Onko paikalla ketään kellä olis synnytys käynnistetty?

Poika syntyi samana iltana ja oli ehdottomasti helpoin kolmesta synnytyksestäni! :) Alkuun supparit tuntui vaan toisella puolella mahaa, mutta pysy liikkeellä niin saat vauhtia.

ja lapsi syntyi 42 + 1.

Tää on ainoo lapsi niin en osaa sanoa tekikö kipeempää kuin ilman käynnistystä.

Pahinta oli se kun supistuksissa ei ollut mitään taukoa. Alkoivat yhtäkkiä ja se yksi supistus sitten kesti sen 9 tuntia. Ponnistamisesta ei tullut mitään kipujen takia ja kestikin yli tunnin. Ihan hirveetä.

Rv. 38+4 käynnistettiin kalvojen puhkaisulla + supparilääkkeet

suoneen. Kaksoset pullahtivat maailmaan alle 3 tunnin rehkimisen

jälkeen. Epiduraalikin osui nappiin, joten tiukat paikat kestivät

vain puolisen tuntia. Eka synnytykseni oli aivan karmea, kesti

yli vuorokauden! Tsemppiä sinulle, kyllä se hyvin menee!

kun vedet meni, mutta ei tullut supistuksia. Eka päivänä laitettiin oksitosiinitippa, ei auttanut. Seuraavana aamuna uudestaan, lapsi syntyi illalla 11 jälkeen. Kipu oli kyllä repivämpää kuin " luomu" synnytyksessä. Eli minulla käynnistyi erittäin hitaasti koko touju, viikkoja oli tasan 40.

Esikoinen aloitettiin käynnistämään 41+5 ja syntyi 42+0

Sain prostaglandiinigeeliä kohdunsuulle ja se aloitti supistukset, hitaasti kuitenkin eteni ja välillä pysätyi kokonaan ennen kuin lapsi saatiin syntymään.

Toinen aloitettiin käynnistämään 40+1 ja syntyi samana päivänä. Tällä kerralla sain suun kautta yhden tabletin neljänneksen ja heti käynnistyi. Vedet meni parin tunnin kuluttua ja illalla syntyi lapsi.

Siitä en osaa sanoa onko kipämpää kuin luomusti käynnistynyt, itselläni kun ei siitä ole kokemusta. Yleisesti ottaen esikoisen synnytys oli kipeä ja kuopuksen helppo, mutta mielestäni syynä se, että esikoisesta en saanyt epiduraalia ja lisäksi synnytys kesti pitkään.

Vierailija:

Miten se tapahtui, kauanko kesti, tekeekö kipeempää kuin jos lähtis ittestään käynttin? Ja millä viikoilla?

Mulla varmaan ensi viikolla edessä, kun ei tää tajua syntyä ittestään..huomenna yliaikakontrolliin tayssiin. Jokohan ne vois sen käynnistää sillon (rv 41+5) ? MÄ EN JAKSA ENÄÄ!!!

Käynnistytkset on taphtunut 3x geelillä, mutta sitä eivät vissiin käytä enään?? ja 1x sytotecillä ja mun tapauksessa ne murut laitettiin tuonne kohdun kaulaan.



Geeli on ollut nopeenpaa, kuin tuo pilleri, mutta nekin on niin henkilökohtaisia juttuja miten äidin oma elimistö ottaa vastaan tuon käynnistyksen. niin ja käynnistykset on ollut viikoilla 38-39 ja ajallisesti ovat kestäneet 2h-33h.



Ja vaatimalla saat kyllä käynnistyksen, kun ilmoitat ettet lähde mihinkään ennekuin lapsi on sylissä ja sano vaikka vähän ylidramatisoi että olet niiin väsynyt ettet jaksa.

vaikea sanoa onko kipeémpi kun en ole muuta kokenut.



mutta taukoja on suppareissa ihan normaalisti. kipeetä oli, kun synnytys ei edennyt vaikka suppareita oli, ne kun oli tipalla aiheutetut ja loppuivat heti jos tippaa vähennettiin.



aika kauheat kokemukset mulla synnytyksestä, oli niin hidasta touhua. mutta en oikein osaa laittaa sitä käynnistyksen syyksi?

