*¤*Syyskeijujen sunnuntai*¤*

..ja erittäin ärsyttävää sellaista :-) Nukuin tosi huonosti koskapa mahaan sattui ihan kamalasti, ilmavaivaa ja harjoitussuppareita, ei sen kummempaa. Tänäänkin on ihan kivasti tullut harjoitussuppareita, mutta hermot menee kun ei tuu oikeita, tahtoisin jo synnyttää.



Koska yöunet jäi vähiin, on tänään hermot menneet pienimmistäkin asioista, perhe parka, onneksi osaavat laskea toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Ihanaa kun huomenna taas olla aamupäivän rauhassa, onneksi mieskään ei lähde reissuun niin ei tarvi edes viedä esikkoa eskariin vaan saa nauttia hitaasta aamusta.



Pelkäänpä että edessä on tylsiä viikkoja, en kerta kaikkiaan keksi kotona enää mitään järjestämistä tms. Tänään sain urakoitua teetetyt noin n 300 valokuvaa aikajärjestykseen, suurin osa meni jo kansioihinkin, pitäisi ostaa uusi kansio. Tuli mieleen, että lasten Kulta-aika lapsuuden kirjoihin voisi alkaa jotakin kirjoitella, on varmaan yli vuosi kun niihin tullut mitään laitettua. Ompelu ja neulontahommia onneksi riittää, jostain syystä niihin ei ole mitään erityistä paloa, mikä on outoa. Huomenna illalla on parturi, edes jotain ohjelmaa ja ti-iltana on eskarin vanhempainilta.



ANMARI?: meniköhän nimimerkki oikein, mutta jokatapauksessa Ihanaa että sait vauvajuhlat!!! Minä järjestin viimeksi yhdelle ystävälleni vastaavanlaiset yllärikemut, veimme tulevan äipän ulos syömään ja annoimme lahjaksi lahjakortin jalkahoitoon ja pehmolelun vauvalle. Koska kysymyksessä oli parhaan ystäväni toinen lapsi, olen elänyt toivossa että hän olisi järkännyt minulle jotain samanlaista, mutta olen jo luopunut toivosta. Olisi ollut ihanaa kokea moinen ylläri. Mutta kiva, että sinä sait nauttia!



GALLUP: Silloin kun alettiin odottaa, ainakin vauvakuume puolella toivoteltiin vauvoille tarrasukkia että pysyisivät massussa. Pitäisiköhän niille nyt alkaa toivoa liukuvoidetta tms. että tulisivat ulos? Keksittäiskö joku vastaava toivotus? Supistusrikas sunnuntai oli jo aikas hyvä.



Katselin muuten edellistä vauvamasuani valokuvista äsken ja vähänkö se oli söpö verrattuna tähän nykyiseen. Pelkään että saan kohta uusia raskausarpia ja tällä kertaa tosi näköisälle, keskimahaan. Miestä jo naurattaa kun hieron rasvaa mahaani koko ajan että kudokset antais periksi. Yritin saada vyöhyketerapeutille aikaa ensi viikolle, mutta ei ollut enää tilaa, toivoin saavani sieltä helpotusta alapään kipuihin, mutta turha toivo. Onneksi sentään ensi viikolla palaa joitakin ohjelmia telkkaan kesätauolta niin voi edes sitä aikansa kuluksi tuijottaa.



Ankein mielin



Ruusunen ja pikku ruu 37+2

Jotenkin on hirmuisen vetämätön olo. Ja mitään ei oikein tarvii tehdä, mut silti mahdoton hiki päällä koko ajan. No, on tuo ilmakin aika hiostava: silloin tällöin tulee vettä kuin saavista kaatamalla ja parin minuutin päästä se loppuu kuin seinään. Ja lämpöä riittää.



