Miltä tuntuu, kun oma lapsi ei osaa äidinkieltäsi?

Love Connection -sarjaa katsoessani ihmettelin, miten nämä puoliksi suomalaiset miehet eivät osaa suomen kieltä muutamia sanoja lukuun ottamatta. Itse olen niin kateellinen ihmisille, jotka ovat kaksikielisiä. Lisää todella paljon työmahdollisuuksia, kun osaa kahta kieltä äidinkielen tasoisesti. Miksi kaikki ulkomaalaisen puolison kanssa lapsen tehneet eivät siis pidä huolta, että lapsi oppii myös sen toisen vanhemman äidinkielen? Tokihan on normaalia, että se kieli on vahvempi, missä maassa asuu. Mutta sen vuoksi kannattaisikin mahdollisuuksien mukaan pienempänä painottaa sitä toista kieltä. Esimerkiksi laittaa lapsi sen kieliseen päiväkotiin, mikäli mahdollista. Tai jos ei mahdollista, niin pitää huolen, että sen kielisiä lasten ohjelmia ja lasten kirjoja selaillaan. Sen kotimaan kielen sitten oppii helposti siinä sivussa ja se vahvenee sitten koulussa viimeistään.

Olisi ihan mukava kuulla, että miten te, jotka ette ole saaneet omaa kieltänne lapselle siirrettyä koette asian. Onko ikävää, kun oman lapsen kanssa täytyy puhua vieraalla kielelle? Harmittaako, ettei lapsestanne tullut kaksikielinen, vaikka mahdollisuudet siihen olisi ollut?