Miten onnistutte saamaan ystäviä?

Ei mitenkään

T. Ujo ja arka

Vierailija kirjoitti:

Ei mitenkään

T. Ujo ja arka

Minä voin olla sinun kaveri :)

-ap

Onko itsetuntosi hyvä, pidätkö itsestäsi? Hyväksy itsesi ja muut "omituisuuksineen" :)

Olen itse introvertti enkä osaa ollenkaan keskustella ihmisten kanssa. Mutta tämä on kääntynyt eduksi, ihmiset luulevat, että olen hyvä kuuntelija (en ole) ja he pitävät siitä, että (luulevat, että) heitä kuunnellaan. Kaikki ystäväni ovat ekstroverttejä ja puhuvat paljon ja minä olen tyytyväinen siihen, että ei tarvitse keskustella, sanoo vain aina välillä juu ja jaa ja ohhoh :).

En onnistu, mutta en kyllä haluakaan.

No minäpä kerron nyt rehellisesti. Vetämällä kännit Hesarilla ja tarjoamalla paukut kaikille. Ystäviä on riittänyt siitä lähtien.

Ihmiset saa kiinnostumaan sillä tavalla, että on kiinnostunut heistä. Kuuntelee ja kyselee, mutta ei tungettelevasti.

En onnistu. Olen todella yksinäinen. Miehelläni on liuta kavereita, joiden kanssa viettää paljon aikaa ja tekee erilaisia ja kivoja juttuja. Yksinäisyyden perspektiivistä voin todeta, että ystävät tuovat paljon iloa ja merkitystä elämään. 

Humalassa ja hyvän tuurin avulla samanhenkisiä ihmisiä löytynyt elämään. Mutta jos lopettaisin juomisen, ystävyyssuhde tuskin enää toimisi, vaikka ystävyys onkin aitoa.

Alkoholisti/syrjäytynyt... En suosittele lähtemään tälle linjalle paitsi jos on tosi epätoivoinen

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset saa kiinnostumaan sillä tavalla, että on kiinnostunut heistä. Kuuntelee ja kyselee, mutta ei tungettelevasti.

Kyllä, tällä tavoin saa minäminä-ihmisiä ystäviksi, jotka rakastava kertoa itsestään. Ja vain itsestään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset saa kiinnostumaan sillä tavalla, että on kiinnostunut heistä. Kuuntelee ja kyselee, mutta ei tungettelevasti.

Kyllä, tällä tavoin saa minäminä-ihmisiä ystäviksi, jotka rakastava kertoa itsestään. Ja vain itsestään.

Mikä sun vinkkisi sitten on? Mun vinkki on tuo. Ei sitä jokaisen ihmisen kanssa aletakaan ystäviksi, jonka kanssa jutellaan, mutta ystävyys edellyttää tutustumista. Ja helpoin tapa tutustua on tuo. Jatkoon eivät tietenkään pääse sellaiset, joita ei kiinnosta kuin itsestään puhuminen.

Mulla on samat ystävät kouluajoilta, meillä kaikilla perheet, joten onhan sitä porukkaa kun sovitaan nähdä. Lapsi harrastanut pienestä asti tanssia, samat vanhemmat pyörii siellä, kun lapsi meni tunnille vanhemmat lähti kävelylle yms. Tänä kesänä sovittiin ja nähtiin rannalla. Lapsi nyt 13 ja taas ilmoitin hänet harrastukseen. Lapsi myös haluaa, siellä on hänellekin kaveri.

Pitäisi kai lähteä positiivisuuden kautta, mutta nyt tulee mieleen vain: ei saa olla katkera, ei saa olla epätoivoinen, pitää voida antaa aikaa ystävystymiselle. Kaikki negatiivisia asioita, joihin syyllistyin itse yksinäisinä vuosinani. Tai, ei kai toi viimeinen ole negatiivinen.

Epätoivoisena karkoittaa yksinäisetkin. Olen ollut molemmilla puolilla tässä.

Juice Leskisen "Kaksoiselämäää" kappaleen kohta: "Yksinäisyys sydamessä katkeriksi pisaroiksi tiivistyy, siinä yksinäisyyden on seuraus, siinä on sen syy." kiteyttää mielestäni hyvin miten ihmisten välinen elämä toimii. Älköön kukaan katkeroituko, vaikka syytäå olisikin.

Toivon, että te kaikki yksinäiset, ette ryntää ystävystymään, vaan tarjoatte aikaanne ja mitä ikinä teillä on tarjota ajan kanssa. Ystävyys syntyy, jos se on molemmille ok.