Painajaisunet...vai mitä lie?
Heippa
meillä on neiti 3 ja puoli vuotta ja meillä vaivaa tämä säännöllinen yöherääminen.Alunperin tämä alkoi noin vuosi sitten että heräs omassa huoneessaan omasta sängystä ja itki ihan hysteerisenä. Päällisin puolin luulisi että on hereillä mutta mitään kontaktia ei saa.Juossut sitten tän vuoden lähes joka yö meidän viereen. Nyt tilanne se että itkullaan herättää pikkuveljen ja annettu nyt nukkua miedän sängyssä. Välillä ei ole mitään mutta nyt taas vimpat 2 yötä herää,itkee,ei mitään kontakstia ja loppuviimein itkee niin et oksentaa.Ollaan pähkäilty et mitä tää oikein on? On kuulemani mukaan ihan yleistäkin tän ikäisillä mutta kun meidän mielestä ollaan hyvinkin " pehmeästi" kasvatettu lapsemme. Kummatkin ollut tähän asti kotona vaikk aloitin myös työt eli aina jompi kumpi vanhemmiosta kotona tai sit mummut hoitaa,vietetään muutenkin paljon aikaa perheenä,tv.stä valitaan tarkoin piirretyt mitä saa katsoa,riidellään toki kuten muissakin perheissä mut mitään rajua riitaa ei ole neiti joutunut katsomaan eli kaikki on mun mielestä ihan ok neidin elämässä.Oon itse työskennellyt usean vuoden lasten psyk.osastolla ja siellä näki ja kuuli lasten painajaisista paljon mut kun ne oli helppo selittää just esim. rajattomilla kodeilla mitä meillä ei mun mielestä ole. Kertokaahan nyt onko kokemusta tai tietoa että pitääkö tässä jo huolestua vai kuuluuko ns. ikään. Neuvola tuumas et kyl se iän mukana helpottaa mut en oikein osaa lohduttautua noihin sanoihin. Kiitos.
Kommentit (2)
Ihan samaa mieltä Onnimanni2:n kanssa. Meillä poika 2-v. ja huutaa joka yö ja päikkäreiltä herättyään täyttä huutoa ja juokseen nurkkaan ku villieläin jos päästää irti. Sitä on aivan kamala kattoa, itku tulee joskus ittellekki, mutta olen lukenut että lapsi ei itse kärsi siitä mitenkään eikä muista niitä kauhukohtauksia enää kun herää. Meidän pojalla ainaki on tosi vilkas mielikuvitus. Neuvolasta sanottiin että täysin normaalia tämän ikäiselle. Pitää vaan oottaa että kaveri kasvaa ja yrittää jaksaa pitää öisin sylissä. Jostain luin että ei sais ottaa sängystä, mutta siihe minä en ainakaan pysty, eikä se ole meillä auttanutkaan kun on kokeiltu.
Itse en näe mitään yhteyttä painajaisten ja pehmeästi kasvattamisen, kotona olon tai turvallisten rutiinien välillä VÄLTTÄMÄTTÄ. Ehkä mietit asioita liikaa ammattisi kautta. Toki rauhaton elämä, telkkari yms lisäävät lapsilla painajaisia, mutta toki on olemassa lapsia, joilla luonnostaan on esim. vilkas mielikuvitus. Minulla itsellä on kohta 2,5v poika: kotona hoidettu, telkkari katselusaldo tasan 0, rutiinit vievät päivää eteenpäin jne jne ja näkee jatkuvasti painajaisia ja huutaa öisin. Olen tullut siihen tulokseen, että hän vain on sellainen. Ikäisiään kehittyneempi ja neuvolankin mukaan monessa jo yli 3v tasolla. Puhuu hyvin ja keksii mielikuvitustarinoita, päässä varmaan tapahtuu paljon ja ne tulevat uniin. En usko, että asialla voi välttämättä tehdä mitään. Vaikka yöt todella väsyttävät ja vauvakin syntyy kohta. Toivon, että menee ajan kanssa ohitse ja koetan vain kestää.