Käväisin tuossa yksikseni kaupassa, kun mies jäi vahtimaan päikkäreitä nukkuvaa esikoista. Mun piti ostaa Saralle villatakkilangat, mut sitä väriä ei Prismassa just nyt ollu, joten ostin sit itselleni villapaitalangat. Jos sais vielä tän kolmannen paidan valmiiksi ennen Jalmarin syntymää :) La:han olis vielä 15 päivää :). Tai sit otan tämän homman mukaan sairaalaan. Mulle iskee kerran pari vuodessa mahdoton neulomisinspis ja sit se on vaan pakko olla lankaa saatavilla. Ja toisaalta inspis loppuu yhtä nopeasti kuin alkaakin, joten tuolla on kaapissa muutamia keskeneräisiä töitä odottamassa, jotka pitäis viimeistellä. Yleensä työt on vaan yhteenompelua ja langanpäiden päättämistä vaille valmiita. Mut siinähän sitä onkin ihan riittävästi, jos ei ole yhtään inspistä.



Täällä ei ole supistuksista juuri tietoakaan. Selkä vaan kiusaa pahemman kerran. Eilen erehdyin makuulle sohvalle ja siitä sit noustiinkin ylös varmaan lähemmäs kymmenen minuuttia, kun pienenpienikin liikahdus vihlaisi niin, että tähtiä näkyi. Alavatsassa ja alaselässä oli aamulla menkkamaista jomotusta, mutta sekin on hävinny päivän mittaan.



Toisaalta on hurjaa ajatella, että la:han on todellakin vain se 15 päivää ja viimeistään kk:n meillä on oma nyytti sylissä. Kun just vasta plussasin. Mut toisaalta nää viimeiset päivät tuntuu tosi pitkiltä. Ens viikolle ei olekaan vielä muuta ohjelmaa kuin tiistai- ja torstaiaamuille perhekahvilat ja perjantaiaamupäivänä neuvola.



Jaahas, esikoinen heräilee päikkäreiltään. Mitenköhän myöhään tuo nukkumaanmeno taas meneekään, kun tähän aikaan vasta heräsi... No, onnksi tiistaina alkaa taas Big Brother, niin on jotain katsottavaa telkkarista illan tunteina :) En mä mitenkään jääny viimeksikään koukkuun, muuten vaan nenä kiinni telkkarissa, kun BB tuli :)



Jossu ja Jalmari 37+6 (huomenna vaihtuukin sitten jo melkein viimeiselle viikolle)

Nyt on sitten lapsetkin kipeenä. VIELÄ ei kuumetta, mutta räkää riittää nyt sitten kolmen ihmisen edestä. Mies tapansa mukaan ei oo kipeä, onneksi. Esikoista odottaessa olin vikat viikot taudissa, mutta mikäpäs silloin oli sohvalla maatessa ja (joulu)suklaita syödessä koira kainalossa. No pitihän sitä hauvaa joskus pissattaa, mutta oli vanha ja mukavuudenhaluinen hurtta, eikä halunnut pakkasella palella -rauha hänen muistolleen <3



Mies lähti sählyyn ja otti onneksi pojan sinne yleisöksi. Itse oon taudinkin uhalla siivonnu tänään hullun lailla, en suppareiden (ku ei niitä tuu vaikka maksaisi) vaan siistimmän kodin toivossa.. Oon järjestäny astiakaappejakin tuolla pikkupikku jakkaralla heiluen. Hirveä hiki ja hengästys,kun ei tuo hapikaan kulje tukkoisuuden takia.



MUISTI: Huonontunut nyt siis mullakin. Eilen aloin petaamaan pojan sänkyyn puhasta lakanaa. Kolmesti piti ottaa uusiksi, koska en vaan millään muistanu laittaa petaria väliin :D



Enpä kyllä muista, mitä ootte kirjotelleet.. Mut KESÄKEIJULLE perheineen ONNEA!!!



-piias- rv 37+6 (30 viikkoa sitten murehdin viikon verran veristä vuotoa ja olin aivan varma, ettei sisällä kasva murustakaan. Kyllä aika rientää..)

