Mikä meni raskaudessa/synnytyksessä eri tavalla kuin mitä etukäteen kuvittelit?
Minä esim. en oksentanut kertaakaan. Pahoinvointi ei myöskään ollut se ensimmäinen merkki, josta huomasin olevani raskaana.
Kommentit (36)
Kaikki.
Raskaudessa kärsin mm todella korkeasta leposykkeestä. Pelkästään telkkaria katsellessa syke oli helposti 150. Sydäntä tutkittiin, mutta mitään häikkää ei ollut. Kaikki pienikin liikunta tuntui räjäyttävän sydämen ulos.
Lopuksi tuli vakava raskausmyrkytys ja hellp syndrooma. Synnytys käynnistettiin, makasin sänkyyn sidottuna useamman päivän, oksensin, ja vuosin verta joka paikasta (mm korvat, nenä, huulet, nielu), munuaiset lakkasivat toimimasta kokonaan. Vauva kiskottiin ulos imukupilla ja oli eloton (onneksi kuitenkin vauvan suhteen kaikki meni sitten hyvin).
Olin viikon teholla synnytyksen jälkeen.
Loppu raskaudessa vähän ennen laskettua aikaa luulin että lapsivedet hölähtäisivät kunnolla ulos mutta tulikin vain pientä lapsivesi vuotoa siteeseen, oli pieni reikä ylhäällä kalvossa joten en heti osannut yhdistää edes että se on lapsivettä.
Esikoisen kohdalla vähän ihmetytti se, ettei synnytys koskaan alkanut itsekseen. Odotettiin maksimiaika ja sitten käynnistettiin, kun ei vauvaa vain kuulunut. Muiden lasten kohdalla osasinkin jo henkisesti varautua tuohon. Jollain tapaa olen vähän pettynyt tuohon, että mulla on kolme lasta, mutta en ole koskaan kokenut spontaania synnytyksen alkamista. Muutoin kaikki sitten menikin ihan normaalisti, joten pikku juttuhan tuo lopulta on kerta terveet elävät lapset syntyivät.
Positiivista oli se, että pahoinvointia ei ollut, mutta väsymystä sitäkin enemmän. Loppuvaiheessa tuli raskausmyrkytys, sen seurauksena pitkään sairaalassaoloa ja sektio joka kerta.
En kyllä niitä odottanutkaan mutta ei ollut pahoinvointia tai oksentelua. Jaksoin tehdä normaalisti töitä loppuun asti. Se mikä yllätti surullisesti oli peräpukamat. Minulla ei ollut edes ummetusta mutta silti ne tuli. Ja se turvotus lopussa oli aika järkyttävää.
Luulin että linea negra tulee kaikille jossakin vaiheessa raskautta mutta mulle ei koskaan tullut :D
Sektioon päättyi pitkä synnytys ja oli ihan hanurista. En ymmärrä et joku valitsisi synnytystavaksi sektion omasta tahdosta vaikka ei ne alatiesynnytykset aina ihan putkeen mene.
Sain rannekanavaoireyhtymän viimeisellä kolmanneksella. Tämä tuli aivan puskista! Yleensähän se tulee rasittavasta, yksitoikkoisesta työstä / rasituksesta, mutta raskauden lopussa se voi tulla noin vain:D Onneksi oireet loppuivat synnytykseen.
No, lapsella eri isä, kuin kuvittelin.
Se miten kaikki kivut synnytyksessä loppuivat kun sai epiduraalin. Luulin että se on nii kuin burana: helpottaa vähän.
Vierailija kirjoitti:
Sain rannekanavaoireyhtymän viimeisellä kolmanneksella. Tämä tuli aivan puskista! Yleensähän se tulee rasittavasta, yksitoikkoisesta työstä / rasituksesta, mutta raskauden lopussa se voi tulla noin vain:D Onneksi oireet loppuivat synnytykseen.
Minä myös! Sormet olivat kokoajan ärsyttävän tunnottomat ja kihelmöivät kuukausia!
Mäkään en oksentanut kummassakaan raskaudessa. Kun olin toista kertaa raskaana, olin ennen raskautta aloittanut aika raskaan liikuntaharrastuksen. Siihen aikaan oli hirveästi pinnalla naiset, jotka kuntoilevat kovasti raskauden aikana. Iltalehdissä hehkutettiin hirveästi näitä naisia. Mäkin ajattelin, että joo, vedän samalla tavalla raskauden läpi ja oon tosi hyvässä kunnossa. Noh, toisin kävi. Kehon asento alkoi muuttua tosi aikaisin ja voimailu kipeytti virheasentojen takia hartioita. Pikku hiljaa myös muu liikunta jäi pois, kun esim. reipas kävely teki pahan olon, siis kirjaimellisesti yökkäilin ilmaa (mutta siis en oksentanut). Kaksi viimeistä kolmannesta meni pahoinvoinnin (siis sellainen kuvottava olo ja eriasteiset mahakivut) kanssa sohvalla, ihoni myös kutisi kauttaaltaan (ei ollut maksa-arvoissa mitään, se kyllä suljettiin pois heti alkuvaiheessa). Sain myös jokaisen vastaantulevan flunssan, ja kun söin antibioottikuuria poskiontelontulehdukseen, sain siitä voimakkaan reaktion. Mikään ruoka ei maistunut, mutta jotain piti kuitenkin syödä. Jossain vaiheessa maistui vain jäätelön ja limsan sekoitus. Että sellainen terveellinen raskausruokavalio! Olo oli aika epätoivoinen ja aloin uskoa, että tämä paha olo ei lopu ikinä. Loppui se sitten synnytykseen onneksi.
