Selvisi että 8v joutuu maksamaan/antamaan tavaroita jotta otettaisiin porukkaan

Tee nimetön lasu "pomosta".

Jos lapsi on kunnon perheestä, asia käydään lapsen kanssa läpi ja raha palautetaan teille. Kaverisuhde voi mahdollisesti anteeksipyynnön jälkeen jatkua. Kaikki lapset eivät siihen kykene, tulee kiukku ja häpeä siitä, että omaan toimintaan on puututtu, ja osa vanhemmista rangaistuksena rajoittaa kavereiden tapaamista.

Jos lapsi on huonosta perheestä, asiaa ei uskota. Sinun tulee silloin katkaista kaverisuhde, tuollaiseen hyväksikäyttösuhteeseen ei pidä ryhtyä edes siksi, että ei ole muita kavereita.

Oma lapseni on myös tuollainen kiltti, jota on muiden helppo pomottaa, ja joskus hän itse jakoi ymmärtämättömyyttään ja kiltteyttään omaisuuttaan pois, esim. maksaa muiden puolesta. Noita on sitten selvitelty ja rahoja saatu takaisin.

Hyvin harva vanhempi haluaa, että oma lapsi on muita hyväksikäyttävä kuspiä, joten kyseessä on ollut oppimistilanne kummallekin osapuolelle.

Tässä ketjussa on tullut paljon hyviä ja vastuullisia neuvoja. Muista Ap seuraavat asiat:

1. Sinun on oltava aikuinen, vahva ja tartuttava asiaan nyt. Vanhempien kautta. Fiksusti, rauhallisesti ja jämäkästi. Riippumatta miten sisälläsi epävarmuutta tunnet. Muuta vaihtoehtoa ei ole.

2. Lapset eivät ole synnynnäisesti pahoja. Tuo "pomo" saattaa tehdä sitä ymmärtämättömyyttään ja vanhempiensa tietämättä. Tässä iässä asiaan voi vielä puuttua kasvatuksella ja sillä, että lapselle tehdään selväksi mikä ei ole sallittua.

3. Vaikka ko. lapsi olisikin jo kieroon kasvanut ja intervention saavuttamattomissa, sinun pitää siitä huolimatta toimia siten, että homma loppuu nyt.

4. Tee omalle lapsellesi selväksi se, että olet aina hänen tukenaan. Että sinulle voi kertoa kaikki. Että sinä seisot hänen kanssaan ja suojelet häntä. Tämä tapahtuu esimerkillä, ei pelkästään sanoilla.

Onnea matkaan!

Usein ehdotetaan, että otettasiin yhteys toisen lapsen vanhempiin. Helpommin sanottu kuin tehty. Ensinnäkin, miten vanhemmat löytyvät, jos ovat aivan vieraita, ja toiseksi, miten täysin vieraan ihmisen moitteisiin suhtauduttaisiin, vaikka moittija kuinka huolellisesti sanansa valitsisi.

Minusta olisi viisainta mennä puistoon mukaan ja seurata tilannetta penkillä istuen. Asioihin voi aina aikuinen rauhallisella otteella puuttua. Pieni kiristäjän alku ei ehkä käsitä tekonsa vakavuutta, mutta  jos hänelle selviää, että hän harrastaa rikollista toimintaa, josta aikuiset ihmiset joutuisivat vankilaan, saattaisi asenne muuttua.

Pieni keskustelu muitten lasten kanssa auttaa ehkä myös. Onko muillakin lapsilla sama tilanne kuin omalla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puutu asiaan heti.

Yleensä vanhemmat ovat ihan fiksua porukkaa ja asiaan todennäköisimmin puututaan kotona.

Itse olen ollut kiusaajan äiti ja kiusatun äiti ja kummassakin tapauksessa on otettu yhteyttä vanhempiin. Koulun kautta todin kun on ollut kouluajalla tapahtuvaa mutta kuitenkin.

Tai itse asiassa silloin kun lapseni oli kiusaaja isommassa porukassa niin kutsuin kiusatun äitinsä kanssa meille ja asia selvitettiin perin pohjin. Ts annoin lapseni kuulla kunniansa ja vannotin ettei kiusaamista enää tapahdu.

Myöhemmin kai oli ollut vielä lievempää kiusaamista (yläkoululaisia poikia) ja siitä keskusteltiin uudestaan kotona. Minun tietooni ei muita tapauksia kantautunut joten en voinut muuta kuin toivoa että kiusaaminen loppui. Asioihin ei voi vaikuttaa eikä puuttua jos ei tiedä. Siksi on tärkeää ottaa yhteyttä. Minä ainakin häpeän jos lapseni kiusaa ja todellakin haluan tietää mitä selkäni takana touhutaan.

Toinen lapseni joutui kiusatuksi. Ihan fyysisesti yksi poika kävi usein käsiksi. Olivat viidennellä luokalla. Oli keskustelu kiusaajan ja hänen perheen kanssa koululla.

Meni pari päivää ja sen jälkeen pojista tuli kaverit! Olivat yökylässä puolin ja toisin ja edelleen pelaavat tietokonepelejä yhdessä vaikka ovat nykyään eri kouluissa ja menevät nyt kasiluokalle.

En ikinä ryhtyisi kiusaajan kaveriksi. Tällaisia aikuisiakin on, jotka yrittävät tutustua toisiin ihmisiin huonolla, jos ei hyvällä onnistu. Mun naapuri on esim. tällainen. Kukaan meistä naapureista ei halua olla sen kanssa tekemisissä. Se yritti jopa sellaista hajota ja hallitse -meininkiä 2 naapurin edessä. Uskomatonta.

Tämä kiusaajapoika oli kiva ja kohtelias poika aina kun meillä oli kylässä.

Minun pojan seura teki selvästi hyvää tälle pojalle kun meno selvästi hänen puolelta vähän rauhoittui. Kuulin opettajalta että poikani oli usein sanonut että "lopeta nyt, anna olla" kun oli yrittänyt kiusata jotakin toista.

Pojallani on onneksi eräs toinen kaveri jonka kanssa viettää fyysisesti aikaa. Tämä kaveri on loppupeleissä kuitenkin parempaa seuraa kuin tämä entinen kiusaaja ja saman henkinen poikani kanssa. Murrosiässä ei ehkä "hulivilikaverin" seura ole sitä parasta seuraa.