Puhelin jokinen aika sitten kutinoista. Nyt ne sitten lisääntyivät ja kävin tänään verikokeissa: maksa-arvot olivat kuin olivatkin kohollaan eli raskaushepatoosihan se siellä ilmoitteli itsestään. On siis tuttu vaiva, sillä kuopuksen raskaudessa ilmaantui myös. Kävin äitipolilla, sain tabletteja kutinaan ja seuranta-ajan keskiviikolle. Käynnistysaika on sitten seuraavan viikon ma tai ti. Voi kun kuitenkin syntyisi luonnollisesti ennen sitä. Mulla on kokemusta sekä luonnollisesti alkaneesta että käynnistetystä synnytyksestä. Molemmat etenivät samoin ja käynnistäminen oli helppoa, mutta luonnollisesti alkaneessa synnytyksessä on mukana se ihana jännitys lähdön hetkellä: nytkö siis mennään...



Joku kyseli vihertävästä vuodosta. Mulla on joskus ollut. Silloin on hiivatulehduksen kanssa ollut joku muukin emätintulehdus. Ei mitään vakavaa, täytyy ottaa labrassa näyte ja saa reseptillä puikot. Itsellä on myös juuri hiiva (oma diagnoosi). Uskaltauduin aloittamaan kolmen päivän kuurin. Hieman joka ilta jännittää, että mitä jos synnytys alkaakin. Onkohan vauvalle enemmän haittaa lääkkeestä emättimessä vai hiivatulehdusbakteereista?



Vauvelin pää on jo niin matalalla, että ultrakuvaan sitä ei enää saatu, mutta supisteluja ei ole juurikaan ollut viime aikoina. Viime yönä oli kuukautiskipumaisia tuntemuksia jonkin aikaa, ei muuta.



Vauvakutsut kuulostivat ihanilta. Alkoi muuten tehdä mieli tortilloja. Täytyy varmaan tehdä tällä viikolla.



Nyt menen laittamaan iltapalaa pojille.



kalaäiti 37 tasan

...noita kahta nappulaa, kamala iltakiusa päällä molemmilla..Kutittelevat toisiaan ja höpöttävät ja kikattavat. Eihän tuossa muuten mitä, mutta alkaa mennä pian väsyvimman puolelle.



JA JESTAS TÄTÄ TURVOTUSTA!! Katoin just että kenen hemmetin nilkat nuo on ja mitä ne tekee kiinni miun jaloissa??? Ihan kamalat kintut, on ku meijän mummon (75v) pökkelöt!! Ja kummallisinta miusta on, että oikea jalka on enemmän turvonnu kun vasen, vasempaan menee kenkä helpommin.



Ja kuuma on aina vaan...ja valivali.



VALKOVUODOSTA: huomasin että mullakin oli tänään jotenkin vihertävää se vuoto, täytynee ottaa asia huomenna neuvolassa esille...En epäile että olis lapsivettä koskapa oli ihan selkeästi sellänen löntti, mulla ainakin ennen on lapsivesi ollu juoksevaa ja " löntitöntä" .



Nyt täyttyy lähteä tekemään stoppi tuolle menolle, kuulostaa jo vaarallisen villiltä ja hepuliselta..kohta tulee jommalle kummalle itku...iltapalalle ja petiin mokomat.



Ihanaa, huominen on rauhaa vaan: esikoinen menee eskarin jälkeen kaverille kylään ja toinen on hoidossa...jospa aamulla jaksautus siivoomaan ja loisis koko loppu päivän....



Minjuska huomenna pyöreät 38vkoa!

