Irtisanoin juuri itseni töistä ilman mitään tietoa tulevasta. Kysyttävää?

Paljon nasahti karenssia?

Rohkeaa!

Miksi?

Mikä työ?

Olen itsekin tehnyt tuon. Mitä sunnittelet nyt? Opiskelemaan vai uusi työ? Miltä alalta irtisanouduit?

[quote author="Vierailija" time="14.08.2014 klo 12:32"]

Paljon nasahti karenssia?

[/quote]

90 päivää! Ja irtisanoin itseni siksi, että halusin jäädä kotiin lasten kanssa. Lapset on kyllä jo "isoja" koululaisia mutta heidän ollessaan pieniä en ole oikein koskaan ollut kotona normaalia "äitiyslomaa" pidempään.

ap

Vau. Tuollainen rohkeus on HOT. Itse en ikinä uskaltaisi. Respect rohkeudesta.

[quote author="Vierailija" time="14.08.2014 klo 12:36"]

Olen itsekin tehnyt tuon. Mitä sunnittelet nyt? Opiskelemaan vai uusi työ? Miltä alalta irtisanouduit?

[/quote]

En ole vielä oikein päättänyt, mitä haluan jatkossa tehdä. Opiskelukin kiinnostaa. Toisaalta, jos tulee vastaan mukava puolipäiväinen työ, niin sellainenkin voisi olla ihan kiva. Työskentelin oman alani asiantuntijuustehtävissä.

[quote author="Vierailija" time="14.08.2014 klo 12:39"]

Vau. Tuollainen rohkeus on HOT. Itse en ikinä uskaltaisi. Respect rohkeudesta.

[/quote]

Ei tämä ihan helppoa ollut! Olen tosi perfektionisti ja aina arvottanut lähes kaiken tekemisen kautta. Vaati pari vuotta ja työpaikkaakin vaihdoin ennen kuin uskallisin jäädä kotiin. Meillä on ollut myös iltatähtihaaveita mutta ne ei ainakaan vielä ole toteutunut meidän kohdalla. 

ap

Oliko entisessä työpaikassasi jotain "vikaa" (liian stressaavaa, jo tylsäksi käynyttä, tms.) vai oliko kysymys ainoastaan vapaa-ajan tarpeesta jolla ei ole työpaikan kanssa juurikaan tekemistä?

Säästitkö rahaa ensin vai onko miehesi tarpeeksi varakas elättämään koko perheen?

Aiotko karenssin jälkeen nostaa tyynesti ansiosidonnaista vaikka et olisi oikeasti edes menossa töihin?

Tosin varmasti saat työhönosoituksia jos sinulla on paljon työkokemustakin.

Mitä tapahtuu sen 90 päivän jälkeen, alkaakö työkkäri patistaa hakemaan töitä? Voitko joutua ottamaan jotain mitä et haluaisi?

Mä tein saman homman. Hoitoalan töistä lähdin menemään. Työssä ei mitään vikaa mut se sosiaalinen peli mitä siellä pelataan riitti mulle. Tai eihän siellä kaikki pelannut mut muutama kaikkitietävä :D ei vaan enää jaksanut kun työ on muuten raskasta niin sitten vielä tuo siihen päälle. Tulevaisuudesta en tiiä mitä teen, vamaan syrjäydyn kotiin. Mulle tää on hyvä näin, ainoo mikä haittaa on sosiaalinen paine töihin menosta, mutkun mä en tiiä mihin menisin. Hoitoalallakaan kun eitänäpäivänä oo tarjolla kuin keikkaa ja sijaisuuksia.

Kyllä entinen työ oli myös aika stressaavaa ja vei tosi paljon aikaa. Olisin sitä varmasti jaksanut mutta tuli sellainen olo, että kai elämässä jotain tärkeämpääkin täytyy olla kuin työ. Ja tällä hetkellä se on lapset. Ja tietty mieskin ;). Mies on yrittäjä ja tienaa epäsäännöllisen säännöllisesti. Mitään säästöjä meillä ei paljon ole vaan kaikki mitä on tullut, on myös aika tarkkaan mennyt. Menoissa meillä on kyllä todella paljon varaa kiristää, koska olemme kuit. voineet elää suht vapaasti. Ainoa, mistä ei tingitä, on lasten harrastukset! Ne viekin sitten ison osan miehen tuloista. Karenssin jälkeistä aikaa en ole vielä ajatellut. Jos siihen mennessä on löytynyt vaikka mieleinen työ, niin silloin sitä ei edes tarvitse miettiä. Jos taas ei ole, niin sitten on tehtävä sitä, mitä on tarjolla. Ehkä mä olen nyt viimeistään ymmärtänyt, että se ammattinimike ei ole mikään ihmisyyden tai arvon mitta!

ap

No jos mieskään ei tienaa aina tarpeeksi ja kaikki on mennyt mitä on tullut niin kuinka pärjäätte seuraavat 90 päivää jos ei ole säästöjä. Aina voi tulla jotain ylimääräisiä menoja varsinkin lapsiperheessä. Entäs jos miehesi sairastuu?

Olisit säästänyt edes parin kk palkan niin olisi helpompaa ja samalla olisitte nähneet jo etukäteen kuin oikeasti pärjäätte vähemmällä rahalla. Varsinkin kun on niitä lapsiakin...

Minä tein saman keväällä. Lomarahoilla tässä karenssia vietän. Uusi työpaikka kyllä olemassa, pitäisi nyt syksyllä aloitella.

Tein saman. Itselläni oli vaihtoehtoina joko irtisanoutua tyhjän päälle tai ottaa vastaan korkeapalkkaisempi, mutta samalla erittäin paljon stressaavampi homma 500 km:n päästä. Kotona on pienet lapset, mies ja iäkkäät vanhemmat joten eipä tarvinnut kauan miettiä. Koko perheen muutto ei tullut kyseeseen, koska uudelta paikkakunnalta ei miehelle erikoisen osaamisalan vuoksi töitä olisi löytynyt. Uskon, että itselläni on kuitenkin mahdollisuus työllistyä jossain vaiheessa vanhalla paikkakunnalla. Mutta myönnän silti, että pelottaa ja ahdistaakin. Muttei niin paljon, kuin ero perheestä ja erityisesti lapsista.