Kotiutuminen synnytyksen jälkeen
Minulla on laskettuaika typerästi joulua ennen, huonolla tuurilla lapsi syntyy just joulun pyhiksi. En ole vielä miehelleni asiaa maininnut, mutta olenko kohtuuton jos ilmoitan etten halua ketään meille vierailulle ainakaan ensimmäiseen viikkoon siitä kun tulemme vauvan kanssa kotia?
Miehelläni on 10v lapsi ja tällä lapsella kaksi pienempää sisarusta kotonaan, tai no päivähoidossa ovat joten ovat usein kipeänä. Miehen lapsi on meillä joka toinen viikonloppu ja jos lapsi päättää syntyä esim. sillein että tämä miehen lapsi olisi tulossa meille silloin kun olen just kotiutunut tai joululomilla, niin en halua tänne edes hänen lastaan. Tämä syntyvä vauva on minulle ensimmäinen ja haluan rauhoittaa vähintään ensimmäisen viikon vauvan kanssa olemiseen, synnytyksestä toipumiseen ja imettämisen opetteluun, enkä halua ketään ylimääräisiä tänne jo pöpöjenkään takia saati sen takia, että jos paikat on ihan hajalla niin haluan rauhassa toipua ja muutenkin totutella uuteen tilanteeseen. Toki mieheni haluan olevan tuolloin kotona apunani, mutta en halua että tänne tulee kummankaan sukulaisia tai hänen lapsensa häiritsemään.
Kommentit (9)
Jos en halua edes omia vanhempiani tai sisariani vierailulle - en edes synnytyssairaalaan, niin miksi ihmeessä haluaisin jonkun minulle vieraan lapsen tänne?
Mikä tämä postauksen tarkoitus oli? Ymmärsin että haluat mielipiteitä?
Jos valitsit miehesi, valitsit myös hänen lapsensa. Ymmärrän, että synnytyksen jälkeen on väsynyt ja haluaa vain olla lapsensa kanssa mutta miehesi lapsi on yhtälailla perhettä kuin sinunkin lapsesi.
Ei asiat nyt aina vaan ole noin mustavalkoisia: "valitsit miehen, lapsi on perheenjäsen". Itse olen naimisissa miehen kanssa, jonka teini ei edelleenkään ole minulle oikea perheenjäsen, vaikka olemme miehen kanssa eläneet yhdessä tämän teinin vauva-ajasta alkaen. Näin se nyt vain on, ja aloittaja valitkoon lähelleen vain ne ihmiset, joita haluaa. Niin aion itsekin tehdä, kun kolmas lapsemme syntyy, ja samoin tein kahden aiemmankin synnyttyä: vieraat, myös puolisisarus, otetaan vastaan sitten kun huvittaa. Onneksi olemme mieheni kanssa yksimielisiä, että talossa vakkarina asuvat ovat sitä oikeaa perhettä, joilla on tulokkaassa riittävästi ihmeteltävää ilman vierailevia tähtiä.
Kuperkeikka, pidä pääsi, ja tee kuten itsestäsi hyvältä tuntuu. Sinulla taitaa olla vielä hyvää aikaa pohtia asiaa, mutta itseä ei pidä huijata, se katkeroittaa. Oikeasti, oma rauha on mielelle todella tärkeää, eikä tuo asiasi ole muutamasta päivästä kiinni - sitten myöhemmin on aikaa palailla "normikuvioihin". Onnekseni itselläni on ikävuosia ja elämää kertynyt sen verran, että on kanttia seistä sanojeni takana. Kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi <3
Olen samaa mieltä kuin reksijakeittäjä :) Teet niin kuin parhaalta tuntuu, itsekin olisin varmaan sitä mieltä että haluaisin olla ihan rauhassa ja totutella uuteen elämänrytmiin ja -tapaan, kaikki on niin uutta ja jännittävää. Eiköhän miehesi ymmärrä ja hänen lapsensa myös että nyt on uusi pikkuinen maailmassa ja kaikkeen uuteen pitää totutella. Ja tosiaan huoli on varmasti kova, että kaikki pöpöt tarttuu, kun sanoit että ovat usein kipeänä päivähoidosta johtuen, en itsekään haluaisi kaikkia pöpöjä uuteen pikkuiseen, ne kun voivat olla aika vaarallisiakin vastasyntyneelle käsittääkseni?
Toivottavasti kaikki on nyt mennyt hyvin tähän saakka ja menee vast edeskin!
En halua arvostella, mutta kuinka lapsi on sinulle vieras, jos näette joka toinen viikonloppu? Kannattaa muistaa, että 10-vuotias on vielä aika pieni ja herkässä iässä hänkin. Toivottavasti lapsi ei jää aivan ulkopuoliseksi, kun hänen pikkusisaruksensa syntyy. Muutoin kyllä ymmärrän, ettet halua paikalle sukulaisia, jäin vain tätä isoasisarusta miettimään.
Minulla on 10v nuorempi pikkusiskopuoli, jota en päässyt katsomaan kuin vasta 2 vkoa syntymänsä jälkeen. Olin todella, todella pahoillani siitä, muistan itkeskelleenikin hylätyksi jätetyn tunteissani. Välit "äitipuoleni" kanssa olivat muutenkin hyvin jäätävät vaikka ulkoisesti ihan ok niin sisällä tuntui kytevän vihan koko ajan. Pikkusisko on aina ollut minulle kuitenkin hyvin rakas ja tärkeä, ei mikään "puoli".
Toki on tärkeää tehdä niinkuin itse hyväksi näkee, ja ensimmäiset viikot vauvan kanssa sitä on ihan huuruissaan ja homssuinen eikä ehkä itse ainakaan välttämättä ihan esittelykelpoinen ja vierailufiiliksillä. Mutta ehkä miehesi voisi tuoda isosiskon vaikkapa vain piipahtamaan katsomaan pikkuista, jottei jäisi toiselle mitään ikäviä fiiliksiä ulossulkemisesta. Aikuiset sukulaiset ehkä ymmärtävät tilanteen paremmin; 10v on vielä niin pieni ettei vätlttämättä tule ikinä ymmärtämään :/
Ymmärrän tilanteen että haluaa rauhoittua uuden vauvan kanssa täysin uudenlaisessa tilanteessa ilman häiriötekijäitä. Mutta jaat elämäsi puolison kanssa ja pidät hänen lastaan häiriönä? Mielestäni todella itsekästä, eikö miehen lapsi mielestäsi kuulu perheeseenne?
Ajattele vähän miltä miehestäsi tuntuu ! Järkikäteen ja silmät pois omasta perseestä. Anteeksi kielen käyttö mutta ihan oikeasti !