Heippa



ja onnittelut uudesta vauvasta, oliko se kesäkeiju kun sai. Ihania uutisia nuo vauvantuoksuiset =)



Meillä meni viime yö minulta ihan ranttaliksi, supisti niin peevelisti ja olin jo pariin otteeseen herättämässä miestä että nyt lähdetään mutta nukahdin sitten seitsemän keippeillä kuitenkin. Nyt on koko päivän supistellut ja ollut menkkamaista jomotusta tosi kovasti ja alaselkä ihan tulessa. JA nyt kun vauva alkoi riehumaan, vihloo alapäässä ihan kamalasti. KAuhea painontunne koko aika, pää on varmaan ulkona ekalla ponnistuksella kunhan sen aika tulee. Oisipa kiva tietää että ennakoiko nämä kuukautismaiset kovat jomotukset jotain eli pitääkö tässä olla kuinka varuillaan. Äitiä jo vähän varoittelin. Meinattiin viedä lapset tänään legonäyttelyyn hesaan, mutta ei sitten uskalletukaan lähteä. Kun tietäisi että pitääkö olla varuillaan... ja alkaa tosissaan väsyttää ja ottaa jo pannuun nämä supistukset, syntyisi sitten tai loppuisi supistelut ja kivut. Ja miten kurja tytöllä on mahassa olla kun koko aika kiristää ja puristaa, raukkapieni.



nyt en yhtään muista mitä muuta piti kommentoida tai oliko gallupeja. se on tämä raskausdementia. mies tuli perjantaina hakemaan minua pankkiin asioimaan ja niinhän sitten unohdin kaikki henkkarit matkasta. Onneksi sattui ihminen, joka tuntee miehen niin uskoi että minä olen minä =) Oli myös lounastreffit kaverin kanssa perjantaina ja sen muistin siinä vaiheessa kun lämmittelin mikrossa ruokaa... ihan uskomatonta.



mutta nyt lähden tuonne miehen kainaloon, uhkasi syödä paljon jäätelöä ja mina haluan osani, vaikka 20 kg on nyt kerätty ja enempää ei kyllä tarvitsisi. Reidet on jo ihan kauhean näköiset, kuhmuraiset ja löllöt. Odotan vain kovasti että pääsen taas treenamaan ja omiin mittoihin. Eihän se todellakaan ole maailman tärkein asia, mutta tämä kroppa on niin vieras näillä kiloilla enkä pidä siitä =( Tai no rinnat kun saisi pitää tämän kokoisina aina, mutta eiköhän tässä a kuppeihin palauduta taas imetyksen jälkeen, damn.



No mutta se tästä vartalokeskeisyydestä. Lapset nukahti ja nyt on ihana rauha maassa.



tuisku 36

Jossu: täällä kanssa odotellaan innolla bb:tä vaikka en herkästi kyllä myönnäkään mokomaan koukkuun jääväni =))) mies vain huokailee tuskaisena aina kun tulee bb mainos ja minä hihkun innosta, menee iltaimetykset kyllä rattoisasti =)))

Vauvakutsuista: Minäkin itse olen ollut kahteen kertaan järkkäämässä kyseisiä kemuja mutta nyt sain itse ensimmäisen kerran. Esikoisen kohdalla käytiin ystävien kanssa syömässä mutta eilinen oli tosiaan ihan erilainen kun se tuli yllärinä.



Sain lahjaksi muutamia vauvan vaatteita, lähinnä bodyjä, jotka sopivat kummalle tahansa. Sitten oli elokuvalahjakortteja parikin (voidaan kuulema tuoda lapset lahjan antajalle hoitoon ja mennä miehen kanssa leffaan), paikalliseen kahvila-konditoriaan lahjakortti, suklaata, ihonhoitotuotteita mm. ihanan tuoksuista suihkugeeliä, vartalovoidetta ja kuorintavoidetta. Sain myös sellaisen kansion, johon oli laitettu tyhjiä muovitaskuja, jotka oli koristeltu, ja siihen voi sitten kerätä vauvan ensimmäisiä mm. piirrustuksia, syntymäpäivän sanomalehden, valokuvia, kortteja yms. Sain myös unilelun vauvalle, kulkee kuulema nimellä " maailman pehmein pupu" .



Siinäpä niitä lahjuksia. Sanoin just miehelle, että minua harvoin tuolla tavalla yllätetään ja kylläpä tuntui mukavalle. Kyllähän mies aina silloin tällöin järkkää jotakin ylläriä mutta ystävien taholta. Yleensä kaikki ns. tyttöjen jutut ovat ennalta sovittuja menoja.