Nopeita mutta kipeitä olivat. Etenkin viimeisin oli hyvin tuskallinen, siinä oli käynnistimenä kielen alla tabletti. Muissa se tabu oli nielty, eli imeytyi kai hitaammin, eikä suppari alkaneet niin kamalalla vyöryllä. Viimeisimmässä oikeasti tuntui, että nyt lähtee henki.

Tabu laitettiin ma iltapäivällä, viideltä alkoi supparit. Puol ykstoista mies lähti kotiin, kun mitään ei oikeesti tapahtunu...Mutta keskiyöllä sain soittaa miehelle, että synnytyssalissa ollaan - tervetuloa!

Poika syntyi sitten kuuden tunnin päästä siitä =).

Eikä ollu yhtään pahempaa kuin edellisetkään koitokset ilman pillereitä!

Esikoisesta menivät vedet rv 39+1 ja rv 39+3 sitten alettiin antaa oksitosiinia suoraan suoneen. Ne supistukset olivat kovia, en pystynyt niitä hallitsemaan ollenkaan. Synnytys ei edennyt, olin auki vain 5 cm vaikka supistuksia tuli ihan koko ajan. Päädyttiin kiireelliseen sektioon.



Toisessa sitten elelin jo rv 41+6 ja aamulla annettiin suun kautta cytotec (?) lääkettä.. ei supistuksia... toinen.. ei mitään ihmeellistä... kolmas..sitten menivät illalla vedet ja käynnistyi kovasti. Synnytys eteni hyvin, lisähormonia tarvittiin enää vain siellä loppupäässä kun ponnistusvaihe oli 3 tuntia!



Oma kokemus on siis että tipalla olevat supistukset ovat niin erilaisia että niitä ei voi verratakaan tuohon toisenlaiseen käynnistykseen.

Ensimmäisellä kerralla sytotecin laiton jälkeen kesti 5,5 tuntia ja toisella kerralla synnytyksen kokonaiskesto oli 2h.

eli kymmenen päivää yli -kontrollissa tehtiin päätös lapsiveden vähyyden takia.



Otettiin sisään ja saman päivän aikana ehdin saada 2 cytotec murua suun kautta -> ei mitään vaikutusta. Toisena käynnistelypäivänä aamulla jatkettiin samalla tavaralla -> ei mitään. Sitten illemmalla kävi selvemmäksi, ettei se cytotec käynnistäisi synnytystä ja sain jotain kohdunsuuta pehmittävää geeliä kohdunsuulle. Supistuksia oli vähän ollut koko toisena käynnistelypäivänä, mutta ei kovin tuntuvia ja tarpeeksi vahvoja. Illalla alkoivat hiukan puristavammat supparit ja sain petiidiiniä (kipulääke) reiteen n klo 21.30. Sitten klo 23.30 lorahtikin yhtäkkiä lapsivedet kun käänsin kylkeäni mennäkseni nukkumaan.. Kätilö sanoi, että joillakin se petidiini auttaa kohdunsuuta rentoutumaan ja lähtee sitten avautumaan helpommin.



Synnytys eteni siitä sitten ihan ok tahtia. Pari tuntia lapsivesien menon jälkeen odottelin osastolla, jotta saatais se kohdunsuu auki 3 senttiin, jotta päästäis salin puolelle. Epiduraalin sain 6.30 aamulla ja sen jälkeen sainkin nukuttua pari tuntia. Ponnisteluharjoitukset aloittelin n. 10.30, en saanut lupaa vielä kunnolla ponnistaa, sillä naapurisalissa oli perätilasynnytys käynnissä ja kätilöni avustivat siellä. Siinä ponnistamista " harjoitellessa" alkoi vahvasti tuntua siltä kuin vauvan pää olis jo jalkojen välissä tulossa ja pistinkin miehen hälyttämään kätilöt takaisin. Sieltä se lapsi olikin tulossa ja 11 min ponnistelujen jälkeen tyttö sitten syntyikin.



Eli minun käynnistetty synnytykseni oli ihan kiva kokemus. Vertailla en voi, sillä tämä on tähän mennessä ainoa kokemukseni.

