Haluan lapsen, mutta ei ole kumppania
Pisti taas harmittamaan kun luin tuota ketjua missä puhuttiin ihmisten ymmärryksen puutteesta hedelmällisyyteen liittyen. Itse kyllä olen hyvin perillä omasta hedelmällisyydestä sekä siitä, että kello minun kohdalla ikävä kyllä tikittää jo. Olen haaveillut perheestä jo käytännössä aina, mutta olen siirtänyt tätä unelmaani jatkuvasti hamaan tulevaisuuteen siinä toivossa, että löytäisin vielä itselleni ihanan kumppanin. Valitettavasti tätä ei ole kuitenkaan ikinä tapahtunut ja minulla alkaa vähitellen olla jo kiire tämän asian suhteen. Stressaa ja surettaa...
N30
Kommentit (63)
Vierailija kirjoitti:
Itse olen miehenä ollut lähes kaikissa deittipalveluissa iät 28-35v ja erikoisen nirsoilta vaikuttavat samanikäiset naiset.
Luulisi, että tässä ikäluokassa olisi jo vauvakuumeilijoita ja olen kuullut näistä puhuttavan, mutta itse kuulen naisilta vain, että "vaikutat kyllä mukavalta mutta.." "ei kipinää" "ei kemiaa" "ei ihastumista".
En voi tehdä lapsia kaverivyöhykkeellä.
Ei ne naisetkaan usein halua lapsia kaverin kanssa, siksi ne jatkaakin etsimistä.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa ap alkaa hankkia lapsi vaikka yksin., ettet jää lapsettomaksi. Minä jäin, kun odotin löytäväni miehen.
Samaa mieltä ettei jää katkeraksi. Kyllä yhden lapsen kanssa pärjää yksinkin ja yhteiskunta kyllä auttaa kun apua vaan osaa hakea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen miehenä ollut lähes kaikissa deittipalveluissa iät 28-35v ja erikoisen nirsoilta vaikuttavat samanikäiset naiset.
Luulisi, että tässä ikäluokassa olisi jo vauvakuumeilijoita ja olen kuullut näistä puhuttavan, mutta itse kuulen naisilta vain, että "vaikutat kyllä mukavalta mutta.." "ei kipinää" "ei kemiaa" "ei ihastumista".
En voi tehdä lapsia kaverivyöhykkeellä.
Ei ne naisetkaan usein halua lapsia kaverin kanssa, siksi ne jatkaakin etsimistä.
Eli halutaan vauva, mutta samalla pitäisi myös löytää se vuosituhannen romanssi
Mäkin mietin samaa, täytän lokakuussa 30v.
Seurustelin viimeksi vakavammin 7 vuotta sitten. Miehiä ja romansseja on kyllä riittänyt, mutta ei turvallisempaa, kestävää suhdetta.
En tiedä, onneksi en ole koskaan perheestä niin paljoa haaveillut, mutta jännästi surettaa silti, nyt kun alkaa näyttää siltä etten sitä saa.
Joskus ajateltiin, että lapsi on kahden ihmisen rakkauden hedelmä. Eli ensin piti olla rakastunut ja tuntea vetoa tulevien lasten isään. Sitten tuli lapsi. Nyt lapsi on projekti ja tuote, joka halutaan omistaa - jostain kumman syystä, vaikka lasten kanssa oleminen tuntuu useimmista vanhemmista tervanjuonnilta.
Tiedän useita naisia, jotka ovat hankkineet lapsen yksin. Itselliset äidit eivät ole mikään harvinaisuus.
Vierailija kirjoitti:
Oletko miettinyt, haluatko nimenomaan ensin kumppanin ja sitten lapsen?
Omassa tuttavapiirissä on nyt puolen vuoden sisään syntynyt kolme lasta itsellesille naisille (äitien iät 30, 35 ja 39 vuotta).
Itsellesille eli tarkoititko itsekkäille naisille? Sitä tuo nimittäin on. Eivät ajattele sitä asiaa lapsen näkökulmasta. Varmasti tosi kiva lapsen elää tietäen, että tuolla jossain on "isä" ja kaikki sukulaiset sitä kautta, joita ei tule koskaan tapaamaan.
Vierailija kirjoitti:
Voisit käydä hedelmällisyytesi kartoituksessa yksityisellä. Sitten tilanteesi ja oman tuntemuksesi mukaan joko jäät odottelemaan tai jo pakastat munasoluja. Varoituksen sana kuitenkin, ilmeisesti munasolut eivät selviä pakkasessa niin hyvin kuin alkiot. Jotkut myös pelkäävät, että munasolujen keruu tekee hankalammaksi saada myöhemmin luomusti lapset.
Tuo on kallista. Oliko niin, että niiden munasolujen säilytys maksaa vuodessa ~2300€? Ei nyt ihan mahdoton, mutta jos niitä säilyttää vaikka 10 vuotta on se 23k.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen miehenä ollut lähes kaikissa deittipalveluissa iät 28-35v ja erikoisen nirsoilta vaikuttavat samanikäiset naiset.
Luulisi, että tässä ikäluokassa olisi jo vauvakuumeilijoita ja olen kuullut näistä puhuttavan, mutta itse kuulen naisilta vain, että "vaikutat kyllä mukavalta mutta.." "ei kipinää" "ei kemiaa" "ei ihastumista".