Sitten muuta.. Kuumuus vaivana täälläkin. On niin tukala olla, kun hikeä puskee koko ajan. Ei auttanut päivällä sadekaan, hetkeksi raikasti ilman mutta oli niin pieni kuuro, ettei enää tunnu missään.



Jeps, mutta nyt lukemaan iltasatua poitsulle. Toivotaan niitä supistuksia yön tunteina! :)



T: Anmari rv 36+1

Täällä myös yksi joka ei alkuun tykännyt Big Brotherista lainkaan mutta niin vain tuli jäätyä koukkuun. Innolla odotan ensi tiistaita ja uutta BB:tä! :)



Entäs Täydelliset naiset 4.9.! Muita sitä odottavia.. ? :)

Jännityksellä tulin tsekkaan et ketkä on vielä kuvioissa...Öttiksen eka viestin perusteella minäkin jo ajattelin että lähtö tulee,kun viikkojaki noin mukavasti,mutta tällaista se joskus on.Itelläki kahdella viime kerralla ollu sellasta et supistelee napakasti ja KIPEÄSTI,mut sitten loppuu...Mutta mulla ainakin on ollu se positiivinen asia molemmilla kerroilla et synnytys itessään on on ollut sitten helppo ja nopea.Rasittavintahan tuommosessa on just se venaaminen ja epätietoisuus,et no loppuukohan nää,kuinka kauan uskallan kotona ootella yms.



Mutta ensiviikollahan varmaan näemme ketkä on päässyt synnyttään viikonloppuna...



Me oltiin hakemassa viis vuotiasta mummola-lomalta.Kovasti piti kiukutella äitille ja isälle kun mentiin hakeen...



Vuotohommista et mullakin välillä saattanut olla vähän vihertävää,muuta en ole " osannut" epäillä mitään...olen pannut hormoonien piikkiin,koska sitä on tullu silloin tällöin,ja muulloinkin kun raskaus aikana.Mistään tulehdus näytteestä ei ole mitään löytyny.Ajattelin itekin kyllä tiistaina lääkärineuvolassa kysyä et oisko syytä ottaa näytettä...



Minä heräsin viime yönä viiden jälkeen enkä saanut enää unta.Keittelin joskus puolseittemän jälkeen aamukahvit ja hakiin lehden.Kävin sit kaverin kans kirpparikierroksella.Ois ollu tyttö vauvan vaatteita tarjolla,mutta maltoin nyt mieleni,ja ajattelin et kerkeepä noita ostaa sittenkin jos tyttö tulee.



Systeri lähetti eilen kuvia veljen 3pv:n ikäisestä typykästä ja olihan se söpö! Ei voinnut kyllä pojaksi edes luulla,oli niin selvät neidin piirteet,että...



Lapset huutelee hampaiden pesijää,joten täytyy lopetttaa...



Hyvää ja rentouttavaa yötä kaikille! :)



syksynmarjatar 36+4 (kyllä ne vaan lisii nuo päivät ja viikot...)

Onni pääsi säikäyttämään äitinsä tänään ihan kunnolla! Tuossa kahden kieppeillä tajusin, etten muista vauvan liikkuneen koko aamun ja päivän aikana. Aloin kuulostella liikkeitä, tehtiin ruokaa ja syötiin ihan rauhassa, jonka jälkeen lepäilin ja jo vähän töninkin vatsaa, jotta saisin vahvistuksen, että kaikki on kunnossa. Muutama muljahdus tai lähinnä tunne, että vastassa liikkuu jotain käden alta karkuun, mutta ei mitään kunnollista... olin jo aika epätoivoinen ja soittamassa Kättärille klo 16 aikaan, mutta miehen ehdotuksesta join sitten vähän sokerisempaa juomaa ja kas, alle 10min alkoi potkut jälleen tuntua! Nyt illalla poju on ollut todella vilkas, ilmeisesti veteli aamupäivän ja päivän vähän pidempiä unia. Muistelenkin, että yöllä aina vessassa käydessä/kylkeä kääntäessä tuntui olevan potkuja eli taitaa olla tämä ilta/yökukkuja!