39+1 menii vedet. 39+2 aamuna cytotec kohdunsuulle. Sitten alkoi supistukset, jotka lopahti kokonaan. Uusi cytotec, jonka avulla päästiin jo synnytyssaliin. Ja taas lopahti supistukset. 39+3 vuorokauden puolella alkoi taas supistella, itestään tälläkertaa. Niitä sitten vauhditettiin oksitosiinilla ja tilattiin epiduraali, joka toimi tosi hyvin. Poika syntyi aamulla.

Itse varsinainen synnytys kesti, kun vihdoin lähti kunnolla käyntiin, 4h 20min. Odottelua se oli, mutta todellakaan mikään kamala kokemus ei ollut. Tekihän se kipeää, mutta epiduraali auttoi hienosti, eikä itsellä mitään vertailukohdetta ole.

Tsemppiä!!! Toivottavasti sulla on pian pieni nyytti sylissä!!! :)

rv.39+4 geelillä. Oli tosi helppo ja ihana synnytys. paljon helpompi kuin eka itsestään käynnistynyt. Nopeaan meni, mutta ei se musta ollut silti sen kivuliaampi.

Ensimmäinen aloitetiin viikolla 40 ja synnytys käynnistyio ekalla murusella kohdunsuulle.



Toinen olikin sitten kikkisempi tapaus :-) Kaikkiaan siihen meni 6 päivää (yksi vapapäivä välissä) ennen kuin synnytys alkoi, mutta silloin synnytystä aloitetitiin käynnistämään viikolla 36, ihan kypsymättömästä vaiheesta.



Siihen oliko rankempaa vai ei en osaa sanoa, mutta molemmat synnytykset päättyivät kiireelliseen sektioon.

Minulla käynnistettiin tuolloin vasta koska mitään syytä ei ollut aiemmin käynnistää, lapsivettä oli hyvin, istukka toimi moitteetta, oma kuntoni oli hyvä (no olin ihan kypsä tietysti ja liitoskivut vaivasivat yms. mutta ei verenpainetta eikä sellaista vakavaa). Loppuun asti toivoin että synnytys käynnistyisi itse, koska käynnistyksissä on tietenkin suurempi komplikaatioiden vaiva.



Ensin supparit oli ihan siedettäviä, mutta sitten puhkaistiin kalvot ja oli ihan hirveää kunnes lopulta olin riittävästi auki ja sain epiduraalin. Joku muukin sanoi, että tuntui kuin ei olisi ollut taukoja lainkaan supistuksissa. Synnytyksen kestoksi tuli n. 12 h, alettiin laskemaan siitä kun kalvot puhkaistiin ja alkoi ihan tosissaan supistukset.



Vertailukohtaa ei ole vielä.

rv42+0, kolme päivää sairaalassa sain niitä murusia suun kautta ilman tuloksia, kolmantena päivänä pistettiin oksitosiinitippaan ja saliin, puhkaistiin kalvot ja siltikään ei onnistunut. illalla sitten oli pakko leikata sektiolla lapsi ulos. Toiste en käynnistykseen suostu!

Siis tuonne kohdunsuulle, suun kautta kun otin niin oksensin ja käyrissäkin oli jotain tapahtunut. 6 päivää jatkettiin sitä, kohdunsuu aukesi sen 6 päivän aikana vain 2cm. Lopulta tuli lähtö hätäsectioon kun vauvan sydänäänet romahtivat. Nyt kun näitä juttuja luen niin tuli mieleen että miksi minulle ei kokeiltu jotain muuta kun ei kerta alkanut käynnistymään? Kaikenkaikkiaan jäi vähän semmonen olo että uskallanko enää toista tehdä jos taas jotain tällaista? Ainakaan tuossa sairaalassa. Varsinkin kun yks pv meni 12 tuntia että kahtoivat vauvan sydänääni, silloin jos olisi romahdus tapahtunut vauva olisi kuollut mahaan.

Oksitosiini aiheutti pieniä sieviä supistuksia. Vihdoin kalvojen puhkaisu aiheutti 45 minuutin ilotulituksen, jonka aikana kohdunsuu avautui kokonaan.



Toista käynnisteltiin taas oksitosiinilla. Supistuksia (ei kipeitä) tuli, mutta avautumista ei tapahtunut. Syntyi sitten itsekseen parin päivän päästä.