Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ero ja muutto yksin asumaan
13.08.2014 |
Lähes 15 vuoden liitto päättyi jokin aika sitten eroon. Molemmat erosimme omista haluistamme, joten mitään sen suurempaa draamaa ei tässä ole. Menimme yhteen jo nuorina ja opiskeluajankin asuimme yhdessä. En ole siis koskaan vielä asunut yksin ja nyt sitten pitäisikin muuttaa uuteen asuntoon ja täysin yksin. Tuntuu oudolta. Koko ikäni olen asunut jonkun kanssa. Aluksi tietysti oman perheeni ja sitten mieheni kanssa. Nyt sitten täytyisikin oppia olemaan yksin. Täytyy sanoa, että minua jopa hivenen pelottaa yksin asuminen. Se yksinäisyys ja nukkuminen yksin ilman toisen seuraa.
Tavallaan olen tietysti onnellinen, että pääsemme molemmat jatkamaan elämäämme. En minä tuota suhdetta enää kaipaa, mutta onhan tämä iso muutos. Oletteko muut kokeneet tällaista ja miltä tuo yksin asuminen tuntuu, kun on tottunut, että joku on aina läsnä? Ja tosiaan lapsia emme suhteessamme saaneet, joten ei ole niitäkään pitämässä seuraa.
Kommentit (4)
Itse taas tehnyt juurikin päinvastoin. Elin yksin monia vuosia....en seurustellut ennekuin löysin miehen, jonka kanssa uskoin meneväni naimisiin, ja niin mentiinkin. Yksin ollessani toisinaan yksinäisyys kouraisi ja pahasti, mutta se oli hetkellesitä. Ehkä juurikin se, että menet yksin nukkumaan, teet ruokaa vain itsellesi, jos jaksat sitäkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elät ihanaa, raikasta tyttömäistä aikaa eron jälkeen! Ainakin itselleni kävin näin. Surut surtuani ja tajuttuani, että on vain myytti, että yksinäisen pitää ripotella aamusta iltaan tuhkaa päälleen, koska ei ole parisuhteessa, aloin löytää itsestäni sen maailmaa ihmettelevän, uteliaan nuoren naisen, joka olin joskus kauan sitten ennen epäonnistuneita ja repiviä suhteita.
johonkin ketjuun joskus kirjoitin, kuinka sööttiä, siis oikeasti suloista on istua yksin remontoimansa kämpän lattialla avaamassa maalipurkkia tai pesemässä uutta jääkaappia ja ihmetellä ikkunasta näkyvää taivasta, jonka olemassaolon ylipäänsä pystyy taas huomaamaan! Tiedän, kuin kliseisestä elokuvasta, jossa sinkku aloittaa uuden elämän mutta silti kaikessa sellaisessa on oikeasti jotain ihanaa uuden elämän alku -fiilistä!
eli nauti sinäkin uudesta vapaudesta ja uusista raikkaista tuulista sekä uudesta, ihanasta yhteydestä omaan todelliseen minääsi!
Alue: Aihe vapaa
Mulla lapseton suhde kariutui, 15 vuotta asuttiin yhdessä. Alussa oli outoa, tyhjää ja hiljaista, yksinäistä. Surun jälkeen olen nauttinut kovasti yksinasumisesta. Kukaan ei kuorsaa eikä valita turhasta :D En usko että koskaan muutan enää kenenkään kanssa samaan asuntoon, on tää niin kivaa! Tsemppiä sulle isossa elämänmuutoksessa, halaus!