon anoppipuolen kanssa eteen, niin sanot selkeästi ja tiukasti että vauvalle ei saa antaa mitään aikuisten ruokapöydästä. Ellei usko, poistutte saman tien.
Osoittiko appi mitään erityistä suhtautumista tuohon tilanteeseen? Entä miehesi? Toivottavasti sinulla on ainakin miehen tuki asiassa.
Mies on periaatteessa kanssani samoilla linjoilla, on vain vielä enemmän ns. sovittelija. Isäsuhteensa on myös ilmeisesti hankala, minkä seurauksena mies on isäänsä kohtaan aika miellyttämishaluinen. Apenkaan mielestä kun siinä ei mitään vakavaa ollut.
Selkeä ja tiukka on hyvä. Jolleivat sittenkään ymmärrä, niin olkoon marttyyria rauhassa.
Ja tosiaan jos sitten vedänkin draamakilarit, niin pitää tulla tuulettamaan. Juhannuksesta olin adrenaaleissa kolme päivää, se on kun ujo hiirulainen kerrankin sanoo. :D