Vierailija kirjoitti:
Sain rannekanavaoireyhtymän viimeisellä kolmanneksella. Tämä tuli aivan puskista! Yleensähän se tulee rasittavasta, yksitoikkoisesta työstä / rasituksesta, mutta raskauden lopussa se voi tulla noin vain:D Onneksi oireet loppuivat synnytykseen.
Tämä on ihan tyypillinen oire diabeetikoilla ja raskausdiabetes voi tulla ihan yllättäen terveellekin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sain rannekanavaoireyhtymän viimeisellä kolmanneksella. Tämä tuli aivan puskista! Yleensähän se tulee rasittavasta, yksitoikkoisesta työstä / rasituksesta, mutta raskauden lopussa se voi tulla noin vain:D Onneksi oireet loppuivat synnytykseen.
Minä myös! Sormet olivat kokoajan ärsyttävän tunnottomat ja kihelmöivät kuukausia!
Myös itse sain neuropatian jalkoihin, mutta synnytyksen jälkeen. Synnytyksen jälkeen kehoon tuli myös jäätävä turvotus noin 10 kg ja se sattui ja pisteli jalkoja ja kävely oli lähes mahdotonta, kuin vanhuksella. Neuropatiassa tuntuu siltä kuin ihon alla olisi muurahaisia tai jotain muuta pistelevää. Olin kauheassa kunnossa synnytyksen jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Ei ollut aamupahoinvointia, ei omituisia ruokamielitekoja, ei hankalaa ison vatsan kanssa eikä ylipäätään mitään epämukavuutta raskaudesta.
Synnytystä en ollut osannut kuvitella, kun tiesin etukäteen, että se on jokaisella omanlaisensa.
Yllättäen minullakin tämä. Ei ollut aamupahoinvointia, mutta iltaisin joskus kuvotti. Ei ollut ruokamielitekoja (ja hyvä niin, koska mies ei olisi lähtenyt niitä toteuttamaan kuitenkaan), eikä ison vatsan kanssa ollut mikään muu hankalaa kuin yrittää päästä kyykystä tai polviltaan ylös ähisemättä. Epämukavuuttakaan ei ollut, olisin viihtynyt parhaiten selälläni nukkuessa mutta kiellettiin.
Meralgia iski jalkaan jo ekalla raskauskolmanneksella, eli etureisi puutui aina istuessa tunnottomaksi ja vaivasi synnytykseen saakka. Loppuraskaudessa myös toisen käden etu-keskisormi-nimetön sormista hävisi tunto, mutta minulla olikin raskausdiabetes/ihan oikea diabetes ja mittasin sokereita, niin voi johtua siitäkin.
Jalat kutisi kuin syötävä, mutta ei ollutkaan mitään vikaa maksassa, johtui vain turvotuksesta. Ja yllättäen ei se äidin pelottelema raskausmyrkytyskään iskenyt, vaan selvisin kunnialla loppuun saakka.
Ei tullut raskausarpia ollenkaan muualle kuin rintoihin ja niihin ne tuli jo ekalla kolmanneksella. Nekin muuten syyhysi kuin viimeistä päivää sen ekan kolmanneksen. Mies risti rintani liekkitisseiksi kun olivat niin punaiset raapimisesta ja raskausarvista.
Synnytyksessä yllätti se, että luulin kun pääsee/joutuu käynnistykseen, se lapsi syntyisi siitä sitten vuorokauden sisään, tai että se olisi edes aktiivista avautumusaikaa. Ja p**kanmarjat. Kaksi vuorokautta cytotecia ennen kuin päästiin edes synnytyshuoneeseen. Maleksin vain tylsistyneenä osastolla, ja lähtökohta oli kuitenkin se, että olin jo 2,5cm auki alkujaankin. Meni sitten kaksi vuorokautta siihen 1,5 cm että päästiin puhkomaan kalvot.
Kuvittelin että äidin vointi kiinnostaisi. Lapsi on kohta kolme eikä ketään ole kiinnostanut minun vointini sen jälkeen kun tulin raskaaksi.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki.
Raskaudessa kärsin mm todella korkeasta leposykkeestä. Pelkästään telkkaria katsellessa syke oli helposti 150. Sydäntä tutkittiin, mutta mitään häikkää ei ollut. Kaikki pienikin liikunta tuntui räjäyttävän sydämen ulos.
Lopuksi tuli vakava raskausmyrkytys ja hellp syndrooma. Synnytys käynnistettiin, makasin sänkyyn sidottuna useamman päivän, oksensin, ja vuosin verta joka paikasta (mm korvat, nenä, huulet, nielu), munuaiset lakkasivat toimimasta kokonaan. Vauva kiskottiin ulos imukupilla ja oli eloton (onneksi kuitenkin vauvan suhteen kaikki meni sitten hyvin).
Olin viikon teholla synnytyksen jälkeen.
Sänkyyn sidottuna?! Kai tarkoitit kuvainnollisesti..? Jos oikeasti sidottuna, niin mitä miksi..?
Ei ollut aamupahoinvointia, ei omituisia ruokamielitekoja, ei hankalaa ison vatsan kanssa eikä ylipäätään mitään epämukavuutta raskaudesta.
Synnytystä en ollut osannut kuvitella, kun tiesin etukäteen, että se on jokaisella omanlaisensa.