Mutta ehdin säikähtää tosi paljon ja miettiä jo vaikka mitä! Vähän alkaa toivoa, että synnytys olisi pian edessä ja vauva turvassa omassa sylissäni.



ANMARI ihanat vauvakutsut sinulle järjestetty! Meidän tuttavapiirissä ei ole ollut sellaisia tapana järkätä vaikka olisi se tosi mukava tapa juhlistaa uutta elämää!



Aika monella tuntuu supistelevan (öisin) ja sitten loppuu ennenkuin ehtii synnytys alkaa. Minäkin kärsin samasta vaivasta ja ärsyttävää tässä on, kun olen 99% varma, ettei nämä kuitenkaan johda mihinkän eivätkä saa paikkoja minulla aukeamaan - eikä vielä tarvitsekaan kun viikkoja on vasta 35, monihan täällä menee jo ihan loppumetreillä minuun verrattuna! Kuitenkin siis tässä vaiheessa olisin vielä ilman supistuksia ja nukkuisin sen puolesta paremmin. Muutkin vaivat kun valvottaa, sitä alkaa kertyä liiaksi univelkaa...



KALAÄITI inhottavaa, että sait uudestaan vaivaksesi raskaushepatoosin, toivotaan ettei enää tilanne pahene ja vauvakin syntyisi pian. No, viimeistään sitten viikon kuluttua!



RANTSU mua vaivaa aina silloin tällöin pukamat (kuten edellisessäkin odotuksessa) ja Scheriproct-voidetta olen niihin käyttänyt, se ainakin lievittää kipua ja yleensä muutamassa vrk:ssa pukamat pienenevät/katoavat. Inhottava vaiva, mulla ei edes ummetuksesta johtuva, koska vatsa toimii tosi hyvin, mutta ilmeisesti koht painaa niin pahasti että välillä niitä ilmaantuu. Onneksi helpottaa pian synnytyksen jälkeen. En ole kuullut, että raskausaikana niitä leikkattaisiin, koska synnytys tuo avun.



Taidan kutoa vielä hetken ennen nukkumaanmenoa, vauvan neulenuttu on melkein valmis! Vielä samasta langasta pieni myssy pitäisi saada aikaiseksi :)



Mayella ja Onni 35+4

Pikku hiljaa täällä yksi jos toinenkin saa nyytin syliinsä ;)



Ja tosi monen yöunet tuntuu olevan kovin rikkinäisiä supistuksten vuoksi. Tosi kurjaa, kun joutuu valvomaan. Mulla supisteluja on vaan päivällä. Tai voi olla, että on yölläkin, mutta nukun niin sikeästi, että eivät ole niin tuntuvia, että niihin heräisin.. Ainakin kerran yössä kyllä esikoinen huutelee pissahätäänsä ja silloin pitää nousta.

Vihlasuja alapäähän kyllä välillä on, tuntuvat aika kipeältä.. ;(



Pe neuvolassa kysyin th:lta, että tuntuuko vauva hänestä isolta. Sanoi, että ei niin, että hän huolissaan olisi, mutta kyllä maha on aivan täynnä vauvaa.. Mulla nousi hiki otsalle, kun aloin ajattelaan miten iso kaveri sieltä mahtaa tulla.. Esikoinen oli 3890g, että ei sekään mikään pieni..



Kuka muuten siitä taas kirjoittikaan, että muisti on huono? Mulla on aivot ihan tauolla.. Mulla katoaa jatkuvasti sanat mielestä ja joudun tosi pitkään miettimään, että löydän pääkopasta jonkun sanan.. Toiv on nopeasti ohimenvä vaihe..



Yritetään nyt nukkua kaikki hyvin ja kovasti tsemppiä niille, jotka tänä yönä matkaan lähtevät!

Stenval ja masu 37+5 (kuukautisista jo 38+3, eli ihan hyvin voisi jo syntyä.. ;) )