Taiteilijaksi?

Voithan pitää leipätyön ja taiteilla ohessa?

Totta, haluaisin vain uppoutua taiteiliuun niin kuin olen nyt tehnyt tutkimustyössäni. Eli käyttää parhaan valveillaoloajan uuden opiskeluun ja tekemiseen :)

Ihanan idealistinen ajatus, mutta voin kertoa, että aika lottovoitto se on, jos taide tulee elättämään. Lähipiirissä on taiteilija, joka elättää itsensä käytännössä taidekoulussa opettamalla ja sekin leipä on melkoisen kapea.

Onneksi elinkustannuksissa on nipistämisen varaa. Olen ajatellut, että jos ryhtyisin alalle, minimoisin kulut ja tekisin jotakin keikkahommaa sen verran, että pärjättäisiin. Kuitenkin niin, että maalaaminen ja sen opettelu olisi ykkösenä. Rikastumisesta en haaveile, niin kuin en nykyisessäkään työssäni :) joskus olen näitä ihania rohkeita tarinoita lukenut ja uskon, että lopulta kaikki olisi kiinni vain siitä rohkeasta päätöksestä.

Minä jätin leipätyön ja heittäydyin toteuttamaan haavettani taiteilijan urasta. Olen onnellinen vaikka taloudellisesti se olikin periaatteessa typerää.

No toisena tutkijana voin kyllä sanoa, että jos sulla ei tässä hommassa enää ole tavoitteita, niin ei ole paljon tulevaisuuttakaan. Ei tätä jatksa, jos ei enää kiinnosta, ja se alkaa pian näkyä tuloksissa ja sitten sitä putoaa kilpailussa. Jotain muuta sun on siis ennen pitkää keksittävä.

Koska olet jo kerran jaksanut ja kai kohtuudella selvinnytkin alalla, jossa epävarmuuden sieto ja luovuus vuorottelevat ja jokainen on vastuussa elannostaan kuin yrittäjänä, sulla saattaa olla juuri ne ominaisuudet, jotka taitelijankin selviytymiseen vaikuttavat. Minä itse en ole taiteilija, enkä haluaisi tai voisikaan olla, mutta perheessäni on sellainen, joten tiedän asiasta jotain.

Mutta sen koulutuksen hankkiminen on toki ensiarvoinen juttu. Lisäksi sen oheen kannattaa hankkia oppia yrittäjyydestä ja opettamisesta (koska monet tosiaan vähintään osin elättävät itsensä opettamalla taidetta - mutta jos olet nelikymppiseksi ollut yliopistossa, tuskin olet välttänyt pedagogista koulutusta täälläkään)

Aika todennäköisesti halu menee ohitse, jos haluat antaa sen mennä (ja varmasti voit tutkijantyössäsikin löytää uusia haasteita, vaikka ulkomaille hakeutumisen tai hakeutumisen opetusvirkoihin), mutta monet tuntemani ihmiset ovat tuossa samassa iässä päättäneet muuttaa elämänsä, joten on hyvä pohtia vakavasti taiteen tekemistäkin. 

Olet varmaan tätä itsekin pohtinut, mutta ehkä asiaa on syytä avata myös hiukan sellaisille lukijoille, jotka eivät välttämättä ole. Taiteessa on kaksi tärkeää asiaa, pitää olla jotakin ilmaistavaa (uusia ajatuksia, näkemyksiä, näkemisen tapoja tms.) ja välineet sen sanomiseen. Nykyään ”ilmaistava” on tärkeämpää kuin tekninen osaaminen, jota on myös helpompi oppia, varsinkin kun ottaa huomioon sen että ilmaisun välineet voivat olla monenlaisia omien taipumuksien mukaan (esimerkiksi perinteinen maalaaminen, erilaiset mediataiteen muodot, kolmiulotteinen työskentely jne.).

Sinulla lienee jonkinlaista aikaisempaa kokemusta taiteen tekemisestä harrastuspohjalta? Silloin kenties osaat arvioida tarkemmin, minkälaiset mahdollisuudet sinulla on ensinnäkin päästä taidekouluun. En tiedä minkälaisesta koulutuksesta olet kiinnostunut, mutta yliopistotasoiseen koulutukseen on hyvin vaikea päästä, ja jos olet kiinnostunut muun tasoisesta koulutuksesta, kannattaa ottaa selville ao. oppilaitoksen opetuksen taso ja opiskelijoiden kokemuksia. Ikävä kyllä mielenrauha saattaa kyllä karista aika nopeaan, mikäli tosissaan haluat ryhtyä taiteilijaksi, koska menestys ammatissa ei aina ole oikeudenmukaista siinä mielessä että kovakaan työnteko ei välttämättä auta, vaan täytyy myös osua oikeisiin paikkoihin oikeaan aikaan ja mielellään tuntea hyvin alan ihmisiä (vähän niin kuin tutkimuksessakin…). Lisäksi kannattaa olla varautunut siihen, että ainakin aluksi voi joutua tekemään kaikenlaisia hommia odotellessaan tunnetuksi tulemista.