En voi tehdä lapsia kaverivyöhykkeellä.
Ei ne naisetkaan usein halua lapsia kaverin kanssa, siksi ne jatkaakin etsimistä.
Eli halutaan vauva, mutta samalla pitäisi myös löytää se vuosituhannen romanssi
Tai edes ihastus. Kaverista on aika pitkä matka toiseen ääripäähän, siinä on paljon kaikkea kompromisoitavaksi sopivaa välissä. Kaveri kuitenkin usein on kaveri ja kaveriksi jää, kuten olet huomannut. Ei puolisomateriaalia.
Bablo kirjoitti:
Hanki lapsi ilman kumppania? Ei välttämättä se ihanteellisin tilanne, mutta jos unelmasi on saada nimenomaan lapsi, niin miettisin oikeasti avoimesti eri vaihtoehtoja.
Olen teitä yksinhuoltajaäitejä joskus haukkunut täällä juuri tällaisten henkilöiden takia. Pyysin teiltä anteeksi, mutta otan sen anteeksipyynnön nyt osittain takaisin. En hauku teitä joiden lapsen isästä ja teidän miesystävästä on tullut luuseri paska, vaan näitä muita.
Vierailija kirjoitti:
Tiedän useita naisia, jotka ovat hankkineet lapsen yksin. Itselliset äidit eivät ole mikään harvinaisuus.
Aika usein näillä itsenäisillä naisilla on myös puutteelliset tukiverkostot eli vaikeaa tulee
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisiä on liikaa.
Älä kuitenkaan suhtaudu asiaan niin intensiivisesti, että alkaisit korjata asiaa.
En ole lisääntynyt ja pakottanut ketään kuolemaan.
Vierailija kirjoitti:
Ikävuosien 30-40 välillä naisia oli tarjolla paljon ja suomalaiseen tapaan olivat niitä ulkoisesti upeita yksilöitä, joita muut miehet yrittivät epätoivoisesti iskeä jopa työpaikalla ja erityisesti viihteellä. Itselläni oli kaikkia asiat kunnossa eli korkea koulutus, hyväpalkkainen työ, (ilmeisesti) urheilullinen ja edustava ulkomuoto, iso omistusasunto hyvältä alueelta meren rannasta jne. Ainoat asiat, jotka löivät kapuloita rattaisiin, olivat ne, että en halunnut naimisiin ja en halunnut lapsia. Ja jokainen nainen, yhtä poikkeusta lukuunottamatta, halusivat juuri noita asioita. Nyt elän yksin ja jos nyt saisin palata noihin vuosiin, niin menisin naimisiin ja hankkisin ne lapset.
Ei tarvitse mennä naimisiin eikä hankkia lapsia. Se on sitä mielikuvituksetonta elämää joka on valmiiksi käsikirjoitettu jo ennen syntymää.
Miksi et ottanut sitä ainoaa erilaista joka ei ollut kuten kaikki muut naiset?
Vierailija kirjoitti:
Joskus ajateltiin, että lapsi on kahden ihmisen rakkauden hedelmä. Eli ensin piti olla rakastunut ja tuntea vetoa tulevien lasten isään. Sitten tuli lapsi. Nyt lapsi on projekti ja tuote, joka halutaan omistaa - jostain kumman syystä, vaikka lasten kanssa oleminen tuntuu useimmista vanhemmista tervanjuonnilta.
Lapset tuntuvat tervajuonnilta useimpien vanhempien mielestä???? Äläpä nyt yleistä noin rankasti. Meitä lapsellisia on paljon, joille se EI ole tervanjuontia, päinvastoin.
Miksi pariutuminen on nykyään niin vaikeaa? Eikö tämän pitäisi olla yksi maailman luonnollisimmista asioista
Bablo kirjoitti:
Hanki lapsi ilman kumppania? Ei välttämättä se ihanteellisin tilanne, mutta jos unelmasi on saada nimenomaan lapsi, niin miettisin oikeasti avoimesti eri vaihtoehtoja.
Lapsi leikkikaluksi? Olisi hyvä ensin selvittää, osaako rakastaa muita, vaiko vain itseään.
Suomessa on sellainen ilmapiiri, että Kela/valtio hoitaa köyhät. Mutta ei kuitenkaan automaattisesti. Siksi monilla naisilla helposti hurahtaa nuoruus pänttäämiseen, hanttihommiin, sekä irto-/jämähdyssuhteisiin.
Sitten 3-kymppisenä tajutaan, ettei olla ikuisesti nuoria, ja on päätettävä mitä haluaa. Alkaa tulla kiire, jos haluaa ison perheen, vaikka aikaa toki olisi hyvällä lykyllä jopa parikymmentä vuotta. Pointti on se, että suomalaisilla on varaa olla pitkään miettimättä sitä, kenen kanssa oikeasti kannattaa olla. Aikaa tuhriintuu jänniin tai vähemmän jänniin "tapailuihin".
Joitakin suomalaisia vanhempia ei tunnu edes kiinnostavan, kenen kanssa suku jatkuu. Monessa maassa ajatus olisi aivan käsittämätön. Kuka huolehtii Sinusta, kun olet vanha?
Forever alone....