Positiivisella puolella on mielestäni ainakin se, että olet tottunut tekemään luovaa työtä ja tottunut epävarmuuteen, joista varsinkin jälkimmäinen saattaa olla vaikeata turvatummasta maailmasta tulevalle. Itse olen aikoinani muuttanut radikaalisti opiskelualaani sangen myöhäisessä vaiheessa, sekä sittemmin hakeutunut ammattiin, johon koulutukseni on valmistanut minua vain siirrettävien taitojen osalta. Toisinaan nykyäänkin mietin, mitä haluaisin oikeasti tehdä, vaikka olen jonkun verran sinua vanhempi, eikä sitä tiedä vaikka jonakin päivänä niin vielä tekisinkin.

Kiitos kommenteista :) juu, epävarmuutta en pelkää, enemmän laitostumista ja juuri sitä falskiutta, jos ei oikein enää lähde..

Taiteella on melkein mahdotonta elättää itsensä, eikä apurahojakaan kannata odotella saavansa tuosta vain.

Minkä alan taidetta tunnet halua tehdä?

Harrastuspuolelta kokemusta on jonkin verran ja taipumukset ja kiinnostus alalle ollut jo lapsesta saakka. Nyt voisi olla jotakin sanottavaakin tai ehkä paremmin sanottuna halua pistää kankaalle/ paperille sen miten näkee asiat. Kouluksi ajattelin vuoden opistolinjaa.

[quote author="Vierailija" time="11.08.2014 klo 15:23"]Harrastuspuolelta kokemusta on jonkin verran ja taipumukset ja kiinnostus alalle ollut jo lapsesta saakka. Nyt voisi olla jotakin sanottavaakin tai ehkä paremmin sanottuna halua pistää kankaalle/ paperille sen miten näkee asiat. Kouluksi ajattelin vuoden opistolinjaa.

[/quote]

Kiinnostaako sinua siis kirjallisuus vai ennemmin kuvataide?

Maalaaminen ja piirtäminen siis lähinnä.

[quote author="Vierailija" time="11.08.2014 klo 15:26"]Maalaaminen ja piirtäminen siis lähinnä.

[/quote]

Onnea uudelle elämäntaipaleelle, jos päätät muuttaa elämääsi. En valitettavasti osaa sanoa kuvataidepuolen elannonhankintakeinoista enemmän, kirjoituspuolelta enemmän.

Kiitos :) olipa hienoja kommentteja, olen kiitollinen, että sain täältä näkemyksiä ja kokemuksia pohdintojen tueksi :)

[quote author="Vierailija" time="11.08.2014 klo 15:34"]Kiitos :) olipa hienoja kommentteja, olen kiitollinen, että sain täältä näkemyksiä ja kokemuksia pohdintojen tueksi :)

[/quote]

Sen verran tiedän, että kuvataiteilijana saatat joutua jopa itse maksamaan saadaksesi teoksiasi gallerioihin ja näyttelyihin, ainakin ennen kuin saat nimeä.

Olen taiteilija, mieheni kustantaa toistaiseksi suurimmaksi osaksi, omaa tuloa parilta viime vuodelta noin 30 000 euroa. Ei tarvinnut käydä mitään kouluja. Tekemäni työt alkoivat tehdä kauppansa kun vaan esittelin niitä julkisesti muille. Asumme Suomen ulkopuolella, ystäväpiirini koostuu taiteilijoista ja taiteenystävistä sekä galleristeista. Suomalaisille tutuille sanon olevani kotiäiti, he eivät tiedä että myyn omia tuotoksiani, minulla on tietenkin taiteilijanimi myös. Kotiäitiys suomalsiten keskuudessa ei aiheuta niin paljon paheksuntaa kuin taiteilijan titteli.

Tuo myynti- ja markkinointipuoli täytyisi tosiaan varmasti pitää mielessä alusta asti. Tässä vaiheessa olen vain miettinyt taloudellista pärjäämistä lähinnä mahdollisen opiskelun ajan. Että pitäisihän niistä rakkaista tekeleistä malttaa sitten luopuakin ;)

Oi, kuulostaa ihanalta tuo tilanne, että saat keskittyä taiteen tekemiseen ja olla muutenkin alalla. Olet ollut rohkea!

En tiedä missä asut, joten tuolta löytää kansanopistoja kaikkialta: http://www.kansanopistot.fi/?haku=1&hae_vapaa=Hakusana&hae_tyypit=linja&hae_alat=25&hae_alueet=&hae_opistot=  ja Oriveden opisto on tietysti klassikko. Jatkoa voi sitten harkita pidemmissä koulutuksissa kuten vaikka Vapaassa taidekoulussa, AMK:ssa tai yliopistossa jos siltä vaikuttaa. Taideala ei ihan kauheasti ole kiinni opiskelijan iästä sillä useimmat tuntemani alan ihmiset tekevät töitä niin kauan kuin sivellin pysyy käsissä, ja monesti se on pysynyt aika pitkään.

Kiitos, Orivesi on juuri ollut mielessäni :)